Syitä ja seurauksia

Tässä on viimeisen viikon aikana tullut vietettyä kotona enemmän aikaa, kun nuorimmainen sairastui rokotuksesta huolimatta influenssa A:han. Arki on ollut välillä hieman haastavaa, kun pikkumiehen kuume on hiponut melkein 40. Olemme onneksi voineet miehen kanssa vuorotella hoitopäivien suhteen ja isovanhemmatkin ovat olleet apuna, että välillä olemme päässeet töihin.

Kotona oleminen sairaan lapsen kanssa on minulle normityöstä toisaalta lepoa, mutta mielelleni erittäin levotonta aikaa. Saan nimittäin juuri silloin aina kummia sisustusinspiraatioita ja ne yleensä lähtevät liikkeelle siitä, mikä minua milloinkin kodissamme ärsyttää.

Tällä kertaa minua alkoi ärsyttää olohuoneen levottomuus ja sehän poiki pienen järjestyksen vaihdon. Kun vaihdan järjestystä, siinä yleensä käy niin, että alan järjestelemään samalla yhtä sun toista nurkkaa. Lopulta käy niin, että epämääräisiä kasoja lojuu pitkin huushollia. Saattaapa joskus löytyä ylimääräisiä huonekalujakin, jotka odottavat jotain uutta sijoituspaikkaa. Nämä kierrätykseen, kirppikselle, varastoon ja kaappeihin kuuluvat ylimääräisten kamppeiden kasat ovat ärsyttäviä!

Kun viisi eri-ikäistä henkeä asustelee saman katon alla, tavaraa on paljon ja sitä helposti kulkeutuu paikasta toiseen. On tärkeätä, että jokaiselle tavaralle löytyisi oma säilytyspaikkansa. Pyrin koko ajan rauhallisemman, selkeämmän ja positiivisen tunnelman luomiseen kodissamme. Inhoan, jos lattioilla on reppuja, kasseja, koreja, joissa on sekalaista rompetta. Haluaisin, että siivotessani minun ei tarvitsisi nostella yhtä ainuttakaan myttyä tieltä vaan pääsisin imurilla liikkumaan sutjakkaasti. Onhan se myös totta, että valon määrän lisäännyttyä ja valitettavasti myös talven aikana kertyneen pölyn ja lian paljastuttua, kaipaan kotiin selkeyttä ja raikkautta. Turhat kapistukset tasoilta on saatava piiloon.

Tällä hetkellä haluan myös päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta. Tavaran karsimisen lisäksi haluan myös karsia turhia kalusteita. Joskus nämä minun ratkaisut eivät ole ihan miehen mieleen, kun kuulemma tuntuu, että yksi säilytyskaluste lähtee kiertoon ja kohta tulee kaksi tilalle. Tämä nyt on ehkä hieman kärjistettyä, mutta ehkä tässä on myös jonkinlainen totuuden siemen.

Tänä viikonloppuna olen saanut näitä kasoja hieman hävitettyä ja myös vietyä loppuun muutaman keskeneräisen sisustusprojektin aikuisten makuuhuoneessa. Seuraavaksi on aika avata varaston ja kaappien kätköt ja alettava käymään läpi lasten välikausivaatteet ja suunnitella kenkätarve keväälle ja kesälle. Huh huijakkaa, tekemistä siis riittää! :)

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

-Mari

Vessan päivitys

Meillä on ollut alakerran pieni vessa muutostilassa jo pidemmän aikaa. Nyt vihdoin vessa alkaa olemaan edes jonkinlaisessa kuosissa ettei hävetä, kun vieraita tulee käymään.

