Vastauksia 33 kysymykseen

Törmäsin Pinossa-blogin kautta tällaiseen hauskaan kysymyshaasteeseen. Ensin ajattelin ohittaa sen muina naisina, mutta sitten muutama kysymys jäi kummittelemaan mieltäni ja tässä sitä nyt ollaan! :)

Olkaapas hyvä ja tervetuloa kurkistamaan mieleni sopukoihin - ehkä myös opit tuntemaan minut paremmin!

Avioliittoja: Kyllä yksi. Olemme seilanneet avioliiton aalloissa jo seitsemän vuotta.

Kihloissa: Kihloihin mentiin uutena vuonna 2009. Kosinta tapahtui ruoanlaiton yhteydessä. Okei, olin ehkä toiminnan naisena ottanut asian puheeksi jo hieman aiemmin. Sormuksina toimivat aluksi
miehelläni tussilla piirretty rinkula vasemmassa nimettömässä ja minulla Saariselän Kuukkeli-ruokakaupan purkka-automaatista ostettu ristinmuotoinen muovisormus. Se on minulla edelleen tallessa.

Lapsia: Kolmehan niitä on siunaantunut. <3

Lemmikkejä tällä hetkellä: Ei ole eikä varmaan tulekaan. Koirakuume on kyllä välillä kova. Minulla oli kerran kaksi miljoonakalaa, mutta pikkusiskoni myrkytti ne hengiltä. Hän yritti olla avulias ja
poistaa pienen akvaarioni eli ison lasipurkin pahaa hajua suihkuttamalla veteen deodoranttiani. Kalat oli kuolleet, kun tulin koulusta. Pitkään luulin, että olin syöttänyt ne hengiltä, kunnes siskoni monia, monia vuosia myöhemmin kertoi mitä oli tehnyt. Näitä kaloja muistelemme ajoittain lämmöllä! :)

Leikkauksia: Viisaudenhampaat on leikkauksessa poistettu sekä kaksi kertaa polvi tähystetty.

Tatuointeja: Kaksi lumihiutaletta oikeassa jalkapöydässä, joihin on piilotettu kahden vanhemman lapsen etunimen alkukirjaimet. Kolmas hiutale odottaa vielä itseään. Ne kuvastavat rakkauttani talveen sekä luonnollisesti lapsiani. Muutama muukin on mietinnässä.

Lävistyksiä: Lasketaanko normikorvareiät?

Muuttoja: Lapsuudessani olen muuttanut neljästi ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen muuttokuormani vietiin Rovaniemelle. Rollossa muuttoja onkin tullut… kymmenen!!! Mutta se onkin sitten toinen juttu! :)

Ampunut aseella: En ikinä! Mutta haluaisin kokeilla.

Ottanut lopputilin: Kerran pöljyyksissäni, kun luulin aidan toisella puolen ruohon olevan vihreämpää. No, ei ollut.

Ollut saaressa: Harvemmin. Ne on minusta hieman pelottavia paikkoja, koska niistä ei oikein pääse pois.

Autosi: Tarina kertoo, että sain 16-vuotiaana synttärilahjaksi punaisen ja vanhoilla, mustilla kilvillä olevan Volkswagen kuplan. Mutta siinä ei ollut moottoria. Seuraavana synttärinä sain lahjaksi moottorin ja seuraavana avaimet. Mutta ajoin ajokortin vasta 19-vuotiaana. Auto oli kunnon kesäbiili, mutta se oikkuili tosi paljon. Milloin sammui keskelle valoristeystä tai ei lähtenyt ollenkaan käyntiin. Lopulta se myytiin pois. Joskus ostan kyllä semmosen itelle uudestaan! Muita autoja minulla ei ole koskaan ollutkaan.

Ollut lentokoneessa: Onhan tuota tullut jonkin verran reissattua. Ikimuistoisin reissu oli, kun lähdimme ystäväperheen kanssa kuukaudeksi Alaskaan. Se oli hieno reissu!

Onko joku itkenyt vuoksesi: Luulen niin.

Ollut rakastunut: Joskus olen kuullut, että ihminen rakastuu tulisesti kolme kertaa elämässään. Nyt taitaa olla se kolmas kerta meneillään. Tai sitten olen rakastunut yhä uudelleen samaan henkilöön. :)

Ollut ambulanssissa: En ainakaan potilaana. Kurkkinut sisään kyllä.

