Uusi kesäveska

Kaupallinen yhteistyö: 

handmadeforyou.rovaniemi

Sain mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan rovaniemeläisen ompelijan, handmadeforyou, suunnittelemia ja ompelemia tuotteita. Tykkään suosia paikallisia käsityöläisiä ja minulla tuleekin käytyä usein erilaisissa myyjäisissä. Yleensä matkaan tarttuu paikallisia ruokia, leivonnaisia, sisustustuotteita sekä koruja.

Ensi töikseni esittelen teille handmadeforyou-mallistosta tyylikkään kolmiosaisen setin, johon kuuluu olkalaukku, suojalaukku tabletille sekä lompakko. Kaikki nämä on myös myytävänä erikseen.

Tykkään kangaskasseista niiden helppouden vuoksi, mutta monet kangaskassit ovat mainoksia täynnä, joten niitä ei kehtaa kauppakassina kummempina pitää. Mutta tämä setti on tyylikäs mustan, hieman vahvemman puuvillakankaan myötä. Laukun olkahihnat ovat ruskeaa tekonahkaa ja muut pienet yksityiskohdat aitoa nahkaa. Tuotteet on pelkistettyjä ja juuri minun tyylisiä.

Olkalaukku on sopivan kokoinen. Laukkuun mahtuu hyvin tabletti, muistikirja, lompakko sekä vesipullo. Puhelin ja huulipunat ym. pienet jutut on helppo sujauttaa vetoketjulliseen etutaskuun. Tarvittaessa laukkuun sopii vaikka ohut rantapyyhe ja bikinit. Laukkua on helppo kantaa olalla sopivan pituisten ja jämäköiden olkahihnojen ansiosta tai roikottaa ihan vaan kädessä.

Tabletin suojalaukku on pehmustettu ja etutaskuun saa hyvin talteen esimerkiksi kuulokkeet. Lompakkoon sopivat hyvin tärkeimmät kortit ja hieman käteistä. Itse olen vasta ostanut uuden lompakon, joten tämä pieni pussukka tulee minulle käyttöön huulirasvan ja huulipunan säilytyspussina. Ne kun tuppaavat aina pyörimään ärsyttävästi laukun pohjalla.

Tuotteet ovat todella laadukkaita. Ompelujälki on erinomaista ja tuotteet on suunniteltu ja tehty erittäin huolellisesti.

Handmadeforyou- tuotteita pääset hipelöimään erilaisissa myyjäisissä. Instagramista ja facebookista nimimerkillä handmadeforyou.rovaniemi löytyvät myös sivut, joissa on enemmänkin tuotteita näkyvillä. Voit olla itse yhteydessä ompelijaan ja tilata juuri sinun tarpeisiisi sopivat tuotteet.

Terkuin,

Mari

Keskikesän juhlan viettoa

Muistelimme nyt juhannuksena menneitä juhannuksia ja kaikkien muistoissa esiintyivät samat asiat: sukulaiset ja tuttavaperheet, hyvä ruoka ja juoma, leikkimieliset kisailut ja pelit sekä myöhään valvominen.

Minun lämpimimmät muistoni lapsuusajan juhannuksista sijoittuvat äitini kotipaikalle. Sinne tuli usein juhannusta juhlimaan minun serkut, joita onkin aikamoinen liuta! Meillä on iso suku ja se vasta on rikkaus! Saunoimme, valvoimme myöhään, pelasimme korttia ja joskus katsottiin yöllä televisiosta hieman pelottaviakin ohjelmia. Yksi nuorimmista serkuista oli vahdissa, jos joku aikuisista tulisi käymään nuotiolta sisällä pirtissä. Silloin jatkui hämäyksenä korttipeli. Yöt vietettiin teltassa tai pirtin lattialla siskonpedissä kihertäen. Juhannuksenahan piti valvoa niin pitkään kuin mahdollista, vaikka aamuun saakka. Tästä pidettiin jopa kisoja. Juhannuspäivänä haastettiin viereisen talon väki perinteiseen lentopallo-otteluun. Tuntuu, että silloin ei koskaan satanut vettä vaan aina oli aurinkoista ja meininki oli iloista!

Tänä vuonna menimme taas juhannuksen viettoon vanhempieni mökille. Siitä on vähitellen muodostunut meidän perheen perinne. Viime vuosina juhannusta on vietetty lasten ehdoilla, mutta hyvästä ruoasta ei tingitä. Tänä vuonna grillattiin burgereita ja jälkkäriksi nautittiin maidotonta mansikkajuustokakkua. Oli vain niin nälkäistä porukkaa, että unohtui ottaa kuvat koko juhannusruokailusta!

Myös talviturkit on ruukattu heittää järveen viimeistään juhannuksena. Viime vuonna oli niin kylmää koko kesän, että minulta jäi talviturkki heittämättä koko kesänä! Nyt sade lakkasi juuri sen verran sanomisen ajaksi, että uskaltauduttiin siskon ja serkkutytön kanssa uimaan ja sen taisi kuulla vastarannaltakin. :) Veden lämpötilasta ei ollut mitään tietoa, mutta kylmää se oli.  Koivuvastaa ei meidän juhannus- eikä myöskään joulusaunassa näy. Olemme niin mahdottoman allergisia koivulle, että silloin ei saunomisesta tulisi yhtään mitään.

Yksi juhannus ollaan lähimenneisyydessä vietetty kaupungissa, ja sekin olosuhteiden pakosta. Ei siinä ihan maalaistyttö samaan fiilikseen päässyt kuin mökillä juhannusta viettäen, mutta sekin oli kokemus ja mukavaahan silloinkin sukulaisten kanssa oli.

Vaikka sää ei tänä(kään) vuonna juhannusjuhlijoita suosinut, meillä ainakin oli hauskaa ja leppoista. Nämä kuvat on otettu torstaina, jolloin oli vielä aurinkoista, eikä sade piiskannut ja järvi myrskynnyt.

Terkuin,

Mari

Paikka unelmoinnille

Tämä huone huokuu unelmia, toiveita ja haaveita. Tämä huone on kotimme yksi lempihuoneistani. Joskus, kun huoneen asukki on pois, istahdan sängylle, katselen ulos ja annan itselleni luvan haaveilla.

Huone on toinen pikkuhuoneistamme. Tässä huoneessa on kiinteät vaatekaapit, jotka luovat hieman haastetta sisustamiselle. On vain kolme niin sanottua ehjää seinää, joista yhdellä seinällä on ikkunat. Näkymä ikkunasta on kuin taulu. Vihreät koivut ovat niin kauniit ja puun väriset ikkunapuitteet luovat kuin kehykset maisemalle.

Toinen isoista seinistä on maalattu harmaaksi. Harmaa seinä antaa hieman kodikkuutta huoneeseen, mutta se vaatisi uutta maalia pintaan. Samalla ehkä väriäkin voisi vaihtaa. Tämä on itse asiassa meidän ainut värillinen seinä! Seinää koristavat kehystetyt Ikean julisteet. Kattolamppu on Claes Ohlsonin timantin muotoinen kevyt valaisin ja pöydällä oleva lukulampun varjostin on Pentikiltä. Lampunjalka on löytynyt kirpparilta.

Koska kyseessä on jo teini-ikäisen huone, ei haittaa, että lattiapintaa ei ole paljon. Leikkitilaa ei enää tarvita. Tämä olikin yksi huomio, kun oli aika hommata nuorelle uusi sänky. Mietimme kovasti, että ostammeko perinteisen 80 tai 90 cm leveän sängyn vai sopisiko huoneeseen jopa 120 cm leveä sänky. Päädyimme 120 cm leveään, koska yövieraita käy meillä aika ajoin, jolloin kaverukset sopivat nukkumaan vierekkäin. Eipähän tarvitse levittää toiselle patjaa lattialle. Samalla huone toimii vaikka vierashuoneena, jos siihen on tarvis. Torkkupeitto on mummin kutoma joululahja. Nurkassa roikkuvat Tigerista ostetut koristelamput ja tädin tekemä unisieppari.

Työpöytä on huoneeseen liian raskas. Uusi onkin hankintalistalla, mutta ei vielä oikein tiedetä, että minkälainen olisi hyvä. Tämä pöytä on pelastettu paikalliselta roskalavakirpputorilta. Ensiksi aioin sen hioa ja maalata, mutta toisaalta pinta miellyttää minua tuollaisena. Pöytä on jo hieman oman aikansa ehtoopuolella, mutta toimii vielä hyvänä kampaus- ja meikkipöytänä. Työtuoli on meille saapunut perintönä miehen kotoa.

