Treffiweekend

Reilu viikko sitten juhlistimme mieheni kanssa meidän 13-vuotista yhteistä taivalta sekä 9-vuotista hääpäivää. Vaikka ei ollut tasalukujen juhlistamisen aika, halusimme kerrankin ottaa aikaa toisillemme oikein kunnolla. 

Päivä alkoi puolenpäivän tietämillä, kun isovanhemmat saapuivat meille lapsenvahdeiksi. Minua jännitti hieman, miten pojat pärjäisivät kokonaisen vuorokauden ilman meitä. Käymme hyvin harvoin missään kahdestaan ja nyt oli se hetki, kun olisimme molemmat yön yli pois. Huoli kuitenkin haihtui, kun lähtiessämme molemmat pojat heiluttivat hyvän tuulisina meille ja käskivät meidän pitää hauskaa. Ja niinhän me aiottiin pitää. 

Lähdimme aluksi maastopyöräilemään Ounasvaaran poluille Santasportilta vuokraamillamme läskipyörillä. Mieheni on kova maastopyöräilijä ja tuntee Ounasvaaran maastot kuin omat taskunsa. Minulla jännitti viekö hän minut heti aluksi kunnon pöpelikköön, jossa tarvitaan teknistä ajotaitoa. Ei suinkaan vaan ajelimme kohtuullisen helppoja polkuja ristiin rastiin. Välillä toki sain ajella kieli keskellä suuta ja väistellä puita, juuria ja kiviä. Välillä kuului ilon kiljahduksia ja välillä paniikinomaisia kiljahduksia, kun meinasin kaatua. Vähitellen kuitenkin aloin luottamaan omiin taitoihin ja kuntoon sekä myös pyörään, että sillä pääsee melkein mistä vain. 

Innostuin kovasti maastopyöräilystä. Tuntui ihanalta ajella syksyisessä metsässä. Välillä sai lepuuttaa silmiä kauniissa maisemassa ja välillä taas sai keskittyä enemmän polulla pysymiseen. Nyt meillä onkin haaveena ostaa meille yhteinen läskipyörä, jolla voisimme vuorotella työmatkoja talvellakin ja kesällä tehdä yhdessä maastopyörälenkkejä. 

Pyörälenkin jälkeen matka jatkui keskustassa ottamassamme hotellihuoneessa, jossa saatiin valmistautua illalliselle. Teimme ajoissa pöytävarauksen Rovaniemellä vasta avattuun Gustav-ravintolaan. Ravintola ei mainosta itseään fine dining-paikkana, mutta minusta se oli sitä. En menisi esimerkiksi lasten kanssa sinne syömään. Ideana Gustavissa on, että asiakas saa koota kylmistä, lämpimistä ja makeista menuista mieleisensä. Annokset ovat tarkoituksella pieniä, jotta voi maistaa useampaa ruokalajia. 

Aluksi pöytään tuotiin viipaleita Gustavin juureen leivottua hapanleipää kuusisuolalla maustetun kirnuvoin kanssa. Leipä oli kyllä taivaallista! Mieheni söi aluksi hiillostettua siikaa ja minä söin lohi-cevichen. Molemmissa annoksissa kalojen kypsyys oli just niin hyvä kuin vain olla. Ruoka vain suli suuhun! Väliruoaksi valitsimme maa-artisokkakeiton, jonka söimme puoliksi. Tämäkin on Gustavissa mahdollista, että syö seuralaisen kanssa puoleksi annoksen. Niin sanottuna pääruokana molemmat ottivat naudan ulkofilettä punakaalin ja punajuuripyreen kera. Miehen annoksessa oli ikävästi lihaan jäänyt muutamia rötkäleitä, joita joutui suorimaan pois, mutta minulla liha sattui olemaan tosi sileää. Maku oli kyllä kohdallaan tässäkin annoksessa. Illallinen huipentui jälkiruokaan, joka oli kasa minilettuja mansikoilla ja jäätelöllä. Gustavista ei tarvinnut lähteä nälkäisenä kotiin. 