Luistellut: Lapsuuden haaveeni oli olla taitoluistelija. Lähelle haaveen toteutumista pääsin, kun aloitin aikuisryhmässä muodostelmaluistelun muutama vuosi sitten. Jouduin raskauden vuoksi lopettamaan, mutta välillä tulee mieleen, että voisin aloittaa sen uudelleen.

Surffannut: En ole, mutta haluaisin kokeilla!
Viime vuosina ulkomaanmatkat on suuntautuneet tuonne Alppimaisemiin.

Ollut risteilyllä: Tukholmassa on lapsena tullut käytyä useastikin ja Tallinnassa kerran.

Ajanut moottoripyörällä: Kerran kaverin pihalla kokeilin mopoa ja ajoin puuhun.

Ratsastanut hevosella: Olen kerran ollut hevosen selässä. Minulla on tosi paha hevosallergia. Aivastan jo nähdessäni kuvan hevosesta. Olisi kyllä hauska kokeilla ratsastusta.

Lähes kuollut: Pienenä söin tuoretta pullaa liikaa ja se tarttui kurkkuuni ja melkein tukehduin. Onneksi pullaklöntti saatiin kaivettua kurkusta pois.

Ollut sairaalassa: Olen nauttinut sairaalan mukavuuksista, kun lapset syntyi. Olen myös miutaman kerran makoillut päivystyksessä jonkun vaivan takia.  

Suosikkihedelmä: Olen tosi monelle hedelmälle allerginen, mutta päärynät ovat herkkuani. Niitäkin pitää muistaa syödä kohtuullisesti.

Aamu vai ilta: Olen ehdottomasti aamuihminen! Minusta tuntuu, että päivä on pilalla, jos nukkuu liian pitkään.

Lempiväri: musta, valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen. Tämä näkyy kyllä sisustuksessakin! :)

Viimeisin puhelu: En edes muista!

Viimeisin viesti: WhatsApp-viesti mieheltäni, että hän lähtee tulemaan töistä kotiin.

Nähnyt jonkun kuolevan: Olen nähnyt kuolemaisillaan olevan, mutta hän ei kuollut läsnäollessani.

Kahvi vai tee: Kahvia aamuisin, mutta nykyään tykkään juoda teetä iltaisin.

Paras piirakka: Kummitätini mustikkapiirakka on kyllä satumaisen hyvää! Ja mieheni tekee taivaallisen hyviä suolaisia piirakoita. Niin ja äidin tekemä poropiirakka ja ja ja... :)

Kissa vai koira: Koira! Kissat ovat pelottavia!

Paras vuodenaika: Tykkään oikeastaan kaikista. Kaikissa vuodenajoissa on sitä jotakin; tammikuun kipakat pakkaset, keväällä lisääntyvä valo, kesän lämpö ja syksyn värikkyys.

Näin tuli 33 kysymystä täyteen!  Kirjoittelehan kommentteihin omia vastauksiasi! Ja käykäähän osallistumassa vielä arvontaan täällä!

Terkuin,

Mari

Kylppärin päivitys ja arvonta

*Kaupallinen yhteistyö

Pari vuotta sitten teimme kylppäriin remontin. Seinissä oli entuudestaan valkoiset laatat, lattiassa sininen muovimatto, suihkuverho liimautui mukavasti ihoon suihkussa käydessä ja pyykkikorit lattialla pyörivät milloin missäkin. Oli todellakin aika palauttaa kylppäri tälle vuosituhannelle.

Halusin ehdottomasti kylppärin päätyseinän tummaksi, jotta saunan lasiovi sulautuisi seinään. Muualle seiniin laitettiin isot valkoiset laatat. Lattiaan laitettiin neliönmuotoiset tummanharmaat laatat. Käännettävä lasinen suihkuseinä on hyvä roiskesuoja, mutta käännettävyyden ansiosta tuo pesutilaan myös mukavasti lisää tilaa. Lisätila ei ole pahitteeksi, koska meidän pyykkihuolto toimii myös kylppäristä käsin. Ikeasta haettiin Lillången-pyykkikaappi sekä saman sarjan peili. Seiniin ei haluttu porata reikiä pyyhenaulakoita varten, joten naulakot ovat Ikean Stugvik-pyyhekoukut imukuppikiinnityksellä.

Jotta jokainen perheenjäsen tunnistaisi oman pyyhkeensä, sain Puinelta ihanat jokaisen omalla nimellä varustetut koivuvaneriset pyyhemerkit*, jotka on käsitelty mustaksi. Lisäksi meillä on omat pyyhkeet käsipesua sekä pienen pyllypesua varten.