Pienessä seinähyllykössä on hyvässä tallessa lapsuusmuistot ja Jyskin pikkukaapissa säilyvät nuoren naisen tärkeät tarvikkeet. Seinäritilään voi ripustaa verhonipsuilla itselle tärkeitä kortteja ja valokuvia.

Olen jo aikaisemmin maininnut, että ikkunat ovat alkuperäiset, joten niistä huokuu talvisin kylmää ilmaa. Pitää miettiä pitääkö huoneen järjestystä syksyllä hieman vaihtaa ettei päähän kohdistu vetoa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on mukava aloittaa keskikesän juhlan odotus ja valmistelu.

Aurinkoista ja turvallista juhannuksen viettoa kaikille!

Terkuin,

Mari

Let´s play!

Tässä tulee nyt aikoja sitten lupaamani postaus toiseen rempattuun huoneeseen ja niin kuin otsikosta jo arvata saattaa, se on lastenhuone!

Huone on todella pieni, 6,5 neliötä pinta-alaltaan, mutta ihan toimiva. Vaatekaappeja huoneessa ei ole laisinkaan, joten leikille jää hyvin tilaa. Seinät on maalattu maalarinvalkoisiksi. Yhdeltä seinältä löytyy piristeenä mustalla dc-fixillä tuunattu vuorimaisema sekä syntymäpäiville ostettu paperinen viirinauha, joka tuo seinällä mieleeni revontulet.

Sängyn yläpuolella olevaan The Birth Poster-tauluun on kuvattu toinen huoneen asukeista 1:1 mittakaavassa syntymähetkellään. Taulussa näkyy syntymäpäivän lisäksi syntymämitat sekä lapsen koko nimi. Tämä on ihana muisto ja myös äidin musta-valkoiseen makuun sopiva. :) Kiitos vielä lahjan antajalle!

Kalusteista sen verran, että sänky on ystäviltä ostettu Muuramen Jolla-lastensänky. Sängynaluslaatikossa ovat kaikki unikaverit hyvässä tallessa ja illalla helposti valittavissa. Päiväpeitto on äitini virkkaama. Kangaskorista löytyy sekalaisia leluja, joille ei ole oikein löytynyt muuta paikkaa.

Muuramelta löytyy myös matala kirjahylly, jonka ympärille olen dc-fixillä liimannut talon ääriviivat. Ikean Trofast kätkee isompiin muovilaatikoihin kaikki isoimmat autot ja työkoneet ja matalimmista laatikoista löytyy muovieläimiä ja legoukkeleita. Trofast toimii myös hyvänä säilytyspaikkana parkkitalolle ja vahtitornille sekä muille tärkeille rakennelmille. Korkean hyllykön hyllyille on laitettu turvaan kaikki pikkulegorakennelmat. Niitä ei missään nimessä saa hajottaa!

Isoissa Legopalikoissa on kaikki Brion junaradan palikat, pikkuautot, rakennuspalikat sekä Dublot. Tärkeitä muistoja ja pikkutavaraa varten on Veken kalusteesta ostettu Libro-seinähylly. Verhot ovat Marimekon riemukas Karkulaiset ja matto on H&M:n automatto.

Pöytää mietin pitkän aikaa, että minkälaisen huoneeseen hommaisin. Sattumien summana mummini halusi luopua hänen äitinsä eli minun isänäidinäidin Singer-ompelukoneesta. Mummini kertoi, että hän muistaa, kun hän oli pikkutyttö ja heillä kävi silloin tällöin joku mies ja hänen äitinsä antoi miehelle rahaa. Rahamäärä merkittiin vihkoon ylös. Isomummini oli siis ostanut ompelukoneen osamaksulla.  

Olin jo pitkään kirpputoreilta himoinnut vanhaa Singer-konetta ja nyt kun sen sain, vieläpä mummiltani, en luovu siitä ikinä! Siitä tuli minun aarre! Nyt pöytä saa toimia lastenhuoneessa työpöytänä. Tuoli on vielä hakusessa, joten jakkara toimii väliaikaistuolina pöydän ääressä häärääjälle.