Lattiassa oli aiemmin vaaleaa kiveä muistuttava matto. Siivouskaappi oli yhdistelmä kahta erilaista kaappia ja muuttunut kellertäväksi. Seinissä oli alkuperäinen, olisikohan joku vinyylitapetti, jossa oli ruskeita raitoja vaalealla pohjalla. Kuka oikeasti laittaa vessaan semmosen tapetin?! Ensiapuna olin tapetin maalannut jämämaaleilla muutama vuosi sitten valkoiseksi. Muuta säilytystilaa vessassa ei ollut kuin siivouskaappi, joten siivouskaapin viereen olin ostanut pienen ja matalan kaapin naisten härpäkkeitä varten.

Uuteen vessaan vaihdettiin musta lattiamatto. Suurimmat seinän kolot paikattiin ihan vain tapetin päältä ja seinät maalattiin valkoisiksi Tikkurilan Luja-maalilla. Nyt seiniä voi pyyhkiä huolettomammin. Lattiamaton vaihdon ajankohdan vuoksi meillä ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja alkaa repimään tapetteja irti tai miettimään seinille jotain muuta vaihtoehtoa kuin maalausta tapetin päältä. Ulkopuolisen tekijän palkkaaminen pelkkien seinien remppaamiseen tuntui sillä hetkellä liian kalliilta vaihtoehdolta. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt, koska seinät eivät todellakaan kestä tarkempaa tarkastelua.

Haasteena vessassa on ehdottomasti vino katto, koska vessa sijaitsee portaiden alla, jolloin vessa tuntuu, näyttää ja on ahtaan oloinen. Valaistus on myös haaste.

Mielestämme vessasta tuli kuitenkin ihan ok. Säilytystilaa saatiin hankkimalla Jyskistä kauneushärpäkkeille avoin hyllykkö. Hyllykön takana on kiviseinä ja patteri. Olisi ollut mukava laittaa joku laatikosto tai kaappi patterin eteen, mutta patteri vaikeutti kaapiston seinään kiinnittämistä. Eikä mistään tuntunut löytyvän mitoiltaan juuri sopivan kokoista kaappia eikä muutenkaan patteria voinut peittää. Avoimen hyllykön vuoksi ilma pääsee nyt kiertämään hyvin. Isot kangaslaatikot peittävät sisälleen vessapaperit, vaipat, kihartimet sekä muut naisten tärkeät jutut. Pienemmät avokorit toisivat toisaalta kevyemmän vaikutelman, joten voi olla, että virkkaan muutaman kevyemmän korin keskihyllylle.

Seinälle peilin viereen laitoin Jyskistä löydetyn pienen hyllykön pieniä ehostusjuttuja varten. Uusi lamppu on vielä hankintalistalla.  

Uusi siivouskaappi on Ikean Pax-mallistoa 38 senttimetrin syvyydellä. Sisälle kaappiin laitettiin imurin letkulle ja silitysraudalle telineet. Kynttiläjutut, työkalut sekä siivousaineet ja -tarvikkeet saivat järkevät paikat kaapin hyllyiltä. Oveksi valikoitui peiliovi, jotta vessaan tulisi tilan tuntua ja muun muassa hiusten laittaminen helpottuisi takapeilin avulla.

Olimme pitkään ilman siivouskaappia. Imuri lojui vessan lattialla, siivoussankot olivat milloin missäkin, märät siivousluutut kuivuivat vähän siellä sun täällä puhumattakaan siivousaineista, jotka eksyivät useammin kuin kerran taaperon käsiin. Näinkin yksinkertaista, mutta erittäin tarpeellista arkielämän järjestelykeskusta osaa arvostaa vasta sitten, kun elää ilman sitä. Varsinkin, jos on tämmöinen himojärjestelijä kuin minä.

Nyt vessa on toimiva, viihtyisä ja selkeästi myös perheen naisten mieleen ja ero vanhaan on mielestäni huikea!

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

-Mari

Valkko - suomalaisen designin kivijalkakauppa

* Kaupallinen yhteistyö

Rovaniemen Kauppakeskus Revontulesta löytyy ketjuliikkeiden keskeltä suomalaisen designin helmi, *Valkko. Valkosta löydät yli 80 suomalaisen tuotemerkin valikoiman aina sisustustuotteista aikuisten ja lasten vaatteisiin sekä koruihin.

Aiemmin Kalotinlinnassa sijainnut Your Piece of Finland- liike muutti Kauppakeskus Revontuleen syksyllä 2018. Liike vaihtoi samalla nimensä lappilaisittain Valkoksi, joka tarkoittaa valkeaa poroa. Nyt Valkon on löytänyt helpommin myös paikalliset eikä vain turistit. Kauppa on valoisa ja tilava. Vaikka tarjontaa on paljon, leveillä käytävillä sopii kulkea hiplaamassa ihania tuotteita vaikka pyörätuolilla tai lastenvaunujen kanssa. Jokainen asiakas huomioidaan ystävällisellä ja henkilökohtaisella asiakaspalvelulla.

Kivijalkakaupan etuihin kuuluu ehdottomasti se, että tuotteet ovat konkreettisesti esillä ja esimerkiksi vaatteita pääsee sovittelemaan. Rovaniemellä ei näitä suomalaisen designin vaatteita juurikaan myydä ja sen vuoksi kivijalkakauppa on enemmänkin kuin tervetullut tavallisten massaketjukauppojen rinnalle. Yleensä nämä suomalaiset laatumerkit kiinnittävät myös enemmän huomiota eettisyyteen sekä ekologiseen valmistusprosessiin. Ja mikäpä onkaan paras tapa tukea suomalaista työtä kuin ostaa suomalaisia tuotteita!

Valkolla on myös verkkokauppa, niin kuin monella muullakin liikkeellä nykyään on, jotta kauempana asuvatkin pääsevät nauttimaan Valkon valikoimasta. Verkkokaupasta ei kuitenkaan kaikkia tuotteita löydy, joten kannattaa ehdottomasti pistäytyä itse liikkeeseen. Verkkokaupoista ostaminen onkin suosittua, mutta niistä ostaminen vaarantaa aina tällaisten spesiaalimpien kauppojen olemassa olon. Toivoisinkin kovasti, että ihmiset veisivät rahansa ennemmin suoraan paikalliseen kivijalkakauppaan kuin verkkokauppaan.

Nyt teillä lukijoilla onkin ainutlaatuinen mahdollisuus kannattaa rovaniemeläistä Valkkoa ja suomalaista käsityötä! Saat -10% alennusta sisustustuotteista, kun mainitset kassalla ”sekametelisoppa”. Tarjous on voimassa viikon 11 (11.3.-17.3.2019) ajan. Eli jos olet haaveillut jonkun ihanan sisustustuotteen ostamisesta, nyt olisi oiva hetki käyttää tarjous hyväksi ja käydä tuote kotiuttamassa omaan kotiisi. Eli nyt ei muuta kuin kaikki ostoksille Valkkoon!

Valkon ihanat myyjät toivottavat kaikki tervetulleeksi Valkkoon!

-Mari
Edit. 24.3.2019 Tarjous on päättynyt Valkossa.

Rehellistä puhetta hiihdosta

Talvilomaviikoilla on aurinkoinen sää suosinut ulkoilijoita. Sosiaalinen media on täyttynyt kuvista, joissa ihmiset ovat hiihtämässä, laskettelemassa, kävelemässä, pulkkailemassa tai kelkkailemassa. Kyllähän minunkin piti käydä ulkoiluttamassa omia hiihtosuksia ja taas jälleen kerran muistin miksi tykkään alamäkihiihdosta eli laskettelusta enemmän.

Muistan, kun yläasteen liikunnanopettajani sanoi, että hiihto ja uinti ovat ainoat kokonaisvaltaiset liikuntamuodot, jossa koko keho tekee yhtä aikaa töitä. Hän myös sanoi, että juostessa ei pakarat saa höllyä. Jos höllyämistä tapahtuu, silloin pakaroissa on muutakin kuin lihasta. No, tämän kokonaisvaltaisuuden kyllä huomasin taas, kun lähdin talven ensimmäiselle kunnon hiihtolenkille.

Aurinko paistoi eikä pakkastakaan ollut kuin joku viitisen astetta. Hyvällä itseluottamuksella lähdin matkaan, kunnes ensimmäisen 100 metrin aikana muistin sen, että inhoan hiihtoa. Inhoan hiihtoa siksi, kun se ei vaan onnistu minulta. Tajuan joka ikinen kerta, kun lähden hiihtämään, että minulla on surkea kunto, tekniikka pettää, ylämäessä vauhti lopahtaa täysin ja meno muuttuu suksilla kävelyksi. Poweria ei löydy käsistä, keskivartalosta eikä jaloista.

Lapsena ja nuorena pidin kyllä hiihdosta. Paras kaverini oli kova hiihtämään ja hänen kanssaan käytiin iltaisin hiihtämässä. Ala-asteella välituntisin kierrettiin koulun lähellä olevaa 1,5 kilometrin lenkkiä hiki hatussa. Osallistuin myös aina koulun hiihtokisoihin. Yleensä olin sijoilla 2-4 ja kerran jopa kilpailin koulujenvälisissäkin hiihtokisoissa. Se oli kyllä erehdys, nimittäin en niin kova hiihtäjä oikeasti ollut.

Parhaimmillaan nykyään hiihto on silloin, kun on +5 lämmintä, aurinko paistaa, määränpäänä on laavu ja nuotiolla paistettu makkara. Kyllähän hiihto myös kuntoilumuotona on hyvä, tässä olen samaa mieltä liikunnanopettajani kanssa, sekä saahan siinä samalla mukavasti raitista ilmaa. Joten pienelläkin hiihtolenkillä käyminen on enemmänkin plussan puolella.

Miksi sitten pitää hiihtää, jos siitä ei oikeastaan edes pidä? Eikö nyt jokaisen suomalaisen pidä hiihtää tai ainakin keski-ikäisten? Sehän on vähän kuin meidän kansallisurheilulajimme pesäpallon rinnalla. Onhan toki muitakin urheilumuotoja, mutta ehkä hiihdon kansallinen innostus pohjautuu sinne ennen vanhaan-ajalle, jossa kouluunkin kuljettiin talvella hiihtäen. Tuskin silloin keneltäkään on kysytty tykkäätkö hiihtää. Nykyään hiihto jakaa reilusti mielipiteitä.

Mielipiteiden jakautuminen puolesta ja vastaan hiihdon osalta pohjautuukin monesti kouluiän kokemuksiin. Asiaa on itse asiassa tutkittukin. Kouluiässä yksi negatiivisemmista koulumuistoista koululiikunnan osalta pohjautuu juurikin hiihtoon. On koettu, että hiihtotunnit ovat olleet tylsiä ja pelkän matkan hiihtämistä, hiihtovälineidän raahaaminen on koettu hankalana sekä välineiden huonous tai epäsopivuus on vaikuttanut kokemukseen myös lannistavana.

Toisaalta aikuisiässä moni on kokenut hiihdon suhteen valaistumisen. On panostettu välineisiin ja hiihdetään silloin, kun olosuhteet ovat suotuisat. Ehkä minunkin pitäisi panostaa jälleen välineisiin ja ostaa sukset, joilla voisi hiihtää metsässä omassa rauhassa eikä yli-innokkaiden ”hiihtoniilojen” seassa. Koska koen kuitenkin, että hiihto kuntoilumuotona on tehokas, halpa, helppo ja nopea toteuttaa. Ehkäpä se hiihtokuntokin siitä kohentuisi kun vaan hiihtäisi useammin.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on hiihdosta? Tykkäätkö hiihtää vai onko se sinulle ehdoton ei? Katsotaan mihin tämä minun hiihtokunto tästä kehittyy vai lopetanko tälle vuodelle heti alkuunsa.

