Kotipitseria

Me syödään aika paljon pitsaa. Meille ei kuitenkaan kelpaa mikä tahansa pitsa. Itse tehty pitsa on parasta. Sen tietää myös lapset.

Joskus muinoin yritin hellua hurmata minun tekemälläni pitsalla, joka oli tehty hiivaleipäjauhoihin. Pohja oli paksu ja kumimainen, ketsuppia kastikkeena ja täytteitä enemmän kuin laki sallii. Hurmaaminen tapahtuikin toisinpäin, kun sain maistaa hellun tekemää pitsaa. Hiivaleipäjauhot lensi sen siliän tien roskiin eikä meillä kyseistä pitsapohjaa olla enää tehty.

Nykyään meillä avainasemassa pitsan teossa on tomaattikastike, pitkään kohotettu pohjataikina ja minimalistiset täytteet sekä tietenkin pitsakivi. Sähköuunissa ei lämpötila riitä todella hyvän pitsan aikaansaamiseksi, joten pitsakiven ja sähköuunin yhdistelmä kelpaa paistoon vielä tällä hetkellä. Kuulemma oikea pitsauuni (uuni.net) veisi tämänkin homman vielä ihan uudelle levelille ja se onkin meillä hankintalistalla.

Meidän pitsat eivät ole mitään kiireisen arki-illan pikaruokaa, vaan vaatii aikaa. Teko aloitetaan yleensä jo perjantaina, kun kaupasta tuodaan oikeanlaisia jauhoja. 00-jauhot sekä durumjauhot ovat meidän pitsoissa ”se juttu”. Lauantaiaamu alkaa pohjataikinan vaivaamisella. Taikinan tulee olla mahdollisimman sileää eikä sen saisi tarttua kovinkaan pahasti sormiin ennen kuin se jätetään loppupäiväksi kohoamaan huoneenlämpöön.

Iltapäivällä alkaa pitsojen tekeminen. Ensin valmistetaan tomaattikastike, jotta se ehtii hieman maustua. Kastikkeen voi myös keittää, mutta tomaatit menevät helposti kitkeriksi keitettäessä, joten pelkkä ainesten sekoittaminen riittää. Italialaiset kuulemma tykkää todella suolaisesta tomaattikastikkeesta, mutta meidän kotikokkimme ei laita ihan niin paljon suolaa vaan jopa vähän sokeria poistamaan tomaattien karvasta makua.

Taikina jaetaan osiin ja aloitellaan pohjan teko. Taikinaa pyöritellään ja levitellään käsissä sopivaan muotoon, jonka jälkeen se asetetaan kuumalle pitsakivelle. Näin pohjan kypsyminen alkaa jo tässä vaiheessa.

Pohjan päälle levitetään ohuesti tomaattikastiketta ja sen jälkeen muutamia täytteitä sekä mozzarellaraaste. Henkilökohtaiset lempparitäytteeni ovat kylmäsavulohi, katkarapu sekä kapris ja toisena heti perässä ilmakuivattu kinkku, salami ja kirsikkatomaatti. Lasten pitsoissa suosikkitäytteet ovat kinkku, ananas ja fetajuusto. Tuoretta basilikaa tietenkin uunista tulleen pitsan päälle ja ei muuta kuin ääntä kohti! Jopa maidottomana eli juustottomana pitsa toimii loistavasti!

Tuliko pitsan nälkä? Mulle ainakin! Nämä ovat ihan kotikokin aikaansaannoksia, mutta eivät yhtään sen vähempiarvoisempia kuin ammattikokin tekemät! Nämä vaan ovat aivan loistavan makuisia! Pohjan ja tomaattikastikkeen ohjeet löydät kirjasta Pizze; Saku Tuominen, Luca Platania. Jos testaat reseptejä, niin tule ihmeessä kertomaan mielipiteesi. Milloinkahan meillä olisi taas pitsapäivä?

 

Terkuin,

Mari

Iltapalapannari

Meillä ollaan oltu viime päivät enemmän tai vähemmän flunssassa. Ajattelin sitten kerätä äitipisteitä ja pyöräyttää perheen iloksi pannarin iltapalaksi.