Pyyhemerkkejä on saatavilla myös harmaana, valkoisena sekä koivun värisenä. Pyyhemerkit kiinnitetään seinään tehokkaalla kaksipuoleisella teipillä. Hyvin tuntuu pysyvän merkit paikoillaan ja nyt ei mene enää pyyhkeet sekaisin!

Puine on lahtelainen yhden naisen yritys, joka tekee Koskisen viiluvanerista erilaisia sisustusesineitä. Puine haluaa tuoda sisustukseen luonnollisuutta vaneristen ja yksilöllisten sisustustuotteiden sekä pienesineiden myötä. Valikoimasta löytyy muun muassa näitä pyyhemerkkejä, mutta myös asusteita miehille ja naisille, personoitavia kakkukoristeita sekä erilaisia pieniä ja isompiakin sisustusesineitä. Tuotteita voi tilata Puinen nettisivuilta tai jos poikkeat Lahteen niin myös Puinen shopista.

Nyt minulla onkin ilo ilmoittaa pienestä arvonnasta! Jollakin teistä on mahdollisuus voittaa arvonnassa Puinen  kuusi (6) pyyhemerkkiä omilla teksteillä. Arvontaan pääset osallistumaan kirjoittamalla minulle terveisiä joko blogin kommenttikenttään tai Instagramiin tämän postauksen alle. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi, käy kirjoittamassa terveiset molempiin paikkoihin! Laita samalla instagramissa @sekametelisoppablog tili seurantaan niin pysyt kärryillä mitä blogissa tapahtuu. Arvonta alkaa heti nyt ja loppuu isänpäivänä 11.11.2018 klo 21. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti.

Onnea kaikille arvontaan!

Terkuin,

Mari

Makkarin syys- tai paremminkin talvi-ilme

Alkaa olla aika esitellä meidän makuuhuone. Oiva hetki pieneen esittelyyn aukesi, kun nuorimmainen siirtyi ainakin aikuisten ajatuksissa ja toiveissa pinnasängystä omaan juniorisänkyyn nukkumaan.  

Makkari on ärsyttävästi neliön muotoinen. Vastapäätä huoneen ovea on parvekkeen ovi, joka luo hieman haasteita kalusteiden sijoittamiselle, joten vaihtoehtoja kalusteiden paikoille ei montaa ole.

Oikealla avautuu koko seinän mittainen Ikean Pax-liukuovikaapisto. Osa tästä kaapistosta oli ensin toisessa huoneessa ja kun remonttia toissa kesänä tehtiin, tuotiin vanha kaapisto uuden rinnalle. Ongelmia tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun uuteen ja vanhaan ei saanut yhdistettyä Ikealta liukuovia vaan olisi pitänyt ostaa täysin uudet rungot eri mittaisina.

Päätimme ratkaista ongelman pitämällä vanha kaappi semmoisenaan ja laittamalla uuteen tavalliset saranalliset peiliovet. Lisäksi kaapin ja parvekkeen oven väliin olisi jäänyt typerä väli ja tarvitsimme kirjoille paikan, niin ostimme lisää Pax-runkoa ja nyt se toimii oivana kirjahyllynä. Kirjahylly on vain 201 cm korkea eli matalampi kuin muu kaapisto vesiputkikotelon ja verholaudan vuoksi. Korkeamman vaatekaapin ja katon väliin jäi juuri kenkälaatikoiden korkuinen tila. Laatikoissa on tällä hetkellä tallessa vanhat cd-levyt.

Ikean neljän laatikon Malm lipastot kätkevät laatikoihinsa niin minun alusvaatteita kuin kaikenlaista muutakin sälää. Toinen näistä lipastoista on minun ”Monica-kaappi”. Jos olet katsonut Frendejä niin tiedät mitä tarkoitan! Milloinkahan sitä ottaisi itseään niskasta kiinni ja kävisi laatikot läpi! Ikkunassa on Jyskistä ostetut kiiltävät, vaalean harmaat  pimennysverhot. Ne olivat kyllä tarpeen kesällä! Matto on H&M Homen mallistosta muutaman vuoden takaa.

Sängynpääty on ihan raaka koivuvaneri. Pääty odottaa vahakäsittelyä kellastumisen estämiseksi. Minusta vaalea puu antaa mukavaa pehmeyttä ja lämpöä muuten vaaleaan huoneeseen. Lukuvaloina toimivat Clas Ohlsonilta ostetut ledlamput.