Vaikka tykkään sisustaa hillitysti, lastenhuoneessa saa olla väriä. Kalusteet ovat yksinkertaisia ja pääsääntöisesti valkoisia. Singer-pöytä tuo mukavaa lämpöä ja kodikkuutta muuten valkoisiin huonekaluihin. Väriä lastenhuoneeseen tulee leluista. Jotenkin tuntuisi hullulta piilottaa kaikki värikkäät lelut, jotta huone olisi väritykseltään hillitty. Lastenhuone on muutenkin vaikea kohde sisustaa. Kalusteiden tulee olla lapsille sopivia, mutta kuitenkin aikaa kestäviä. Muunneltavuus on plussaa. Aikuisen ei tule väheksyä lapselle tärkeitä leluja ja aarteita. Lapsi on hyvä ottaa mukaan huoneen suunnitteluun. Lastenhuone saa olla asujiensa näköinen.

Välillä lattia on täynnä leluja, välillä taas huone on siisti ja olohuone kaaoksen vallassa. Iltaisin siivotaan lelut paikoilleen, joskus taas ei. Yleensä huone pysyy aika hyvin järjestyksessä, mutta se johtuu siitä, että kaikelle on paikkansa. Kun on pieni tila, tavaraa ei vain voi olla hirveästi.

Esikoisen synnyttyä huomasin, että hänellä ei ollut yhtään lelua. Jotenkin se tilanne korjaantui aika äkkiä. Paljon olen kirpputoreilta tehnyt hyviä löytöjä ja esimerkiksi kaikki meidän Dublot ovat serkkupojan perintöä. Haluaisin, että lapseni oppisivat tulemaan toimeen vähemmällä eikä vinkuisivat aina uusimman muotivillityksen perään. Lapset ovat kuitenkin lapsia eikä heiltä voi odottaakaan aikuiseen verrattavaa käytöstä.

Kaikin puolin olen huoneeseen todella tyytyväinen! Huoneessa on kaikki tarvittava ja tärkeintä on, että asukas viihtyy. Lattialle sopii vielä patjakin tulevia kavereiden yökyläilyjä varten. Katsotaan mihin suuntaan sisustus ajan mittaan muuttuu. Toistaiseksi näin on hyvä.

Terkuin,

Mari

Täytekakkua kiitos!

Meillä on suvussa tulossa kaikenlaisia juhlia loppukesästä ja itse olen tuskaillut oman ruokavalioni kanssa, että mitä juhlaherkkua sitä leipoisi. Kun rajoitteena on kananmuna, se väistämättä rajaa myös leipomuksia pois. Munattomat leivonnaiset eivät vain ole yhtä kuohkeita kuin ne, joissa on kananmunaa.

Perheessämme vietettiin pientä juhlaa vastikään ja halusin kokeilla maidotonta ja munatonta mansikkakakkua. Löysin ohjeen täältä.

Minun kakkuni ei todellakaan ollut yhtä herkullisen näköinen ja kaunis kuin ohjeen kakku. Koristelu ei ole vahvuuteni, mutta nyt oli juhlat vain perhepiirissä, joten koristeluihin voin panostaa toisella kertaa. Kookossokeri oli minulle uusi tuttavuus. En ollut ennen käyttänyt sitä. Se varmaan teki pohjasta hieman tummemman värisen, mutta toisaalta kakku ei ollut mitenkään äkkimakea. Pohja oli muutenkin todella helppo tehdä, kun ei tarvinnut kuin sekoittaa ensin kuivat aineet ja sen jälkeen lisätä neste ja öljy. Itse leivonta vei todella vähän aikaa. Yllättävää oli, että pohjaan piti lisätä suolaa. Meillä ei ollut tavallista suolaa, joten jouduin tyytymään hienoon merisuolaan. Yritin laittaa sitä ihan vähäsen, vaikkakin ilmankin olisi varmaan voinut olla. Taikinan teossa ei tarvinnut käyttää sähkövatkainta vaan pelkkä vispilä riitti. 20 minuuttia riitti hyvin pohjan paistamiseen ainakin meidän uunissa. Pohjasta ei kuitenkaan tullut ihan niin korkea ja kuohkea kuin olin toivonut. Sitä oli aika vaikea leikata ohuutensa vuoksi.