Uni maistui hotellin lakanoissa makealta ja kotiin oli mukava palata runsaan hotelliaamupalan jälkeen. Yö oli mennyt myös kotiväellä hyvin. Katsotaan milloin otamme seuraavan irtioton arjesta. Tämän vuorokauden antimilla jaksaa ainakin hetken. 

-Mari

Henkistä pääomaa

Miten sinä hoidat omaa psyykkistä hyvinvointiasi? Mistä sinä saat arkeen henkistä pääomaa ja voimaa? Onko sinulla jokin oma säännöllinen harrastus? Vai mikä on sinun juttusi?

Olin viime talvena hilkulla, että olisin jäänyt sairaslomalle oman työssä uupumisen vuoksi. Viime vuosi työurallani oli oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna ensimmäinen vuosi, jolloin jouduin konkreettisesti ymmärtämään oman riittämättömyyteni. Eteeni tuli sellaisia tilanteita, joissa olin aivan kädetön enkä osannut toimia. Nämä jäivät pitkäksi aikaa kaihertamaan mieltäni. Samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässäni olin uuden asian äärellä, joka kuormitti henkisesti ja fyysisesti. Huoli, väsymys ja uupumuksen tiedostaminen ja ennen kaikkea näiden asioiden ääneen sanominen oli itselleni rankka paikka. 

Mutta syy, miksi en jäänyt sairaslomalle, on mysteeri. Ehkä siihen liittyi vahvasti tunnollisuuden tunne, häpeä tai pärjäämisen tunne. Ehkä en vain halunnut luovuttaa. Onneksi esimiehelle kertominen asiasta helpotti taakkaa, sekä hain ja sain apua työpsykologilta. Minulle riitti muutama kerta juttelua ulkopuoliselle ja tänä syksynä olen ollut valmiimpi. 

Tälle syksylle vähensin tietoisesti työtehtäviäni. En ottanut niin paljon ylimääräistä vaan haluan tehdä ne vähäisetkin hommat kunnolla maaliin saakka. Aina tulee eteen myös jotain yllättävää, jolloin on syytä olla valmiimpi. Tänä syksynä olen aikonut myös panostaa itseeni ja omaan hyvinvointiini enemmän.

 

Minun ymmärrys siitä, että meidän perheessä on kaksi aikuista, jotka ovat tasavertaisia hoitamaan lasten kuskauksia, kaupassa käyntejä sekä kotitöitä, on helpottanut elämääni. Minun ei tarvitse olla aina se, joka hoitaa nämä asiat. Minullakin on oikeus ja jopa ihan velvollisuuskin ottaa välillä omaa aikaa. Ei saa ymmärtää, että puoliso pitäisi minua nyrkin ja hellan välissä tai etteikö hän olisi kannustanut minua huolehtimaan itsestäni tai etteikö hän olisi aiemmin hoitanut osuuttaan perheemme hyvinvoinnista. Päinvastoin. Mutta se, että annan hänenkin hoitaa ja osallistua ruuhkavuosien rumbaan, helpottaa minua ja samalla saan aikaa itselleni. Tämän täytyy mennä fifty-fifty.

 

Viime vuodesta viisastuneena olen jättänyt kalenteriini pari aukkoa, jolloin käyn kuntosalilla. Olen todennut, että liikunta on minun henkinen voimavarani. Olen päättänyt, että siirrän niitä, jos minun on aivan pakko. Minulla on nyt myös mahdollisuus muutaman kerran viikossa hoitaa työmatkat joko pyöräillen tai kävellen. Aion hakea liikunnasta vain hyvää oloa sekä fyysisesti ja psyykkisesti, jolloin tavoiteajattelu saa lentää romukoppaan. Terveempi elämäntapa alkaa kuin itsestään. 

Toiselle henkisen pääoman tavoittelussa riittää metsäkävelyt, laulaminen, soittaminen tai hikiliikunta. Emme voi sanoa, että mikä auttaa itselle, niin se varmasti auttaa toiselle. On kuitenkin tärkeää, että jokaiselle löytyy se oma juttu, josta saa arkeen lisää puhtia ja voimaa. Elämän on oltava muutakin kuin töitä ja suorittamista. 

-Mari

Mitä meidän syksyyn kuuluu?