Pienelle miehelle löysin junnusängyn muutamalla kympillä paikalliselta Facebookin kirpparilta. Siinä hän nyt opettelee nukkumaan itsekseen ainakin alkuyön. Yleensä en edes raski häntä vierestä nostaa pois. On niin turvallista kuunnella pienen unituhinaa. Sängyn päällä keikkuvan autoviirin Marimekon Pikku Bo Boo kankaasta olen ommellut jo isoveljelle muutama vuosi sitten. Päiväpeitto on kummitätini virkkaama.

Samaisen kummitätini tekemä torkkupeitto aikuisten sängyllä odottaa päiväunille torkahtajaa. Melkein verhojen kanssa samaa harmaan sävyä olevat tyynynpäälliset sekä yksi Pentikin vaaleanpunainen tyynynpäällinen sopii täydellisesti veljeni ottamaan valokuvaan, josta on tehty kanvastaulu. Kuva on otettu Leviltä Pallakselle päin ja kuvassa on niin ihanan utuinen ja unenomainen tunnelma, että se on täydellinen makkariin. Taulu on tällä hetkellä vähän hassussa paikassa. Seinässä oli ruuvi valmiina ja halusin sen peittoon, niin länttäsin taulun siihen päälle. Pitää katsoa sitten taulun oikea paikka, kun pieni mies suostuu siirtymään nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen. Katsotaan sitten mikä on poikien huone ja mikä meidän. Odotan jo sitä aikaa, kun makkari on vain ja ainoastaan meidän aikuisten valtakunta!

Olen kovasti pohtinut, että rohkenisinko maalata sängynpäätyseinän tummansiniseksi. Tumma väri olisi loistava kontrasti vaaleille kalusteille, mutta tuntuukohan huone maalauksen jälkeen liian pieneltä? Olen myös kova vaihtelemaan huoneen värimaailmaa, niin onkohan tummansininen kuitenkin liian hallitseva väri. Mitä mieltä te olette? Maalatakko vai ei maalata? Näitä Tikkurilan maaleja olen vähän miettinyt. Pitää vielä miettiä. Tällä hetkellä tuo Delft miellyttää silmää eniten.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Terkuin,

Mari

Ihanaa Kansainvälistä Imetysviikkoa!

Suomessa on vietetty tällä viikolla Kansainvälistä Imetysviikkoa. Tämän vuoden teemana on Imetys - elämän perusta. Tällä viitataan siihen, että imetys halutaan nostaa esiin globaalisti tarkasteltuna eriarvoisuutta, köyhyyttä ja virheellistä ravitsemusta vastaan. Kestävä tulevaisuus tarvitsee onnistuakseen myös imetyksen turvaamisen. (Lähde: Imetyksen tuki ry)

Minä en ala tässä ruotimaan imetystä tästä näkökulmasta, koska minulla ei oma tieto tähän riitä. Haluan kuitenkin tuoda esiin omat imetyskokemukseni, ehkäpä rohkaisuksi muille imettäville äideille. Osa näistä kokemuksista ovat vaikuttaneet myös siihen, että voin nyt rehellisesti tunnustaa olevani taaperoimettäjä. Tätä en olisi muutama vuosi sitten uskonut missään nimessä kokevani.

Tällä kirjoituksella en halua millään tavalla arvostella tai kritisoida äidinmaidonkorvikkeella ruokittuja vauvoja tai vanhempia pullojen takana. Tämä on jokaisen perheen oma asia. Aina imetys ei onnistu, vaikka sitä kuinka haluaisi. Se pitää vain hyväksyä ja ruokkia lapsi sitten toisella tavalla, joka ei millään muotoa ole väärä tapa.

Oma imetystaipaleeni alkoi, kun esikoiseni syntyi eräänä keväisenä yönä. Imetys lähti hyvin käyntiin. Maitoa riitti ja sain sitä pumpattua pakkaseenkiin pieniä äidin arjen irtiottoja varten. Täysimetin vauvaa 3kk, jolloin aloitin neuvolan ohjeen mukaan vauvalle soseet, koska oli huoli vauvan kasvusta. Mitään ohjeistusta siitä miten soseita annetaan pienelle vauvalle en saanut. Tai ohjetta siitä miten imetys turvataan soseiden annon yhteydessä. Maito alkoikin vähitellen ehtyä, kun vauva tottui pulloruokintaan ja soseisiin. 6kk iässä imetys oli lopetettava, kun maitoa ei enää tullut. Tämä harmitti minua suuresti ja se on jäänyt minua vaivaamaan. Miksi en saanut enempää ohjeistusta?! Tai miksei minua opastettu tehostamaan imetystä vaan heti painostettiin aloittamaan soseet, vaikka äidinmaito on tutkitusti rasvaisempaa ja parempaa eliksiiriä kuin esimerkiksi peruna.

