Voi, muistan aina ensimmäisen äitienpäivän! Minulla oli melkoisen kovat odotukset ja kaikki ei mennyt silloin ihan kuin Strömsössä. Sen jälkeen odotukset ovat hiukan laantuneet. Nykyään tuntuu, että äitienpäivän viettäminen on loppujen lopuksi tärkeämpää lapsille kuin minulle.
Muistan yhden äitienpäivän kun olimme esikoiseni kanssa kahdestaan kotona. Hän oli silloin noin 6-vuotias. Hän halusi minulle välttämättä tuoda aamiaisen sänkyyn. Olimme ostaneet edellisenä päivänä äidin herkkuja ja illalla latasin kahvinkeittimen valmiiksi.
Aamuvirkkuna pötköttelin sängyssä, kunnes aamupalan tekijäni heräsi. Hän hiipi hiljaa keittiöön ja alkoi valmistamaan aamiaistani. Kahvinkeitin porisi ja odottavan aika tuntui minusta pitkältä. Yhtäkkiä keittiöstä kuului hento ”Auts!” Mutta kun mitään muuta huutoa ei kuulunut, ajattelin, että antaa olla. Pidättelin vain naurua peiton alla.
Aamupala tuotiin sänkyyn laulun ja lahjojen kera. Sitten paljastui, että kuuma kahvipisara oli tipahtanut keittäjän jalalle, josta seurauksena oli se auts! :D Se oli ihana äitienpäivä!
Tänä vuonna ei tullut aamiaista sänkyyn vaan alakerrassa odotti herkullinen aamupala. Oli ihana syödä aamiaista pitkästä aikaa yhdessä! Päivä on mennyt muutenkin mukavasti miniloman laukkuja purkaessa sekä pihahommissa. On ollut taas niin uskomattoman lämmin päivä, että tuntuu hassulta ajatella, että koulujen päättymiseen ja kesäloman alkamiseen on vielä kolmisen viikkoa.
Lapset ovat pitkään kinunneet tramppaa ja nyt sitten päätimme sen hankkia. Sehän piti tietenkin heti aamupäivästä koota. Tuossa nuo kersat ovat hyppineet, ja tapelleet, siitä asti. Oikeastaan parhainta koko päivässä on ollut lasten äänet! Ilman heitä en voisi tätä päivää viettää! <3
Hyvää äitienpäivää!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti