Vaatekaapin värimaailma

* Yhteistyö 

Minulta on toivottu postausta kapselivaatekaapin muodostamisesta. Aloin omaa vaatekaappia tutkimaan siitä näkökulmasta, mutta en saanut yhtään asukokonaisuutta muodostettua järkevästi. Kaikki vaatteet riitelivat keskenään väriensä puolesta ja synkkä musta väri vallitsi vaatekaappini sisusta. Mietin, että onkohan ajatuksenikin yhtä mustia ja synkkiä. Asialle oli siis tehtävä jotain. 

Sainkin sopivasti mahdollisuuden päästä rovaniemeläisen väri, -tyyli- ja meikkikouluttajan Jaana Sierilän auttavien käsien ulottuville. Minulle tehtiin värianalyysi sekä Jaana opasti minua löytämään kasvoilleni parhaimmat meikkisävyt, jotka korostavat parhaita puoliani. Värianalyysin tavoitteena on nimenomaan löytää sellaiset värit vaatetukseen ja kasvojen ehostukseen, jotka saavat juuri sinut loistamaan ja hehkumaan. Niin, että katsojan huomio kiinnittyy ensimmäiseksi juuri sinun kasvoihisi ja siihen kuinka upea olet. 

Värianalyysi pohjautuu luonnon kiertokulkuun. Jokaisena vuodenaikana on luonnossa tietynlaiset värit ja sävyt valloillaan. Jokainen vuodenaika, talvi, kevät, kesä ja syksy, on analyysissa jaettu vielä kolmeen alakategoriaan, vaalea, medium ja kontrastinen. Väripaletteja on siis oikeasti 12, joten analyysi on tarkkaa hommaa. 

Se, mistä tietää, mikä vuodenaika itse on, pitää tietää oman ihon, silmien ja todellinen hiusten väri. Vuodenaika määritetään ihan vain tutkimalla omaa luonnollista väritystä sekä kokeilemalla, miten tietyt värit käyttäytyvät iholla. Esimerkiksi minun tapauksessani punainen väri aiheutti kasvoilleni epämääräisiä varjoja ja tummat silmänaluset oikein kirkuivat kasvoista esiin. Puhumattakaan kaksoisleuan korostumisesta! Sitten taas pinkki sävy häivytti kriittisiä paikkoja kasvoistani ja kohotti poskipäitäni ylemmäs. 

Mennessäni Jaanan luo, pukeuduin tyylikkäästi mustiin urheilutrikoisiin ja mustaan t-paitaan. Kerroin, että musta väri on minulle turvallisuuden väri. Esimerkiksi, jos olen ostamassa uutta mekkoa, ostan todella helposti mustan, koska pelkään kyllästyväni helpommin värilliseen vaihtoehtoon. Kerroin myös, että inhoan vihreää ja oranssia väriä. Jaana hymyili ja sanoi, että todennäköisesti mieleni tulisi muuttumaan käymämme session jälkeen. 

Sen verran olin etukäteen tutkinut värianalyysin tekoa, että olin ihan varma, että olisin kevätihminen. Keväällä on kirkkaat värit valloillaan. Lehdet puhkeavat puihin, nurmikko kasvaa kirkkaan vihreänä ja kukat puhkeavat eri väriloistossaan. 

Jaanan tarkasti ja ammattitaitoisten tutkivien silmien alla minä osoittauduinkin kesäihmiseksi. Kesällä kuuma aurinko on paahtanut luonnon väriskaalaa ja luonto on niin sanotusti jo antanut parhaansa. Kesään kuuluu toisaalta hempeitä pastellisia sävyjä, mutta myös hieman murrettuja sävyjä. Oikeastaan hieman savuisia sävyjä. Tarkemmin vielä olisin kontrastinen kesä oman luonnollisen hiusvärini mukaan, mutta koska vaalennan hiuksiani, väripalettini onkin medium kesä. 

Minulle oli silmiä avaavaa esimerkiksi se, kuinka minullekin niin tuttu ja rakas musta väri on suorastaan vihollinen minulle itselleni. Musta vie kaiken elon ja värin kasvoiltani. Haluan ihmisten huomaavan kasvoni, enkä kiinnittävän huomiota minun mustaan möhkälemäiseen olomuotooni. Ymmärsin myös, että kaikki värit ovat sallittuja, kunhan niiden sävymaailma sekä viileys, kirkkaus, syvyys ovat juuri minun kasvoilleni sopivat eli kesän sävyiset. Okei, minun väripalettiin ei kuulu oranssi missään muodossa. Toisaalta eihän kukaan kiellä minua käyttämään mustia tai oransseja vaatteita, mutta miksi en haluaisi näyttää parhaimmalta itseltäni?