Kostutin kakun ohjeen mukaan appelsiinimehulla. Normaalisti käytän vissyvettä. Väliin ja päälle laitoin vaniliinisokerilla maustettua soijavispiä. Mieluummin olisin ostanut kauravispiä, mutta sitä ei meidän kaupassa ollut hyllyssä. Soijavispin käyttö on kyllä helppoa! Se vaahtoutuu tosi nopeasti eikä tarvitse pelätä, että se menee voiksi! Kakun väliin ja päälle laitoin pilkottuja tuoreita mansikoita.

Raadin mielestä kakku oli hyvää. Kostutus oli onnistunut, vaikka täytin sen vasta pari tuntia ennen tarjoilua. Minun mielestäni kakku oli suolainen enkä muutenkaan oikein tykännyt kakun koostumuksesta. Ehkä odotin hiukan enemmän ”tavallisen” kakun oloista makuelämystä. Odotukset olivat siis aika suuret! Jos teen tällä ohjeella vielä täytekakun korvaajaa, aion jättää suolan taikinasta pois. Mutta oli hyvä, että kokeilin! Tiedänpä ainakin, mitä en leivo seuraaviin juhliin!

Seuraavaa kakkukokeilua odotellessa,

Mari

Kesä on uuden alku

Olen viimeisen viikon ajan pohtinut omaan hyvinvointiini liittyviä kysymyksiä, joten päätin aloittaa pienen postaussarjan tähän aiheeseen liittyen. Postaukset tulevat tipotellen muiden tekstien lomassa. Tunnistat ne otsikosta ”Mielen ja ruumiin ravintoa”.

Kun pitkän ja pimeän talven jälkeen alkaa aurinko paistamaan ja lämmittämään, alan odottamaan malttamattomana kesää. Olen lapsesta asti ollut talven lapsi. Olenhan syntynyt maaliskuussa tuulisena ja tuiskuisena päivänä. Ensilumen sataminen on minulle edelleenkin taianomainen hetki! Aikuisiällä olen alkanut kuitenkin entistä enemmän nauttimaan kesästä. Kun korkeat lumikinokset kevään mittaan sulavat, lumen alta alkaa vähitellen pilkistää tunne nurkan takana hiipivästä kesästä. Alkukesän luonnon herääminen eloon on kuin taikaa. Aamulla kuulee kun linnut visertävät, tuuli suhisee ja heiluttaa puiden lehtiä. Kimalaiset ovat aamuisella lennollaan ja muurahaiset kipittävät omia polkujaan. Kesäaamut ovat aivan mahtavia!

Kesä merkitsee myös minulle henkilökohtaisesti aina uuden alkua. Silloin otan itseäni niskasta kiinni ja alan harrastamaan liikuntaa säännöllisemmin, syön terveellisemmin ja huolehdin itsestäni paremmin. Johtuu varmaan siitä, että minulla on yksinkertaisesti aikaa enemmän itsestä huolehtimiseen eikä kaikki energia mene arjen pyörittämiseen. Olen kuullut, että uuden tavan omaksuminen rutiiniksi kestää jopa parisen kuukautta. Tulevaa syksyä silmällä pitäen päätin ottaa kolme uutta tapaa kokeiluun, jotka liittyvät itseni parempaan huolehtimiseen: aamupuuron syömisen, aamujoogan sekä runsaan vedenjuonnin.

Meidän perheessä ei oikeastaan syödä hirveästi puuroa, vaikka puuron terveyshyödyt ovat hyvin tiedossa. Syy, miksi itse en ole sitä aamuisin syönyt on se, että mielestäni se ei pidä nälkää loitolla pitkään ja siihen kyllästyy nopeasti. Muutaman tunnin päästä on yleensä jo huutava nälkä. Haluan tässä kesän aikana kokeilla, että jos syön aamuisin puuroa leivän ja jogurtin/smoothien sijaan, tottuuko elimistöni tähän eikä minun tarvitsisi aamuisin enää muuta syödä. Tämä muun muassa sen vuoksi, että haluan päästä eroon leivän mussuttamisesta ja säästää rahaa. Leivän päälle tulee aina laitettua erilaisia lisukkeita, jotka ovat pitkässä juoksussa kalliita artikkeleita. Viikonloppuisin annan kuitenkin itselleni luvan tehdä minkälaisen aamiaisen vaan. Valitettavasti pakastin on viime kesän marjoista jo tyhjä, joten joudumme tyytymään kaupan hedelmä-ja marjasoseisiin.