Koska nuorimmaisen ruokavalio on vielä aika rajoittunut, piti löytää hänellekin sopiva resepti. En vaan jaksa tehdä periaatteessa kolmea erilaista… Joten ei muuta kuin googlailemaan hakusanalla ”munaton pannari”. Tavallisen maidon olen jo oppinut korvaamaan kauramaidolla.

Törmäsin tämmöiseen reseptiin ”maailman paras munaton pannukakku”, jota päätin hieman soveltaa.

Maidoton ja munaton pannukakku

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

8 dl kauramaitoa

100 g maidotonta margariinia sulatettuna

Helppo oli tehdä, kun kaikki ainekset vain sekaisin ja uunin lämpiämisen ajan annoin taikinan turvota. Koska en laittanut sokeria taikinaan, laitoin Oatlyn appelsiinin ja mangon makuista kauramaitoa antamaan makua. Taikinasta tuli hauskasti keltaista!

Uunissa pannari oli 30-40 minuuttia. Se ei kohonnut kuin tavallinen eikä siihen tullut oikein väriä. Jännitin vähän minkä makuinen pannari olisi.

Jokainen sai laittaa lempitäytettä pannarin päälle. Yhdelle tuli banaania, toiselle kaupan vadelmahilloa ja kolmannelle pakasteesta löytyviä viime kesän hilloja. Itselle pannari kyllä maistui, mutta pienimmät perheenjäsenet saattoivat olla toista mieltä! Sokeria en itse edes kaivannut, koska hilloissa on sokeria valmiina ihan tarpeeksi.

Aion kyllä tehdä tätä toistekin!

Makoisaa loppuviikkoa kaikille!

Terkuin,

Mari

Kirkasta tuli!

Olen tässä viimeisen viikon aikana pessyt hissukseen meidän huushollin ikkunoita. Aikaisempina vuosina olen jättänyt pesun suosiolla lähemmäs juhannusta. Olen pessyt ne vasta, kun siitepölykausi on ollut kokonaan ohi. Nyt kun kesä on selvästi aikaisemmassa oli pakko ryhdistäytyä tässäkin hommassa aikaisemmin. Pestään ne sitten vaikka myöhemmin uudestaan, mutta vain ulkopuolelta!

Meillä on 80-luvun alkupuolella rakennettu rivari ja edelleen alkuperäiset ikkunat. Aina keväisin alan miettimään josko maalaisin nuo ikkunanpuitteet valkoisiksi, mutta vielä on ollut niin paljon muuta hommaa, että en ole viitsinyt. Ikkunatkin tulee jossain vaiheessa kokonaan uusittavaksi niin ehkä se on vaan turhaa työtä ja rahan tuhlausta. Toisaalta tuo puun väri antaa myös mukavaa lämpöä meidän muuten niin valko-mustaan sisustukseen.

Ikkunoita ei ole yhteensä kuin kuusi, mutta lisäksi on parvekkeen ja terassin ovet sekä pienet tuuletusikkunat. Kaikissa ikkunoissa on myös kuusi erillistä pintaa pestävänä. Sisäikkunat ovat kiinni toisissaan tuommoisilla klipsuilla ja ne jos mitkä on ärsyttävät. Ikinä ne ei toimi ja saa väkivalloin niitä irrotella. Joten kyllä tuossa minusta hommaa on ihan tarpeeksi.

En tiedä, mikä on se oikea tapa pestä ikkunoita. Montako vesisankoa pitää olla? Pitääkö lopuksi kiillottaa sanomalehdellä? Minkälainen lasta on paras vai kannattaako käyttää lastaa ollenkaan? Mikä on sinun hyväksi havaittu keino.

Tällä kertaa halusin kokeilla joka paikassa hehkutettua pyykkietikkaa ikkunanpesussa. Se, mikä pyykkietikasta tekee niin hyvän on puhtaasti sen käytännöllisyys. Sitä voi käyttää siivouksessa laimennettuna kaikille kodin pinnoille ja semmoisenaan huuhteluaineena pyykinpesussa. Olin itse hieman skeptinen aluksi, mutta pyykinpesussa se on kyllä ihan ehdoton. Pyykki tuoksuu hyvälle, puhtaalle ja raikkaalle, värit pysyvät kirkkaina, joten vaatteille tulee pidempi käyttöikä. Sitä voi käyttää kaikille tekstiileille, myös urheiluvaatteille. Itse ainakin huomasin, että treenivaatteista katosi hienhaju, joka ei entisillä aineilla hävinnyt. Tumma pyykki on meillä haissut tosi pahalle, mutta nyt nekin ovat raikkaan tuoksuisia. Märkänä etikan haju on vahvempi, mutta pyykin kuivuttua, jäljellä on vain hyvä tuoksu. Pyykkietikka puhdistaa samalla myös pyykkikonetta pesuainejäämistä. Suihkepulloon tein seoksen vedestä ja pyykkietikasta, jolla olen nyt pyyhkinyt pölyjä pinnoilta sekä käyttänyt myös ihan lattiapesussa. Mahtavaa, kun ei tarvitse ostaa monia puteleita eri pesuaineita vaan selviää yhdellä pullolla. Sekin vähentää maapallon muovikuormaa.

Laitoin yhteen vesisankolliseen kaksi korkillista pyykkietikkaa eli noin 0,5 dl. Laiskuuttani pesin ikkunat vain etikkavedellä ja kuivasin lastalla. Kirkasta tuli!

Ikkunanpesun yhteydessä vaihdoin olohuoneeseen ja keittiöön hieman kesäisemmät verhot. Keittiö sai Marimekon Räsymatto-kapan keltaisena ja olohuoneeseen laitoin jo useamman vuoden vanhat Ikean valmisverhot, jotka ovat sopivan kevyet ja kesäiset.

Onko teillä ollut käytössä pyykkietikka? Minä en siitä enää luovu! Ihan huippuainetta! Meidän purkki alkaa uhkaavasti loppua, joten pitäisikin tarkistaa mistä Rovaniemeltä tuota ihmeainetta saa.

Mitähän sitä siivoaisi seuraavaksi?!

Terkuin,

Mari

Kirppistelyä Siivouspäivänä

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Siivouspäivään. Siivouspäivä on uusi juhlapäivä kaikille kirpputorien ja kierrättämisen ystäville. Siivouspäivänä voi kuka tahansa yksityishenkilö pistää pystyyn oman pihakirppiksen tai osallistua yhdessä muiden myyjien kanssa isompaan kirppikseen.

Rovaniemen Siivouspäivän Facebook-sivuilla oli aamuun mennessä ilmoitettu ainakin viisi joukkokirppistä. Ehdimme piipahtaa niistä kolmessa. Ensimmäiseksi suuntasimme Rovaniemen teatterille, jossa olikin jo kello 11 aikaan kova hulina. Sisältä löysimme monta kirppispöytää sekä muita paikallisia toimijoita. Pidä Lappi siistinä-ständiltä saimme mm. hyviä kierrätysvinkkejä. Teatteri itse myi näytelmissä olleita roolivaatteita sekä lavasteita. Myrskyluodon Maija-musikaalista tuttu purjevene ja Pate aarresaarella-näytelmän hauska kakkamoottoriauto oli jo myyty, kun pääsimme paikalle. Harmi! ;) Teatterin ja kirjaston pihalla oli myös yksityishenkilöitä myymässä leluja, kodin tavaroita sekä vaatteita. Täältä matkaamme tarttui lelupaloauto. Ne on meidän perheessä suosittuja leluja!

Kirpputori Vintikin parkkipaikalle oli tullut parisenkymmentä myyjää. Hyvin oli kuulemma porukkaa ollut liikkeellä. Aurinkoinen, vaikkakin todella tuulinen sää, ei ollut ainakaan pelottanut liikaa ihmisiä pois. Meidän kyllä piti käydä Vintikissä välillä lämmittelemässä ja nauttimassa vähän voimajuomaa, jotta jaksaisimme vielä käydä kolmannessa kirppispaikassa.

Vintikistä jatkoimme matkaa torille ja Mondelle. Mondella oli myös parikymmentä myyjää. Monden ilmapiiri oli mielestäni jotenkin kuollut. Pöydät oli sijoiteltu salin reunoille ja ostaja kulki pöytien edestä keskellä salia. Kaikki seurasivat ostajaa, tai ainakin siltä tuntui. Erään iloisten myyjien pöydästä meille lähti mukaan taulu lastenhuoneeseen. Torimyyjän viltiltä silmiin sattui pieni hävittäjälentokone, joka oli pakko saada mukaan.

Moni asia vaikuttaa myönteiseen ostopäätökseen. Itselleni ainakin myyjän olemus on mittarina ykkösenä. Jos pöydän ympärillä myyjät hääräsivät ja juttelivat asiakkaiden tai toisten myyjien kanssa, pöydän ympärille pysähtyi helpommin itsekin. Jos myyjä naputteli puhelinta tai oli kyllästyneen näköinen tai ei edes tervehtinyt, pöydän ohitti silloin rivakasti. Tavaroiden sijoittelu tulee heti toisena. Eräällä viltillä oli paljon vaatteita myynnissä, mutta vaatteet oli sijoiteltu niin kauas, että olisi pitänyt hyppiä muiden vaatteiden yli saadakseen haluamansa. Vaatteita oli siis aivan liikaa myynnissä eli kannattaa ehdottomasti miettiä paljonko vaatteita tai muuta tavaraa kannattaa ottaa myyntiinyhden päivän myyntitapahtumaan. Tai sitten pitäisi olla monta vaaterekkiä ja vaatteet hengareissa helpottamassa vaatteiden katselua. Hinta tietenkin ratkaisee lopullisen ostopäätöksen ja se, että vastaako laatu hintaa. Rikkinäisiä ja likaisia vaatteita ei edes kannata ottaa myyntiin vaan viedä suosiolla tekstiilinkeräyspisteeseen, joita löytyy nykyään melkein jokaisesta vaatekaupasta.

Olisin kuvitellut, että Siivouspäivänä olisi ollut enemmän ihmisiä liikenteessä. En tiedä miten aiempina vuosina on ollut porukkaa liikenteessä, mutta nyt mielestäni oli aika vähän sekä myyjiä että ostajia. Teatterilla oli mielestäni kaikista kivoin ilmapiiri ja siellä näytti myös kauppa käyvän. Olin varautunut ostelemaan itselleni kesävaatteita, lapsille käyttövaatteita ja kotiin jotain kivaa, mutta tällä kertaa saalis oli aika laiha. Alle kympillä selvittiin tänään! :)

Elokuun Siivouspäivää odotellessa!

Terkuin,

Mari

Ei ole mitään päällepantavaa

Tuttu lause, ainakin meille naisille. Aikainen kesä ja lämpöiset ilmat ovat aiheuttaneet minulle vaatekriisin. Kun ensin lihoo edellisen neljän vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi, ja kun nyt vihdoin ja viimein alkaa olla edes jollain tavalla sinut itsensä kanssa, tulee kesä ja pitäisi saada jotain kepeää kesävaatetta päälle paksujen talvikolttujen tilalle.

Olen jossakin ihmeellisessä murrosvaiheessa pukeutumisen suhteen. Viime vuonna kotona ollessa tyydyin helppoihin ja mukaviin vaatteisiin. Leggarit ja joku löysä paita oli aika passeli valinta. Toppahousut vaan jalkaan kauppaan mentäessä. Nyt olen alkanut inhoamaan näitä tylsiä vaatteita. Keväällä pistinkin kiertoon suuren osan vaatekaappini sisällöstä. Säkkimäiset tunikat lähtivät ensimmäisenä. Muutama vuosi sitten kyttäsin kirppareilta juurikin näitä. Nyt olen totaalisen kyllästynyt näyttämään Muumimammalta.

Eilen kiertelin paikallisia vaatekauppoja etsien kuumeisesti jotain. Paino sanalla jotain. En tiennyt yhtään mitä hakea. Mistä minä nykyään tykkään? Minkälaisia vaatteita haluan käyttää? Minkälainen on minun tyylini? Minulle on tärkeää, että vaatteet kestävät edes hetken. Plussaa on myös, jos ne ovat kotimaisia, eettisesti ja ekologisesti valmistettuja. Valitettavasti kukkaroni ei vain tällä hetkellä kestä näiden kriteereiden vaatimuksia. Joten on pakko tyytyä perusketjuvaatteisiin.

