Olen todella huono lähtemään kotoa töiden jälkeen yhtään mihinkään. Töissä on ollut todella raskasta syysloman jälkeen eikä kellojen siirto viime viikonloppuna helpottanut väsymystä yhtään. Väsymys ja kiireen tuntu on näkynyt myös blogin postaustahdissa. Eilen sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja lähdimme yhdessä ystäväni kanssa käymään Rovaniemen Vepsäläisen Sisustamo-illassa.
Illan aikana oli mahdollista saada tuntuvia erikoisetuja kaikista Vepsäläisen tuotteista, pystyi osallistumaan design huutokauppaan ja sai nauttia herkullisesta tarjoilusta mm. kuoharista ja rovaniemeläisen Himo-sushibaarin susheista. Paikalla oli myös Vepsäläisen tavarantoimittajia, yhteistyökumppaneita sekä sisustussuunnittelijoita auttamassa löytämään aikaa ja kestäviä tuotteita omaan kotiin.
Minulle illasta jäi hieman ristiriitainen olo. Vepsäläinen ei rehellisesti sanottuna ole minun kukkarolleni sopiva liike, joten vierailen siellä harvoin. Onhan siellä kauniita esineitä ja huonekaluja, siitä ei käy kiistäminen, mutta minulle tuli jotenkin… ehkä kyllästynyt olo. En halua, että kotimme on kopio sisustuslehdestä ja juuri nyt tuntuu, että tietyt tuotteet löytyvät jokaisesta sisustuslehdestä ja sisustusblogista. Missä on persoonallisuus sisustuksessa? Oli hassua kierrellä myymälässä ja bongailla tuotteita, joita on vilahdellut sosiaalisessa mediassa tai sisustuslehdissä.
En myöskään ymmärrä, miksi maksaisin itseni kipeäksi, jotta saisin jonkun kauniin esineen. Tulisinko oikeasti onnellisemmaksi omistaessani jonkun desinghuonekalun? Haaveita tietysti on minullakin, kuten kuvat kertovat, mutta tyydyn myös vähempään. Olen pyrkinyt karsimaan kotoamme kaikkea sitä, mikä on turhaa eikä tuota iloa, konmaritusta siis parhaimmillaan ja tavaran ostaminen tällä hetkellä ahdistaa suuresti. En tietenkään moralisoi ketään siitä, jos joku ostaa sellaisia tuotteita, jotka tuottavat aidosti iloa ja on haaveillut esimerkiksi jostakin lampusta iäisyyden ja lopulta sen ostaa. Silloin varmasti lamppua osaakin arvostaa ihan eri tavalla, kun siitä on haaveillut ja lopulta haave toteutuu. Mutta kyllä minulla hintakin ratkaisee, kun mietin jonkun huonekalun hankintaa, vaikka toivonkin tuotteelta pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä.
Pohdin myös sanontaa, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Mutta jos köyhällä ei ole varaa ostaa laadukasta ja kallista, onko se järkevää edes ostaa kulutusluotolla tai velaksi? Vai tuleeko tällöin kateus ”Minäkin haluan kun kaverillakin on.” esiin?
Olisin myös kaivannut, että sisustussuunnittelijat olisivat olleet selkeämmin näkyvillä, jolloin heiltä olisi oikeasti voinut kysyä neuvoa meidänkin sisustuspulmiin. Nyt en nähnyt heitä juurikaan.
Kuohari oli kuitenkin hyvää ja sushi taivaallista! Ja ehkä illasta sain silti jotain ideoita, joita en ehkä toteuta ihan noilla Vepsäläisen tuotteilla vaan jollain ihan muilla. :)
-Mari