Olen nyt syksyn ajan yrittänyt opetella käyttämään pukeutumisessani oman väripalettini värejä. Olen huomannut, että vireystasoni on muuttunut eloisammaksi ja virkeäksi. Okei, muutaman mustan vaatteen olen jättänyt vaatekaappiini, mutta muuten olen toteuttanut Jaanalta saamiani ohjeita ja vinkkejä. Vaatekaappini ei loppujen lopuksi kaivannut hirveästi uusia vaatteita, koska olin tietämättäni hankkinut jo juuri minun sävymaailman vaatteita, vaaleanpunaista, tummansinistä, tumman harmaata sekä ruskeaa. Nyt kun olen löytänyt omat värini, minun on myös helppo tehdä tulevia hankintoja hyvillä mielin pelkäämättä, että vaatteet jäisivät käyttämättömänä kaappiin lojumaan. 

Palatakseni vielä kapselivaatekaappiajatukseen; mielestäni ehkä tärkeintä on, että vaatteet joita käytät, ovat oikeasti sellaisia, jotka imartelevat sinua ja joista itse tykkäät. Jokaisen paidan, housun, mekon tai hameen tulisi olla sinun lempivaatteesi. On myös helppo koostaa oma vaatekaappi täydelliseksi, jos tuntee oman tyylin ja värit, jotka sopivat sinulle ja joita on helppo yhdistellä keskenään. 

Jos sinulla on pienikin mahdollisuus päästä kokeilemaan värianalyysiä, suosittelen lämpimästi! Olemmehan kaikki oman elämämme supermalleja ja haluamme näyttää hyvältä. 

Kuvissa on muutamia asuja uuden ja vanhan minäni päällä. Mitä mieltä olet? Oliko värianalyysistä hyötyä?

-Mari

Epäonnea ja onnea

Saan helposti päähänpinttymiä, jotka on vain saatava toteuttaa. Tällä kertaa pinttymä kohdistui Lundian Classic-hyllykokonaisuuteen. Olen jo pitempään haaveillut kirjahyllystä, johon saisin kirja-aarteeni esille ja somessa olin nähnyt kuinka Lundia alkoi olla todella suosittu. Lundian ostaminen uutena kuitenkin hirvitti hintansa puolesta, joten päätin koluta kirppareita ja nettikirppiksiä Lundian kirjahylly silmissä kiiltäen. 

Näin siinä sitten kävi, että eräänä lauantaina kävin yhdellä paikallisella kirpputorilla pyörähtämässä ja huomasin ilokseni, että sinne oli tullut kauan haaveilemaani kirjahyllyä myyntiin. En kuitenkaan ostanut sitä heti, vaan päätin kerrankin olla harkitsevainen. Mietin hyllyä melkeinpä päivin ja öin. Seuraavana viikonloppuna ajoin uudestaan samaiselle kirpputorille ja nappasin hyllykön mukaani. Minulla oli hieman kiire kuntosalille ja nopeasti valitsin myyjän avustuksella kaksi päätytikasta, seitsemän hyllyä ja takahenkselit. 

En malttanut oikein treeniäkään tehdä kunnolla loppuun, kun olin niin innoissani onnistuneesta kirppislöydöstäni. Taputin myös itseäni olkapäälle siitä etten ollut luovuttanut etsimisprosessissani ja päätynyt paniikkiratkaisussa johonkin halpisratkaisuun. Vuoden odotus ja etsiminen oli päättynyt. 

Kotona aloitin melkein välittömästi hyllyn hionnan. Hieman ihmettelin rautoja päätytikkaissa, mutta ajattelin niiden kuuluvan vain hyllyjen kiinnittämiseen. Pari päivää hioin kalustetta ja lopulta oli maalauksen aika. Väriksi valitsin Tikkurilan valkoisen, koska se oli turvallinen ja neutraali sävy. Mietin myös jotain lämpimämpiä sävyjä, mutta pelkäsin, että värivalinta olisi ollut pidemmällä tähtäimellä huono. 

Sitten minulle iski kova flunssa. Kovassa päättäväisyydestä päätin kuitenkin Netflixin tuijottamisen välissä maalata kirjahyllyn osia pari kertaa päivässä vähän kerrallaan. Muutenhan projekti olisi vain viivästynyt ja keskelle olohuonetta levitetyt osat eivät houkutelleet kovin pitkään. 

Tuli kirjahyllyn kasaamisen aika. Katselin netistä ohjeita ja kyselin kavereilta neuvoja. Lähetin tyttäreni ostamaan Lundian hyllynkannatintappeja. Ne alussa ihmettelemäni rautaosat pyörivät edelleen jaloissa. Tapit olivat kuitenkin liian lyhyitä ja liian ohuita. Yritin hyllyjä laittaa paikoilleen myös rautaosien avulla. Kunnes tajuntaani iski hiljalleen ajatus, että eihän tämä olekaan Lundian hylly! Tämä on jokin kopio ja sattui vain olemaan kirpparilla samassa läjässä muiden Lundian osien kanssa. 