Kesä on vaihtunut syksyksi. Esikoinen jatkoi lukion toista vuotta ja keskimmäinen aloitti eskarin. Arki on lähtenyt poikkeusoloissa ihan mukavasti liikkeelle, vaikka jotain suuriakin muutoksia on arkeen tullut. 

Kuuluimme alkukesästä siihen epäonnekkaaseen Touhula-joukkoon ja meidän pitkäaikainen päiväkoti lakkautettiin Touhulan taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Oli surullista sanoa hyvästit meille niin tärkeille hoitajille ja lasten kavereille. Piti äkkiä metsästää uusi päiväkoti ja samalla jännitettiin suuresti pääsevätkö pojat samaan päiväkotiin vai joutuvatko pahimmassa tapauksessa eri päiväkoteihin toiselle puolen kaupunkia. Onneksi kävi hyvin ja pojat saivat paikat aivan juuri rakennetusta päiväkodista kotimme läheltä. Muutama vanha kaverikin tuli samaan paikkaan, joten siirto on sujunut alkujännityksestä huolimatta oikein mukavasti. Molemmat ovat saaneet kavereita, ruoka on maistunut ja hoitajatkin alkavat olla tuttuja. 

Ilmat ovat olleet ihanan aurinkoiset, joten vapaa-ajalla ollaan ulkoiltu, mutta ollaan jouduttu myös olemaan karanteenissa. Olemme toimineet THL:n ohjeiden mukaan ja tällä viikolla jäimme kotiin, kun pojat valittelivat kurkkukipua. Tuntui tyhmältä jäädä kotiin pienen vaivan vuoksi, mutta olisi tuntunut edesvastuuttomalta olla noudattamatta ohjeita. Koronatestiin lapsia ei onneksi toistamiseen tarvinnut viedä ja nyt näyttää, että pari päivää kotona on tehnyt tehtävänsä ja pojat ovat taas terveitä. Minä tosin jouduin testiin, kun kurkkukipu siirtyi minulle ja nyt olen tuloksiin asti karanteenissa. Tämä tosin on pientä, kun taas esikoisemme oli reilut pari viikkoa kovassa flunssassa ja joutui testeissäkin käymään kahdesti. 

Olemme syksyn tullen päivittäneet myös lasten harrastuksia ja mukaan on otettu myös vanhoja tuttuja. Esikoinen jatkoi parin vuoden tauon jälkeen muodostelmaluistelua ja treenit on viisi kertaa viikossa. Vielä hän on päässyt omin voimin treeneihin, mutta kuskaukset alkavat viimeistään lokakuussa, kun alkaa olla liian kylmä skootterilla ajamiseen. Pojat ovat tykästyneet sirkusharrastukseen ja nyt nuorimmainenkin pääsee aloittamaan ensimmäisen harrastuksen, kun menemme lapsi-vanhempiryhmään. Olemme poikien harrastusmäärät pyrkineet tietoisesti pitämään vielä maltillisina, koska pidämme lapsen luontaista leikkiä ja ulkoilua hyvin tärkeässä asemassa päivän rytmiä. Ohjatuissa toiminnoissa ehtii kyllä kulkemaan myöhemminkin. 

Viime päivinä kotona ollessa päivitin myös kodin sisustusta syysasuun, jotta iltaisin ja viikonloppuisin voi käpertyä sohvan nurkkaan tunnelmoimaan teemukin tai viinilasin kera ja nauttimaan hyvästä kirjasta tai elokuvasta. Halusin tuoda olohuoneeseen kesän väriläiskien sijasta seesteisyyttä ja rauhallisuutta. Joten juuttimatot vaihtuivat vanhaan tuttuun puuvillamattoon ja sohvatyynyt saivat uudistusta Pentikin pellavaisista tyynynpäällisistä. Puuvillakankainen Finnmarin torkkupeitto ei ole liian kuuma päiväunille. Maljakkoon pelastin kylmyydeltä viimeisen elossa olevan hortensian oksan. 

Ihanaa syksyä kaikille! Nautitaan kirpeän aurinkoisista syyspäivistä, mutta myös niistä sateisista ja hämäristä hetkistä. 

-Mari