Kolme kultareunaista

Tiedätkö sen tunteen, kun joku sukulainen antaa sinulle lahjaksi sisustusesineen, joka sinun mielestä ei sovi sillä hetkellä millään lailla kotiisi. Olet kuitenkin kohtelias ja otat lahjan vastaan. Kannat esinettä vuosi tolkulla mukanasi velvollisuuden tunnosta, kunnes jonakin päivänä mielesi tekee täyskäännöksen. Näin kävi minulle. 

Rakas edesmennyt mummini innostui ukkini kuoleman jälkeen tekemään ryijyjä. Pappi sanoi mummini hautajaisissa muistopuheessaan, että ukkini kuollessa mummini kätki surunsa rakastettunsa menetyksestä jokaiseen solmimaansa lankaan, solmuun ja ryijyyn. Näitä ryijyjä taisi syntyä aikoinaan aika monta. 

Minä sain myös omani. Minun ryijyn nimi on ”Kevät orastaa”. En aikoinaan osannut tätä suurenmoista käsityön taidonnäytettä arvostaa ja ryijy oli monta vuotta varastossa rullalla. Välillä mietiskelin, että haluaisin ryijyn laittaa johonkin esille, mutta sille ei vain tuntunut löytyvän paikkaa. Mummini poismenon jälkeen muistin ryijyn olemassaolon. Halusin tuoda mummin lähelle minua ja niin ryijy löysi lopulta paikkansa meidän makuuhuoneesta. 

Ryijyn viereen laitoin ukilta perinnöksi saadun taulun, jossa on Kuusamon kirkko ja vanha Kirkonkylän koulu, joka nykyisin Kirkkokedon kouluna tunnetaan. Pieni taulu ylhäällä on tyttäreni tekemä. Taulussa olen kuulemma minä suruissani, kun minulla on niin ikävä tytärtäni, kun hän on reissussa. Näin nämä kaikki kolme kultareunaista löysivät paikkansa ja tuntuvat kuuluvan täydellisesti yhteen. 

-Mari

Kirje mummille

Hei mummi!

Näin yhtenä yönä tässä keväällä unta, tai ehkä se oli enemmänkin painajaista, tästä nimenomaisesta päivästä. En tiedä olinko minä hereillä vai unessa, mutta aloin kirjoittamaan sinulle kirjettä. 

Haluan kiittää sinua, että olit maailman paras mummi. Mummit yleensä ottaen on parhaita, mutta sinä olit meidän paras mummi. Kuuntelit aina tarkkaavaisesti meidän höpinöitä, heitit huumoria, pidit huolta ja annoit neuvoja, kun niitä sinulta kysyin.

  
Kiitos kaikista niistä villasukista. Sinulla oli aina komerossa koppa valmiita villasukkia odottamassa ja sieltä sain valita itselleni sopivimmat vaikken edes tarvinnut uusia. Sinulta saamat lapaset roikkuvat luokkani katossa joulukalenterin muodossa. Niillä on nyt aivan erityinen tunneside. 

Kiitos, kun saatiin pienenä serkkujen kanssa leikkiä teidän saunan lattialla kotista sinun Tupperware-astioilla. Olihan siellä lauteiden alla vähän ahdasta, mutta hyvin me lastenlapset sinne mahduttiin leikkimään. Se oli meidän lasten juttu. 

Kiitos, kun ovesi oli aina minulle auki ja sain tulla koulusta parhaan ystäväni kanssa kotiinne välipalalle. Siellä odottikin aina tuoreet sämpylät ja pullat lämpimän suklaan eli kaakaon kans. 

Joskus jouluisin olit töissä, mutta tulimme jouluaattona moikkaamaan sinua töihin. Joka joulu työpaikkasi aulasta löytyi se pieni vitriinikaappi, johon oli koottu joulumaisema ja sinulla oli tonttulakki päässä. Olit minulle suuri esikuva ahkerasta työtä tekevästä naisesta ja sympaattisesta, auttavaisesta ja lempeästä äidistä. Sellaisiksi haluan itsekin tulla. 

Kiitos, kun olet kasvattanut minulle ja sisaruksilleni aivan mahtavan isän sekä meille kolme loistavaa setää. Teitte ukin kanssa hyvää työtä heidän kanssaan, joten kyllä he täällä pärjäävät. Vaikka ainahan se on äidin huoli omista lapsista, on ne sitten kuinka vanhoja. Ja minkälaisen perheen te ukin kanssa saittekaan! Saitte liudan lapsenlapsia ja lapsenlasten lapsiakin. Me kaikki jäämme kaipaamaan sinua suuresti. Toivottavasti olet ylpeä meistä kaikista. 

Minusta sinä olit maailman rohkein mummi, joka kohtasi kaikki elämän antamat ylä- ja alamäet pää pystyssä ja nöyränä. Et ole jäänyt tuleen makaamaan vaan aina taistellut rohkeasti loppuun saakka. Olit minulle teräsmummi. 

Hyvää taivasmatkaa mummi ja kerro ukille terveisiä. Rakastan sinua ja olet aina ajatuksissani. 

Terveisin,
lapsenlapsesi Mari
Kuva: Santeri Mikkonen