Veljesten valtakunta

Nyt on aika esitellä meidän veljesten valtakunta. Jotain kuvia on välillä huoneesta vilahtanut, mutta tässä hieman tarkempi katsaus. 

Kesällä maalasin huoneen pisimmän sivun Tikkurilan Mosaiikki-värillä. Huoneesta tuli mielestäni heti kodikkaamman ja asujiensa näköinen, kun sieltä löytyy myös vähän väriä. Verhot ovat Marimekon ”Aarre” ja Maija Louekarin suunnittelemat. Näistä olen jo aiemmin kirjoitellutkin. Näistä löytyy iloista leikkisyyttä, vaikka ovatkin musta-valkoiset. 

Pojilla on itseoikeutetusti kotimme suurin huone. Leikkitilaa tarvitaan, vaikka usein lelut kantautuvat alakertaan olkkariin. Osa leluista säilytetään suosiolla alhaalla välttyäksemme edestakaiselta roudaamiselta. Karsin leluja suhteellisen usein, koska säilytystilaa on rajoitetusti. Yhtään lelusäilytintä en aio ostaa huoneeseen lisää vaan näillä on pärjättävä. 

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen avohyllyköihin. Ne keräävät paljon pölyä, mutta toisaalta ovat käteviä esim. lelujen säilytykseen, koska siitä lasten on helppo ottaa tarvitsemansa esille. Se on myös turvallinen, kun ei tarvi pelätä sormien litistymistä laatikoiden väliin. 

Meillä suurin osa leluista on Ikean Kallax-hyllykössä. Dröna-laatikot on helppo vetää ulos ja kun lelut on lajiteltu laatikoihin leikin mukaan, ne on myös helppo lastenkin kerätä illalla pois. Kallaxin yläosa on täytetty laatikoilla, joista osa vielä odottaa sisälleen aarteita. Tällä hetkellä laatikoissa on mm. värejä, pelikortteja ja jotain sekalaista sälää. Halusin yläosaan laatikot, jotta yleisilme olisi mahdollisimman selkeä. Tuo 3x4 lokerokoko on hyvä meille. Siinä on sopivasti lokeroita, mutta tasollekin saa vielä kivasti jotain esille, kuten isoimmat legorakennelmat. 

Viime tammikuussa nuorin veljeksistä siirtyi perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan. Mietimme pojille erilaisia sänkyvaihtoehtoja, mutta päädyimme lopulta monen suosituksesta hommaamaan Vekeltä Liisa pieni kerrossängyn. Se on kyllä näppärän kokoinen. Otimme alasängyn ilman lisälaitaa, koska alasängystä tuli mielestäni ahtaan tuntuinen. Sen sijaan kiinnitimme sänkyyn Ikean lisälaidan, joka yhtä poikkeusta lukuun ottamatta on estänyt pienen levottoman nukkujan sängystä tippumisen. Yläsängyssä korkeampi laita on todellakin tarpeen. Ehkä jossain vaiheessa hommataan vielä sängynaluslaatikko leluja varten ja rauhoittamaan yleisilmettä. Nyt sängyn alla on poikien jumppamatto ja kolme rullilla pyörivää laatikkoa, joissa on pikkulegot ja pelejä. Tämän nukkumisjärjestelyn myötä koko perhe on alkanut nukkumaan paremmin, vaikka yöllistä vaeltamista huoneiden välillä on toisinaan edelleen. 

Tärkeimmät aarteet on esillä ja turvassa Vekeltä ostetussa hyllykössä. Sen alla on kaksi vanhaa matkalaukkua, joiden sisällä on Aku Ankkoja. Matkalaukut toimivat välillä myös yöpöytänä. Vanhat laukut tuovat huoneeseen mukavaa kontrastia ja kerroksellisuutta kaiken uuden ja valkoisen keskelle. 

Leikki- ja askartelupöytänä on Ikean Påhl-pöytä, jota voi säätää kolmeen eri korkeuteen. Pöytää löytyy kahta eri pituutta ja meillä on niistä se pienempi. Tähänkin sopii kaksi lasta hyvin istumaan vierekkäin. Jakkarat ovat perintönä saatuja. 

Täällä on hyvä leikkiä ja touhuta ja pojat ainakin ovat olleet mielissään. 

-Mari

Tyttöjen viikonloppureissu

Viikko sitten pakkasimme tyttäreni kanssa auton ja suuntasimme kohti Luulajaa viikonlopuksi. Olin jo pitkään halunnut viettää laatuaikaa tyttäreni kanssa. En ainakaan myönnä, että olisin viime vuosina laiminlyönyt esikoistani, mutta kahden pikkupojan ja teinin kanssa yhteiselo on välillä yhtä tasapainoilua. Siinä kun pienemmät kaipaavat vielä päivittäisissä toiminnoissa hoivaa ja apua niin vanhin kaipaakin enemmänkin keskustelukaveria. Päätin siis jo hyvissä ajoin, että tälle reissulle lähdemme kahdestaan. 

Lähdimme Rovaniemeltä perjantaina iltapäivästä ajelemaan kohti Luulajaa. Luulaja valikoitui kohteeksi sillä perusteella, että Oulu ”on jo niin nähty”, mutta halusimme johonkin kaupunkiin kohtuullisen lähelle. Luulajaa on kehuttu, niin päätimme ajella sinne. Matka Rovaniemeltä kesti noin kolme tuntia minun varovaisen reippaalla kaasujalalla. Haaparannalta oli hyvät opasteet, kunhan vain kuski osaa noudattaa niitä… Kiitos minun tarkkaavaiselle kartanlukijalle! 

Olin katsellut muutamia keskustan hotelleja meille yöpaikaksi, mutta päädyin kuitenkin airbnb-majoitukseen keskustan ulkopuolelta. Majapaikka löytyi helposti. Se oli omakotitalon alakerrassa, jossa oli pieni keittiö. Aamupalaa kummempaa emme kokkailleet, joten kahvinkeitin, leivänpaahdin, vedenkeitin, pieni keittolevy ja jääkaappi riitti meille oikein hyvin. Majapaikassa oli aivan uskomaton sauna ja kylpyamme ja siellä olikin ihana tehdä meidän omia pieniä kauneushoitoja molempina iltoina. Kyllä suomalainen vaan osaa arvostaa saunaa!

Lauantaina sää helli meitä ja päätimme autolla lähteä käymään keskustan ulkopuolella Storhedenissä, josta löytyi mm. Rusta -sisustus-ja sekatavarakauppa sekä järjettömän kokoinen Stadiumin outlet-myymälä. Stadiumilta lähtikin vähän vaatetta sekä neitokaiselle uudet kengät mukaan. Hieman jäi itseä yhdet Niken lenkkarit harmittamaan, kun en niitä muka raskinut ostaa, vaikka olivat -50% alessa. 

Storhedeniltä suuntasimme autolla keskustaan. Keskustassa tuntui olevan hyvin parkkihalleja ja isoja parkkialueita eikä meilläkään kestänyt kauan löytää lauantaipäivänä parkkipaikka. Parkkimaksut tuntuivat olevan Suomen hinnoissa. 

Keskustassa oli muutama suurempi kauppakeskus, joissa pääsääntöisesti oli samoja pohjoismaalaisia vaateliikkeitä kuin täällä Rovaniemelläkin. Keskustan poikki kulki kaunis kävelykatu, jonka varrella oli torimyyjiä myymässä sadonkorjuutuotteita. Kävelykadun varrelta löytyi myös Lush- tuoreiden ja käsintehtyjen kosmetiikkatuotteiden kauppa. Tämä kauppa oli kuin karkkikauppa! Kaikki värit, tuoksut ja muodot olivat niin herkullisia! Päädyttiin kuitenkin kokeilemaan kylpypalloa sekä kasvonaamiota ja huulten kuorinta-ainetta. Olisin halunnut ostaa Lushilta vaikka ja mitä, mutta en osannut päättää mitä, joten tuotteiden kokeilu jäi tällä kertaa vähiin. 

Luulajasta löytyy kahviloita moneen makuun ja me päädyttiin shoppailun lomassa Smedjan-kauppakeskuksessa sijaitsevaan Espresso House-kahvilaan. Raadin mielestä täydellinen korvapuusti, kana-chipotlebagel sekä cappuccinot maistuivat kyllä makoisilta. Alkuillaksi varasimme pöydän suositusta CG-ravintolasta, jossa söimme taivaalliset pihvit. Tiedätkö sen tunteen, kun joku ruoka on niin hyvää, että sitä ei malta syödä, kun tietää makuelämyksen loppuvan joskus? Hienon ravintolan tunnelma oli rento ja välitön. Ravintolan vieressä oli myös CG:n baari, josta saa myös pientä syötävää. 

Kun reissua ei suunnittele kovin tarkkaan, ohi voi mennä monta hyvää juttua. Meillä oli tarkoitus tutustua myös Luulajan Gammelstadin kirkkokylään, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Aikataulumme ei lauantaina käynyt yksiin kirkkokylän aukioloaikojen kanssa ja sunnuntaina oli aivan järkyttävä kaatosade, joten kirkkokylässä vierailu jäi seuraavaan kertaan. 

Seuraavalla kerralla haluaisin myös tutkia mitä kaikkea Luulajan keskustan ulkopuolella on. Satama ja ranta-alue on varmasti kaunista seutua ja olisi kiinnostavaa käydä paikallisilla kirpputoreilla. Jälkikäteen majapaikka olisi ollutkin järkevää ottaa keskustan tuntumasta, jolloin olisi ollut helpompi lähteä ihan vain käppäilemään ja tutkimaan kaupunkia ilman suurempia suunnitelmia. 