Terkuin,

Mari

Sneak peek; lastenhuoneen verhot

Tässä pieni kurkistus meidän poikien yhteiseen huoneeseen.

Pojathan siirtyivät yhteiseen huoneeseen nukkumaan melkein pari kuukautta sitten. Pienimmäinen on kyllä melkeinpä joka yö jossain vaiheessa haetuttanut itsensä meidän huoneeseen nukkumaan loppuyöksi, mutta alkuyön hän nukkuu kiltisti isoveljen kanssa. Nuorempi on kyllä selkeästi herkkäunisempi verrattuna isoveljeensä, joten hän voi myös muutenkin herätä pienempiinkin rasahduksiin herkemmin. Sitä paitsi hän on nukkunut siihen astisen elämänsä aina minun vieressä, joten en ihmettele yhtään, jos menee jonkin aikaa, kun hän oppii nukkumaan niin sanotusti yksin.

Lastenhuone on edelleen tosi keskeneräinen, mutta en voi olla hehkuttamatta verhoja, mitkä löysin! Muu huoneen esittely tulee sitten jossain vaiheessa. Huoneessa on normaali ikkuna sekä myös parvekkeen ovi. Aluksi vaihdoimme ikkunan päällä olevan ja rikkinäisen sälekaihtimen tilalle pimentävän rullaverhon. Parvekkeen oven ikkunaan laitoimme myös pimentävän rullaverhon. Jyskin Tomma rullaverhot olivat oiva löytö, koska ne pystyi helposti kaventamaan ikkunaan juuri sopivan mittaisiksi. Kahteen muuhunkin makuuhuoneeseen tullaan nämä vaihtamaan sälekaihtimien tilalle.

Koska mitkään olemassa olevat verhot eivät sopineet, alkoi kuumeinen etsintä. Olen varmaan etsinyt kuukauden ajan joka päivä eri nettikaupoista verhoja. Halusin vaaleapohjaiset verhot, ripauksella mustaa. Verhojen piti olla myös hieman lapselliset ja leikkisät, mutta ei liian selkeästi. Väriä en halunnut verhoihin sen vuoksi, koska en halunnut huoneeseen lisää levottomuutta. Lelut tuovat mielestäni muutenkin väriä huoneeseen luonnostaan. Yhden tehostevärin aion huoneeseen ottaa, mutta se tulee näkymään vain vähän.

Verhokappa ei käynyt ikkunoihin millään, koska parvekkeen ovi kääntyy sisäänpäin ja arvelin, että kesällä verhot olisivat koko ajan rytyssä oven toisella puolella. Huone kaipasi ehdottomasti sivuverhoja ja vaihtoehtona oli myös vain yksi sivuverho. Kuitenkin päädyin laittamaan verhot molemmille sivuille.

Hiihtoloman kunniaksi sain lapset houkuteltua lähtemään kanssani Joulupukin Pajakylään. Itselläni oli taka-ajatuksena piipahtaa Marimekon Outletissa samalla, kun kävisimme tiirailemassa vähän poroja. Ja sieltähän verhokangas lopulta sitten löytyi! Kangas on Maija Louekarin suunnittelema ”Aarre”. Kangas on ilmeisesti jotain vanhempaa tuotantoa, koska nettikaupassa tätä ei näkynyt. Heti, kun kankaan näin, tiesin, että tuo tulisi olemaan täydellinen verhokangas meidän lastenhuoneeseen.

Seuraavana päivänä jo ompelin verhot mittaansa. Itse tykkään kyllä tuosta valtavasti ja niin taisi tykätä myös huoneen vanhempi herrasmieskin. Mitä mieltä sinä olet?

Terkuin,

Mari

Ps. Verhoista on muuten tosi ärsyttävä ottaa kuvia! :)