Aurinko antaa ihanasti virtaa. Ihmiset ovat aurinkoisena ja lämpimänä päivänä iloisempia, tarmokkaita ja täynnä energiaa, toisin kuin kylmänä ja sateisena päivänä. Tämän kesän ensimmäiset hellepäivät ovat nyt historiaa. Herätessäni aamulla kuuden aikaan aurinko jaksoi vielä vähän paistaa ja lämmittää, mutta kylmä tuuli ajoi minut äkkiä sisälle hakemaan villasukkia jalkaan ja neuletakkia päälle. Ei käynyt mielen vieressäkään, että tänä aamuna voisi juoda aamukahvin terassilla. Olisi vaan pitänyt eilen nauttia vielä myöhäisillan lämmöstä parvekkeella, mutta en vain sitten kehdannut. Nyt harmittaa.
Tänään olisi ollut oiva tilaisuus tehdä kaikkia niitä rästihommia, joita ei kehtaa lämpöisinä päivinä sisällä tehdä. Kuten tehdä viikkosiivousta, pestä ikkunoita tai selvitellä kausivaatteita pesuun ja kaappeihin. Mitään en ole tänään saanut aikaiseksi. Pikapyrähdys ruokakaupassa oli saavutus. Sieltäkin tarttui mukaan vain tylsää jauhelihaa ilman mitään ajatusta siitä, mitä siitä tekisi.
Ihmisen ei ole hyvä suorittaa koko ajan. Ainakin me äidit olemme hyvin helposti ”tuo tullessasi, vie mennessäsi”-persoonia. Koko ajan täytyy jotakin tehdä ja jos ei tee, niin siitä podetaan huonoa omaatuntoa. Ja sitten kun tehdään ja touhotetaan suuntaan jos toiseen, niin podetaan siitäkin syyllisyyttä! Ihme meininkiä, mutta niin sisäsyntyistä.
Pitää näitä lorvailupäiviäkin olla. Pitää antaa keholle ja mielelle lupa levähtää ja aikaa ladata akkuja. Huomenna virtaa taas tarvitaan! Annetaan siis itsellemme anteeksi ja annetaan armoa. Kyllä me ehditään taas puunatakin! Nyt otan kupposen teetä, rojahdan sohvalle ja alan katsomaan Suomen peliä! Go Leijonat!
Rentouttavaa torstai-iltaa!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti