Lapsenko juhlaa, paljonko tuhlaa, siinäkö joulu on?

Tässä runsauden ja yltäkylläisyyden maailmassa on hyvä pysähtyä näin joulun alla pohtimaan niitä perheitä ja lapsia, joilla asiat eivät ole niin hyvin kuin toivoisi olevan. Sydämeni särkyy kuunnellessani kuinka pieniä ja toisaalta myös arkipäiväisiä joulutoiveita vähävaraiset perheet lähettävät eteenpäin. Haluaisin auttaa ja osallistua enemmän, mutta pohjattomat eivät minunkaan taskut ole.

Meidän perhe on useampana vuonna lahjoittanut eteenpäin meille tarpeettomaksi jääneitä leluja. Olemme myös osallistuneet erilaisiin joululahjakeräyksiin. Tänä vuonna pienten lahjapakettien lisäksi organisoin työpaikalle keräyksen, jonka turvin yksi perhe saa perheelleen valmistettua jouluruoan tai ainakin avustusta siihen.

Olen ajatellut, että nämä pienet teot eivät minun tai meidän perheen kukkarolle ole suuria menetyksiä. Meillä on sentään kaksi tervettä työssäkäyvää aikuista ja perustoimeentulo on säännöllistä. Mutta näille ihmisille, joille apu tulee, se tulee myös tarpeeseen. Luulen, ettei kukaan huvikseen puolijulkisesti kehtaa pyytää apua, jos sitä oikeasti ei tarvi. Sitä paitsi uskon karmaan. Jos minulle tai perheelleni tapahtuisi jotain odottamatonta ja joutuisimme oikeasti pulaan ja pyytämään apua, uskon, että meitäkin autettaisiin. Samalla haluan myös lapsiani opettaa välittämään ja huolehtimaan lähimmäisistään sekä tuntemattomistakin ihmisistä.

Blogi ottaa nyt myös lomamoodin päälle ja siirtyy joulutauolle. Katsellaan mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan. :) Näiden kuvien myötä rauhallista joulua kaikille teille ihanille! <3

Terkuin,

Mari

Joulunalun miniloma

Vietimme Suomen itsenäisyyspäivää rauhallisissa tunnelmissa kotona. Iltapäivällä saimme herkutella yön yli haudutettua ja vielä päivän mausteliemessä muhinutta hirven routapaistia paahdettujen perunoiden, graavilohen ja punaviinikastikkeen kera. Täydellä vatsalla olikin mukava siirtyä sohvalle seuraamaan Linnan juhlia telkusta. Ja syömään suklaata!

Tämä miniloma tuli kyllä niin tarpeeseen. Töissä alkoi olla aika hektiset tunnelmat ja vielä pitää muutama viikko painaa täysiä ennen kuin virallinen joululoma alkaa. Sanoinkin miehelleni lauantaiaamuna, että eikö tästä voisi jo aloittaa joululoman.

Joulumieltä on tullut viime päivinä haettua päiväkodin joulujuhlasta sekä erinäisistä kotoisista joulupuuhista. Ostoskeskuksesta sitä ei löytynyt ja aionkin ne kiertää seuraavina päivinä visusti kaukaa.

Lahjahankintoja olemme tehneet pitkin syksyä, joten niitä ei tarvitse paniikissa lähteä ostamaan. Päätimme muutenkin vähentää lahjojen määrää ja panostaa enemmän laatuun. Pienet lapset tietenkin toivovat saavansa leluja joululahjaksi, joten niitä ostaessamme olemme satsanneet pitkäikäisyyteen ja jättäneet tahallaan mainos- ja trendituotteet kaupan hyllyille.

Lähipiirin aikuisten kesken arvoimme viime jouluna ensimmäisen kerran kelle kukanenkin ostaa yhden lahjan. Vaikka tykkään kovasti lahjojen antamisesta, minusta on järkevää, että aikuisille ei enää ostella lahjoja. Jos itsekin jotakin tarvitsen tai haluan niin yleensä hankin sen itse jossain vaiheessa. Helposti tulee sorruttua turhuuksien osteluun, vaikka uskon, että velipoika on käyttänyt ostamiani boksereita ihan mielellään.

Jännittävintä on se, että keneltä lahjan saa ja mitä hän on juuri minulle ostanut. Viime jouluna sain isältäni ukkini vanhan sekuntikellon. Ukkini oli opettaja ja hänen vanha sekuntikello oli löytynyt jonkun vanhan koulun jäämistöstä. Olin todella otettu tästä lahjasta.

Mukavaa toista adventtia! Kyllä se joulu sieltä tulee!

Terkuin,

Mari

Joulukalenteri ja ensimmäinen adventti

Joulukuu alkoi niin harmaassa säässä kuin olla ja voi. Aurinkoa ja valoa ei paljon näkynyt. Harmaus ei pieniä joulun odottajia haitannut, koska he saivat avata ensimmäisen luukun joulukalenterista.

Muutama vuosi sitten ompelin vanhasta päiväpeitosta ja mustasta huovasta meidän sisustukseen sopivan joulukalenterin. En tykkää joulunakaan ”sotkea” kotiamme väreihin, joten turvauduin tuttuihin ja turvallisiin mustaan ja valkoiseen. Tänä vuonna tosin ajattelin piristää sisustusta ripauksella punaista.

Kalenteri on ehkä hieman tylsä, mutta enpähän kyllästy. Luukut ovat alkaneet muutaman vuoden aikana hieman repsottaa, joten pitää joulun jälkeen niitä hieman ommella uudestaan kiinni.

Luukkujen takaa löytyy tänä vuonna jokaiselle päivälle jokin jouluvalmisteluihin tai perheen yhteiseen touhuun liittyvä tehtävä. Tehtävät olen valinnut niin, etteivät ne vaadi ylisuorittamista arkenakaan.

Ensimmäisestä luukusta löytyi tehtävä, jossa piti laittaa joulutähdet ikkunaan. Toisen luukun tehtävänä oli tehdä joululahjalista. Se olikin mieluinen juttu! Kolmannen aamun luukusta paljastuu tehtävä, jossa luetaan yhdessä jokin joulusatu. Se meneekin hyvänä iltasatuna.

Toki tehtävän lisäksi tonttu on muistanut perheen pienimpiä myös pienellä herkulla. Rusinat ja kuivatut hedelmäpalat sekä joulupukin suklaakolikko maistuvat hyvin heti aamusta. Vanhinta lasta taas ilahduttaa eniten kalenteri, josta löytyy meikkejä. Aikuisille voisi käydä vielä arpakalenterin ostamassa, jos vaikka sattuisi onni potkaisemaan.

Ensimmäisen adventin kunniaksi laittelin myös jo hieman kotiin joulukoristeita. Joulua emme tänäkään vuonna vietä kotona, joten on mukavaa, kun koristeet ilahduttavat meitä hieman pitempään ja vievät hiljalleen kohti joulun tunnelmaa. Onneksi tänään, joulukuun 2. päivänä, maa on saanut hieman valkoista päälleen eikä ulkona näytä enää yhtään niin synkältä kuin eilen.

Rauhallista adventin aikaa kaikille!

Terkuin,

Mari

Ps. Meidän ihana adventtikynttelikkö löytyy Puinen joulumallistosta!