Yksi kokonainen päivä ei ihan riittänyt kaikkeen ja paluumatkalla piipahdimme myös Ikeassa mutkan, joten lähdimme ajoissa ajelemaan kohti kotia. Kotona odottikin valmis ruoka ja kaksi pientä pojankoltiaista, joilla oli ainakin vähän ollut ikävä äitiä ja äidillä kyllä heitä. Pieni irtiotto teki siis kaikille hyvää!

Suosittelen käymään Luulajassa! Tuntuu, että olisi ollut kauempanakin reissussa!

-Mari

Olohuoneen virkistys

Olohuoneessamme on tapahtunut viikonloppuna suuri muutos sitten kuusi vuotta sitten tapahtuneen remontin. Meillä on uusi sohva ja samalla tuli vähän kuin pakon sanelemana maalattua yksi seinäkin. 

Tummanharmaa ja meidän olohuoneeseen liian suuri, epäkäytännöllinen ja jo lapsiperheen elämää nähnyt sohva lähti uuteen kotiin. Yhdeksän vuotta sohva palveli meitä hyvin. Meillekään ei kotiutunut aivan ihkauusi sohva, vaan siskon perheen sohva, joka on vielä erinomaisessa kunnossa. He tarvitsivat isomman sohvan ja me tarvittiin uusi tai ainakin jonkinlainen väliaikaisratkaisu, joten pienellä säädöllä ja sukulaisten avustuksella meille kulkeutui heidän vanha, mutta meille uusi sohva. Emme halunneet ostaa uudenkarheaa sohvaa, koska tuntui hullulta ostaa aivan ihkauusi pikkulapsiperheeseen, jossa sotkuilta ei vaan voi välttyä. Ja meidän pojat tuntien, sohva valitettavasti toimii myös ruokapöytänä, trampoliinina, jumppamattona ja majana, vaikka minä kuinka kieltäisin ja yrittäisin sohvaa varjella. 

Kun vanha sohva lähti, takana oleva seinä paljastui aivan kaamean näköiseksi. Lika, pöly ja sohvan tumma väri oli tarttunut valkoiseen seinään eikä se lähtenyt vaikka kuinka hinkkasi seinää. Vaihtoehtona oli ainoastaan seinän maalaus. Isäihmeinenkin totesi tämän ääneen ja samalla kuulemma minun kasvoissani häivähti pieni itsetyytyväinen ilme. Pääsisin siis maalaamaan!

Väriksi valitsin Tikkurilan Laastin. Olin kuullut paljon hyvää tästä sävystä. Se ei kuulemma selkeästi taittaisi ruskeaan tai siniseen ja minusta lopputuloksesta tuli tosi hyvä. Vaalea sohva tulee kivasti esille aavistuksen harmaasta seinästä. Harmaa ei kuitenkaan ole liian tumma, jolloin tunnelma olohuoneessa pysyy edelleen valoisana ja raikkaana. Kuvissa tosin seinä näyttää tummemmalta kuin luonnossa. 

Sohvan vaihdon myötä olohuone sekä keittiö valostui ja tilaa tuntuu olevan enemmän. Mietin myös kehtaanko edes peittää uutta seinää tauluilla. Ehkä hetken nautin pelkästä kauniista seinän väristä. Ainakaan ruuveja ei tähän betoniseinään enää laiteta vaan taulut kiinnitetään muilla keinoilla. 

Maalia jäi vielä rutkasti yli, joten mikähän seinä saa seuraavaksi uutta väriä pintaan. ;)

-Mari

Sunnuntai on leipomispäivä

Arjen alettua sunnuntaista on tullut todellinen lekottelupäivä. Aamulla lapsetkin hilluvat yökkäreissä puolille päivin ja syövät aamiaistakin useaan otteeseen lastenohjelmia katsoen. Koska vapaata aikaa tuntuu sunnuntaisin olevan huomattavasti enemmän kuin lauantaina, olen muutamana sunnuntaina innostunut leipomaan. 

En ole todellakaan hyvä leipuri, mutta marjapiirakat, pullat, sämpylät ja pataleipä uppoaa meidän perheessä hyvin. Parasta onkin saada aamu- tai iltapalalle tuoretta leipää. 

Yksi perheen suosikkileipä on pataleipä. Pataleipä valmistetaan edellisenä iltana ja jätetään yöksi kohoamaan. Aamulla leipä leivotaan, kohotetaan vielä kertaalleen ja paistetaan kuumassa padassa. Pataleipä valmistuu nopeasti aamulla, mutta vaatii pitkän kohotuksen.

Kuvassa olevat sämpylät valmistuivat sunnuntaipäivän aikana ruokaa odotellessa, joten niitä päästiin maistelemaan iltapalalla. Ja hyvin kävi kaupaksi. 

Molempien leipien hyvänä puolena on, että jauhoina voi käyttää mitä kulloinkin kaapista löytyy. Monesti laitan osan vehnäjauhoja ja osan joko rouheisia sämpyläjauhoja tai esimerkiksi hiivaleipäjauhoja. Päälle voi ripotella vaikka seesaminsiemeniä. 

Herkullista sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

-Mari