Melkein nakkasin osat pihalle, kun niin kiukutti. Ärsytti, etten ollut tarkempi. Miksi en ollut tarkistanut jo kirpparilla, että sopivatko osat yhteen?! Mutta, kun olen päättäväinen ja jääräpäinen tietyissä asioissa sekä ongelmaratkaisutaitoa löytyy jonkin verran, päätin, että ihan sama. Olen kirjahyllyä omin pikku kätösin tuunannu, uhrannut siihen aikaa ja rahaa ja tykkään kovasti hyllykön mallista, niin ihan sama vaikkei se ole Lundiaa. Päätin, että tästähän tulee meille kirjahylly vaikka henki menisi. 

Ongelmaksi muodostui hyllyjen kiinnittäminen. Koko höskästä ei tulisi tukeva, mikäli hyllyt lepäisivät pelkästään hyllynkannatintappien varassa. Takahenkselit eivät riittäisi pitämään kirjahyllyn etuosaa tukevana. Ja mistä kummasta löytäisin reikiin sopivat kannattimet?! Mukana tulevia rautaosiakaan ei ollut tarpeeksi eikä ne erityisemmin houkutelleet rumuutensa vuoksi. 

Lopulta sahasin hyllyjen päihin isommat lovet, johon päätytikas sopisi paremmin. Kyselin sopivia kannattimia sieltä sun täältä, etsin nettikaupoista, ostin kokeilupakkauksia ja eri paksuisia metallisia tankoja ja tappeja. Tuntui, ettei mikään ei sovi eikä mikään onnistu. Lopulta päätin mennä helpoimman kautta ja ostin puisia poratappeja, mutta nekin oli aluksi liian ohuita. Reiät olivatkin paksumpia, vaikka olin ne mittaavinani tarkasti. Taas rautakauppaan ostamaan paksummat tapit, mutta ne oli sitten taas liian paksut. Hioin tapit hieman ohuemmiksi, pursotin liimaa reikään ja vasaroin tapit paikoilleen. Lopulta ruuvasimme miehen kanssa osan hyllyistä sivuilta kiinni sivutikkaisiin, joten etureunastakin tuli tukeva. 

Sanonpahan vain, että olihan tämä homma! Viikon aikana kävin sellaista tunteiden vuoristorataa alun innostuksesta totaaliseen pettymykseen ja takaisin iloon ja onneen. Lähitarkastelua kirjahylly ei hirveästi kestä, mutta se on toimiva ja muotokieleltään just sellainen kuin haluan. Ennen kaikkea onpahan huonekalu jolla on tarina. 

Tässä se nyt siis on!

-Mari

Makuuhuoneen värimaailma

Makuuhuoneen värimaailma alkoi tökkimään mieltäni alkukeväästä oikein toden teolla. Tumman sininen seinä kylmänä sävynä riiteli mielessäni kovasti lämpimien ja puunväristen ikkunapuitteiden, lattian, sängynpäädyn ja muiden minun silmää hivelien esineiden kanssa. Toisaalta sängynpääty tuli hienosti esille tummansinisestä seinästä, mutta kaipasin kovasti huoneeseen rauhallisempaa tunnelmaa.

Tikkurilan maalisävyjä voi nykyään testailla hauskalla puhelimeen asennettavalla Colour Master-sovelluksella. Sovellus toimii niin, että huoneesta otetaan kuva ja täppäämällä valikosta eri maalisävyjä voi kokeilla miltä mikin sävy oletetusti näyttäisi omassa tilassa. Kokeilin varmasti kaikki sävyt Tikkurilan Tunne väri-värikartasta, kunnes lopulta päädyin maalaamaan makuuhuoneen päätyseinän sävyllä Linna J484.

Linna on maanläheinen hieman ruskehtavaan taittava sävy, muistuttaa ehkä laimeaa maitokahvia. Maalattu seinä näyttäytyy eri valaistuksessa kuitenkin hyvin erilaiselta, välillä tummemmalta ja välillä jopa hieman angoran vaaleanpunaiselta. Muut makuuhuoneen seinät on maalattu jo aikaisemmin Höyhen F487-sävyllä. 

Mielestäni makuuhuoneessa on nyt rauhallisempi tunnelma ja värit sointuvat kaikkinensa hyvin yhteen. Unet ovat levollisia ja lempeitä. Mitä mieltä sinä olet? Oliko muutos onnistunut?

-Mari