Kiertely ei hirveästi tuottanut tulosta. Valkoinen pitsipaita ja musta toppi tarttuivat mukaan H&M:ltä, kirjava rinkkatoppi löytyi Gina Tricotista ja fiksummat mustat shortsit Cubukselta. Aiemmin keväällä Oulun H&M:ltä olin ostanut uudet farkkushortsit sekä Cubukselta valkoisen pilkkutopin. Hakusessa olisi vielä jonkinlaiset kesähousut viileämmille ilmoille. Boyfriend-tyyliset farkut olisi myös hankintalistalla. Entiset kun tippuvat jalasta.

Kaupat kyllä pursusivat vaatteita, mutta en halua näyttää 90-luvulta repäistyltä päivitetyltä itseltäni tai teinitytöltä kolmen lapsen äidiltä. Totesin useaan otteeseen, että minulla oli tuollainen mekko silloin joskus ja tuommoiset pyöräilyshortsit ym. Mistä ihmeestä löydän naisellisia, mutta nuorekkaita vaatteita, jotka eivät kuitenkaan laihduta kukkaroa liikaa eivätkä näytä ”tätimäisiltä”? Voisihan sitä selata verkkokauppoja, mutta ei niistä kuvista saa oikein realistista kuvaa siitä miltä vaatteet oikeasti näyttävät, varsinkaan kun en omista mallivartaloa. Puhumattakaan palauttamisen ja lähetysten kanssa värkkäämisestä. Mieluummin ostan paikallisesta liikkeestä.

Aika paljon ostan varsinkin lastenvaatteita käytettynä ihan livekirpputoreilta tai facebookin kirppariryhmistä. Itselleni on vain vaikea löytää sopivia vaatteita sieltä kautta. Varsinkin nyt, kun oma koko on muuttunut viime kesästä. Enkä jaksa selata kirpparisivustoja monta kertaa päivässä.

Toisaalta haluaisin täydentää vaatekaappini kestävillä, laadukkailla vaatteilla, jotka kestävät myös aikaa. En haluaisi ostaa tuotteita, jotka ovat jo parissa kuukaudessa ”vanhanaikaisia”, huonokuntoisia tai ei niin mieluisia. Mieluummin ostaisin sellaisia luottovaatteita, joita voisi helposti yhdistellä toisiinsa ja saisi näin helposti erilaisia asukokonaisuuksia.

Hmmm… Ehkä pieni itsetutkiskelu on tässäkin suhteessa paikallaan ennen kuin alan törsäämään holtittomia summia turhiin vaatteisiin.

Olisiko sinulla heittää vinkkivitosta kivoista kesävaatteista? Mitkä ovat sinun luottovaatteitasi?

Terkuin,

Mari

Adventure Race 2018

Työikäisen ihmisen sosiaalinen ympäristö koostuu muutamasta keskeisestä osa-alueesta. Näitä ovat perhe ja sukulaiset, ystävät ja tuttavat, joihin lasken lasten harrastuksissa tavatut aikuiset sekä omien harrastusten kautta tavatut ihmiset, sekä työyhteisö. Töissä olemme suurimman osan valveillaoloajastamme, joten on toivottavaa, että tulisimme edes jollain tavalla toimeen samassa työpaikassa olevien ihmisten kanssa.

Minulla on niin onnellinen tilanne, että voin sanoa työskenteleväni ihan huippu ihmisten kanssa. Osan kanssa olemme uusia tuttavuuksia ja joidenkin kanssa olemme vuosien varrella ystävystyneet paremminkin. Joskus tulee eripuraa, mutta yleensä homma toimii kuin rasvattu ja töihin on mukava tulla.

Viime keväänä osa työyhteisöstämme osallistui Adventure Race-kisaan. Itse jouduin jäämään  rannalle ruikuttamaan, mutta tänä vuonna olin jo hyvissä ajoin ilmoittautumassa mukaan. Melkein meinasi mennä reisille oma osallistuminen, mutta tässäkin asiassa ihana työkaveri jeesasi ja pääsin mukaan!

