Uusi sohvapöytä

Pitkästä aikaa meillä on tapahtunut jotain uutta sisustusrintamalla. Minulla on ollut haaveena jo jonkin aikaa vaihtaa valkoinen pyöreän muotoinen sohvapöytä puunväriseen ja  suorakaiteen muotoiseen pöytään, jossa olisi sirot jalat. Halusin sohvapöydälle lisää tilaa erilaisia asetelmia varten sekä kummasti siinä viihtyy myös kirjoja, lasten leluja sekä milloin mitäkin elektroniikkaa. Pyöreä pöytä oli auttamatta liian pieni edes viikonloppuherkkujen esille panoa varten. 

Olen kolunnut kirpparisivustoja, toria ja Facebookin roskalavaa sopivan pöydän toivossa. Täydellisiä pöytiä on eteen osunut monta, mutta vintage maksaa kukkarolleni liikaa. Kerran jo luulin Facebookin roskalavalta löytäväni täydellisen yksilön, mutta kotiin tuotaessa pöytä alkoi haista sellaiselle ummehtuneelle hajulle, joten se sai samantien lähtöpassit. En todellakaan halua ottaa riskiä, että koko perhe altistuu homeelle vain sen vuoksi, että minä löysin täydellisen sohvapöydän. 

Mieheni sai sitten idean. Meidän keittiöremontista aikoinaan jäi yli massiivitammitasoa muutama palanen. Kaivoimme palat esiin ja yksi palanen tuntui olevan sopivan suuri pöydän kanneksi. Palanen oli pölyssä ja likainen, joten pesimme sen ensin homeenestoaineella. Sitten mieheni hioi pöydän ja öljysi pöydän pariin otteeseen pellavaöljyllä. Jalat on irrotettu yhdestä vanhasta pöydästä. 

Eilen hain pöydän ja voi vitsi, että tykkään siitä jo nyt hirveän paljon! Massiivitamminen pöydän kansi on painava, joten pöytä ei keikkaa hirveän helposti. Jos pintaan tulee naarmuja tai jälkiä, ne on helppo hioa pois. Vielä mietin, onko pöytä liian korkea ja pitääkö jalkoja lyhentää pari senttiä, mutta käyttökokemus kertoo sen varmasti piakkoin. 

Aluksi kyllä myös mietitytti, että onko hölmön näköistä, kun olohuoneen pöytä ja keittiön tasot ovat samanlaiset, mutta minusta yhdenmukaisuus sitoo tilat kivasti toisiinsa. Toki myös entinen kaikki pitää olla valkoista-sisustusminäni huuteli korvan juuressa ristiriitaisia viestejä, mutta annoin näille huuteluille piut paut. 

Haaveeni on nyt toteutunut ja hintaa uudelle pöydälle tuli pesuaineen verran eli noin 15€. Taloudellista ja raaka-aineen hyödyllistä uusiokäyttöä. Mitäs sinä tykkäät? Oletko sinä enemmän kaupasta hankitaan kaikki-sisustaja vai tykkäätkö tehdä itse? 

-Mari 

Tervetuloa marraskuu!

Edellisestä postauksesta on jo kulunut tovi. Kaikki päivät ja viikot ovat kuluneet melkoista vauhtia ja tuntuu, etten arjen pyörityksen ohella ja lisäksi ole ehtinyt ajatella blogia yhtään. Erilaisia kirjoitusaiheita on kyllä mieleen pälkähdellyt, mutta kaikki on jäänyt ajatuksen tasolle. 

Sentään pieniä sisustuksellisia muutoksia on kotona tapahtunut. Yksi yläkerran makuuhuoneista nimittäin maalattiin syyslomalla. Edellinen maalauskerta oli tehty hieman hutiloiden tai oikeastaan tasoitus oli tehty enemmän vasemmalla kädellä, joten kesällä tytär otti tasotteen kauniisiin kätösiinsä ja paikkasi kolot. Maalaus kuitenkin jäi, koska seinän väriä ei osattu päättää. Välillä seinästä piti tulla hennon laventelin värinen ja toisena päivänä takoraudan musta. Yhtenä päivänä sitten minä päätin, että seinä maalataan edelleen tummansiniseksi. Dominoefektin lailla samaan syssyyn vaihdoimme myös tyttären kanssa huoneita. 

Vaikka meidän makuuhuoneen ei tarvitse iso olla, niin tähän huoneeseen sopii parisänky paremmin. Reunoille jää hieman enemmän tilaa kävellä, kun ei tarvitse miettiä tilaa kaapinovien aukaisulle. Pientä viilausta vielä pitää tehdä, mutta näin on nyt hyvä. 

Eteistä olen myös viilannut toimivammaksi. Talven tultua paksut talvivaatteet vievät enemmän tilaa ja ne pitää saada tarvittaessa kuivumaan. Kengät vievät myös enemmän tilaa. Turhia ja käyttämättömiä ulkovaatteita vietiin kierrätykseen, joten jokaisen asustekoriin tuli hiukan enemmän tilaa. Kun aikaa ei mene siihen, että joutuu keräilemään toisten kamppeita oikeisiin paikkoihin, niin on yllättäen aikaa tehdä muita asioita ja on tilaa hengittää. 

Joten marraskuu, talven ensimmäinen kuukausi, anna vain tulla lunta ja pakkasta. Me olemme valmiita!

-Mari