Eihän se oo muuta ku säpätä

Meillä oli vuosi sitten asunto pariin otteeseen myynnissä. Eipä mennyt kaupaksi. En tiedä missä vika oli, kun asunto on ainakin meidän mieleen ja muutkin ovat sitä jopa kehuneet.

Syy myynnille oli perhekoon kasvaminen. Asunto oli semmoisenaan meille liian pieni ja ajatus isommasta asunnosta houkutteli. Toisaalta tuli myös semmonen sosiaalinen paine hankkia isompi koti, joten ei muuta kuin selaamaan nettiä ja laittamaan kotia myyntikuntoon. Uuden kodin piti olla meidän budjettiin sopiva sekä mielellään rivari. Meistä ei oikein omakotitaloon ole asujiksi. Siinä on mielestämme liikaa riskejä ja halutaan tehdä elämässä muutakin kuin vain maksaa asuntolainaa. Kyllähän se haave omakotitalosta varsinkin minun mielessä on aina ollut, mutta piti olla realiteetit mielessä.

Samaan aikaan olin jo pidemmän aikaa valitellut, että meillä on koko ajan joku paikka rempallaan emmekä pääse kunnolla asumaan. Koko ajan piti miettiä seuraavaa remonttia tai jonkun paikan laittamista. Olisin halunnut uudelta kodilta nimen omaan valmista. Sitä, että ei tarvitsisi kuin kantaa kamat sisään ja se olisi sitten siinä. Voisi vain nauttia elämästä ja rauhoittua. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin varmaan uudessakin kodissa alkanut remppaamaan. Tekemättömänä oleminen ei vaan ole minun juttuni. Tykkään vaan niin tuosta kodin laittamisesta, vaikka välillä joku laittamani ratkaisu pysyykin paikoillaan vaan viikon! :)

Nyt kun mietin asiaa, on oikeastaan hyvä, ettei kukaan ostajaehdokas tarjonnut pyydettyä hintaa, vaan saatiin jäädä tähän asumaan. Oltiin kuitenkin rempattu nykyistä niin paljon omannäköiseksi, että uuden kodin oli vaikea täyttää niitä kriteereitä mitä oltiin asetettu, varsinkin niitä tunnepuolen kriteereitä. ”Oikeita” kriteereitä oli muun muassa yksi makuuhuone lisää, kodinhoitohuone sekä hyvät julkisen liikenteen yhteydet.

Naapuriasunnossa oltiin ratkaistu extrahuoneen puute rakentamalla yksinkertaisesti yksi huone lisää. Me päätettiin tehdä samoin.

Meidän koti on kaksikerroksinen, jossa alhaalla on eteinen, wc, keittiö ja olohuone. Yläkerrassa ovat makuuhuoneet ja sauna. Makuuhuoneita oli siis alunperin kaksi, joista toinen oli pituudeltaan koko asunnon pituinen. Huoneeseen kuljettiin muovisen haitarioven kautta.

Kiitos sukulaisten, joilla on tietoa ja taitoa pienten ja vähän suurempienkin remonttien tekoon ja joiden mielestä yhden väliseinän rakentaminen ”eihän se oo muuta ku säpätä”. Päätettiin sitten, että huoneen keskelle rakennetaan väliseinä ja molempiin huoneisiin omat sisäänkäynnit. Parketin avaamisen yhteydessä lattiasta paljastuikin, että samalla paikalla on aikoinaan ollut väliseinä.

Huoneet eivät ole pinta-alaltaan kuin 6,5 neliötä, mutta olemme saaneet niistä muutamalla huonekalun pyörityksellä toimivat ja kodikkaat. Ovet ovat hieman kapeammat kuin normaalisti, mutta ainakin vielä me kaikki sovitaan oviaukosta kulkemaan! Ja kaipa ne huoneiden asukkaatkin huoneissaan viihtyvät! Sisälle päästään kurkistamaan vähän myöhemmin! :)

Terkuin,

Mari