Ja olihan meillä lystiä! Perjantaina 18.5. taivalsimme rennolla meiningillä reilu 10km pitkin ja poikin Rovaniemen Ounasvaaraa OpeWaara-tiimeinä.  Välillä suoritimme rasteja golfaten, labyrintissa suunnistaen, kokoamalla hirsihuussia, huiputtamalla Tottorakkaa, pyörittämällä traktorinrengasta metsikössä, kantamalla pölkkyä, keksimällä runoja, ajaen sähköavusteista fatbikea ym. kivaa. Lopussa muutama joutui jopa uimasille! Sijoituksella ja ajalla ei ollut väliä, vaan yhdessä toimimisella. Nopeammat odottivat hitaampaa, autettiin, kannustettiin ja tsempattiin toisiamme. Lopussa meitä odotti mahtavien huoltojoukkojen hankittu catering ja lämmin sauna! Oli mahtavaa hengähtää hetki mökillä ja rupatella niitä näitä työkavereiden kanssa.

Vuoden sapattivapaata kotona viettäneelle kotiäidille tämmöinen touhuiltapäivä tuli kuin tilauksesta. Oli mahtavaa viettää aikaa aikuisten seurassa puhuen jostain muustakin kuin seuraavan päivän ruokapolitiikasta. Kisan jälkeisenä päivänä lihakset tiesivät tehneensä pitkästä aikaa kunnolla töitä eikä muutamalta taisteluarveltakaan vältytty. Innolla odotan jo ensi vuoden kisaa! Tällä adrenaliinilla jaksaa taas pitkälle!

OpeWaara tiimit 1&2

Somehetki ennen lähtölaukausta

Tottorakalle matka käy! Huh huh!

Tulipa tehtyä traktorinrenkaan kanssa lähempää tuttavuutta.

Älynystyrät töihin!

Matkalla näkyi tuttujakin!

Kiitos OpeWaara, <3

Terkuin,

Mari

Tylsä torstai

Aurinko antaa ihanasti virtaa. Ihmiset ovat aurinkoisena ja lämpimänä päivänä iloisempia, tarmokkaita ja täynnä energiaa, toisin kuin kylmänä ja sateisena päivänä. Tämän kesän ensimmäiset hellepäivät ovat nyt historiaa. Herätessäni aamulla kuuden aikaan aurinko jaksoi vielä vähän paistaa ja lämmittää, mutta kylmä tuuli ajoi minut äkkiä sisälle hakemaan villasukkia jalkaan ja neuletakkia päälle. Ei käynyt mielen vieressäkään, että tänä aamuna voisi juoda aamukahvin terassilla. Olisi vaan pitänyt eilen nauttia vielä myöhäisillan lämmöstä parvekkeella, mutta en vain sitten kehdannut. Nyt harmittaa.

Tänään olisi ollut oiva tilaisuus tehdä kaikkia niitä rästihommia, joita ei kehtaa lämpöisinä päivinä sisällä tehdä. Kuten tehdä viikkosiivousta, pestä ikkunoita tai selvitellä kausivaatteita pesuun ja kaappeihin. Mitään en ole tänään saanut aikaiseksi. Pikapyrähdys ruokakaupassa oli saavutus. Sieltäkin tarttui mukaan vain tylsää jauhelihaa ilman mitään ajatusta siitä, mitä siitä tekisi.

Ihmisen ei ole hyvä suorittaa koko ajan. Ainakin me äidit olemme hyvin helposti ”tuo tullessasi, vie mennessäsi”-persoonia. Koko ajan täytyy jotakin tehdä ja jos ei tee, niin siitä podetaan huonoa omaatuntoa. Ja sitten kun tehdään ja touhotetaan suuntaan jos toiseen, niin podetaan siitäkin syyllisyyttä! Ihme meininkiä, mutta niin sisäsyntyistä.

Pitää näitä lorvailupäiviäkin olla. Pitää antaa keholle ja mielelle lupa levähtää ja aikaa ladata akkuja. Huomenna virtaa taas tarvitaan! Annetaan siis itsellemme anteeksi ja annetaan armoa. Kyllä me ehditään taas puunatakin! Nyt otan kupposen teetä, rojahdan sohvalle ja alan katsomaan Suomen peliä! Go Leijonat!

Rentouttavaa torstai-iltaa!

Terkuin,

Mari