Sain uuden mahdollisuuden imetykseen 11 vuotta myöhemmin sekä muutama vuosi vielä senkin jälkeen. Loin itselleni suuret paineet 6 kuukauden onnistuneesta täysimetyksestä. Tietämystä oli enemmän sekä minulla että neuvolassa, mutta myös tietoa ja tukea oli saatavilla enemmän ja helpommin. Facebookin Imetyksen tuen ryhmä on ollut korvaamaton apu, kun vastaan on tullut rintaraivareita, rintalakkoja, suihkutissejä, rintatulehdusta, piimäkokkaretta, vauvan allergiaa, painokontrollia, maidon riittävyyden pohdiskelua… Imetystukiäitien sekä muiden äitien vertaistuki suurten kysymysten äärellä ovat omalta osaltaan auttaneet eteenpäin ja meidän imetyksen jatkumiseen.

Keskimmäistä imetin 11 kuukautta ja kuopuksen imetystaival jatkuu edelleen hänen ollessa kohta 1 vuotta ja 3 kuukautta. Jokaisen lapsen kohdalla on ollut omia haasteita, mutta julki-imetys on ollut yksi suurimmista haasteista kaikkien kohdalla. Muiden ihmisten suhtautuminen ja mielipiteet ovat jännittäneet. Onneksi tähän sain apua P!!LO-rintasuojasta, joka sopivasti peittää kriittisiä paikkoja. P!!LO on suomalaista käsityötä ja erittäin helppo käyttää. Suosittelen jokaista imettävää äitiä kokeilemaan. Ainakin minun julki-imetyksen kynnystä se madalsi.

(Kuvat: P!!LO, www.piilotuote.blogspot.com)

Toinen suuri haaste imetyksen jatkumiselle oli minun töihin paluu elokuussa. Vauva oli silloin täyttänyt vuoden. Tietoa työn ja imetyksen yhdistämisestä oli todella vähän. Syy on  varmaankin juuri siinä, että monet kokevat hankalaksi yhdistää nämä kaksi asiaa.

Minulla oli imetyksen jatkamiselle muutama syy; ensinnäkin, vauva on lehmänmaitoallergikko eikä ollut vielä oppinut juomaan muuta maitoa kuin rintamaitoa. Silloin vasta totuttelimme kauramaitoon. Rintamaidosta hän sai muun muassa tarvitsemansa kalsiumin. Toiseksi en halunnut lisää suuria muutoksia pienen elämään, kun päivähoidon aloittaminenkin oli jo aika iso juttu. Kolmanneksi Maailman Terveysjärjestö suosittelee imetystä jatkettavan kahteen ikävuoteen saakka ja ei, rintamaito ei todellakaan muutu ”sokerilitkuksi” lapsen vanhetessa vaan on edelleen hyvää, terveellistä ja ravitsevaa.

Neljänneksi, en voi kiistää vastaan, kun onhan se aivan mahtavaa olla jollekin toiselle maailman tärkein ihan konkreettisesti. Se hetki, kun pitkän päivän ja erossaolon jälkeen pötkähdämme sängylle yhdessä ja pieni nappaa rinnan suuhun, silittää toisella kädellä ja oikein huokuu onnea ja tyytyväisyyttä. En vain voi viedä sitä tunnetta häneltä vielä, vaikka se ehkä kuulostaakin itsekkäältä ja tyhmältä. Se on minun elämässä pieni hetki, mutta hänelle se on enemmän. Tottakai kaipaan jo niin sanotusti kehoani vain itselleni, riippumattomuutta kenestäkään sekä tällä hetkellä minulle ja vauvalle kiellettyjen ruoka-aineiden nauttimista milloin haluan. Mutta vielä vaa’assa painaa imetys enemmän kuin oma vapaus. Katsotaan tilannetta uudestaan muutaman viikon tai kuukauden päästä

Loppuun laitan tämmösen hieman mustaa huumoria sisältävän kuvan, joka aika ajoin leviää somessa ja imetysfoorumeilla. Tämä kuvastaa minusta niin hyvin minun ja esikoiseni imetystaivalta. :)

Ihanaa Imetysviikkoa kaikille!

Terkuin,

Mari