Aamuisin olen myös aivan jumissa ja tokkurassa. Yöimetykset ja perhepedissä nukkuminen verottavat tällä hetkellä selkääni ja niskojani. Tuntuu, että en herää kunnolla ja joka paikkaa särkee ja kolottaa. Nuorimmainen herää melkeinpä poikkeuksetta 6.00 joka ikinen aamu ja siirryn yleensä aika heti hänen kanssaan alakertaan ettei hän herättäisi muuta perhettä kovaäänisellä ja vaativalla jokeltelullaan. Laitan kahvin tulemaan ja rojahdan sohvalle ison kahvikupin ja puhelimen kanssa. Pieni hästää olkkarissa omiaan ja minä yritän saada itseäni hereille kahvin ja nettisurffailun avulla. Paremminkin voisin aamut aloittaa. Törmäsin vasta netissä pyöriessäni 5 minuutin aamujoogaan. Pieni venyttely aamuisin ei olisi kenellekään pahitteeksi ja tuon tekeminen ei tosiaan veisi paljon aikaa.

Vilaistessani videon huomasin, että liikkeet ovat tuttuja, koska olen käynyt silloin tällöin Les Millsin Bodybalance tunneilla. Tämä madalsi kynnystä aloittaa aamujoogailu. Joten ei muuta kuin maton levitys, pienelle leluja eteen ja video pyörimään. Video oli juurikin kahvin tippumisen mittainen ja elimistö sai mukavan alkubuustin päivään, kun tuli mukava pieni lämpö päälle ja kroppa heräsi aivan erilailla kuin normaaleina aamuina. Sain jumit auki ja veren virtaamaan elimistössä! Tämän otan ehdottomasti mukaan aamurutiineihini! Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa kesällä tekemään aamujoogan mökin laiturille. Voin vaan kuvitella kuinka energisen olon se antaa! Tällä hetkellä kelpaa myös oma olkkari, kohtuulisen hiljainen ympäristö ja edes se viisi minuuttia omaa aikaa.

Kolmas muutokseni koskee veden juontia. Olen tiedostanut jo pidemmän aikaa, että juon päivän mittaan todella vähän vettä. Juon, jos on jano. Positiivinen muutos on tullut viimeisen puolen vuoden aikana, että olen huomaamattani jättänyt mehujen juonnin pois. Ruokajuomana on nykyään vesi maidon jäätyä pois ruokavaliostani, mutta silti vettä voisin juoda enemmän päivän aikana. Nyt otan tavakseni täyttää vesipullon joka aamu ja puristaa veteen hieman tuoretta sitruunaa tai limeä. Vesipullollisia pitäisi saada päivän aikana tuhottua ainakin kaksi jos ei kolmekin. Katsotaan miten tämä lähtee sujumaan.

En aio ottaa näistä kolmesta uudesta tavastani paineita. Jos aamujooga jää joskus tekemättä tai puuro syömättä, niin sitten jää. Annan luvan olla itselleni armollinen. En aio suorittaa. Eipä muutkaan asiat elämässä tapahdu pakottamalla ja yhtäkkiä. Katsotaan kesän loputtua, ovatko nämä tavat juurtuneet vai ovatko jääneet jonnekin hamaan tulevaisuuteen tehtäviksi. Jos silloinkaan. Mutta nyt olen ainakin sitoutunut näihin ja näiden mukaan aion elää.

Tuoko kesä sinulle samanlaista uuden mahdollisuuden tunnetta? Vai onko se joku muu aika vuodesta? Minkälaisia uusia tapoja sinä olet viime aikoina ottanut käyttöön? Miten sait uudet tavat iskostettua rutiineihisi eikä paluuta vanhaan tullut?

Uusia mahdollisuuksia sekä kokonaisvaltaista ja tasapainoista hyvinvointia teille kaikille toivottaen,

Mari

Kesäkukkien loistoa

Viime viikonloppuna päätin hankkia kesäkukat. Kävin hakemassa kukat ihan oikealta puutarhalta. Oli ihanaa saada asiantuntevaa asiakaspalvelua! Myyjä kulki perässäni ja kyseli tarkasti mitä halusin ja minkälaiseen paikkaan kukat tulisivat.

Keittiön ikkunan edessä on kohtuullisen vilkas kävelytie. Haluan pitää kesäisin säleverhoja ylhäällä, jotta saan maksimoitua kaiken valon, mutta kaipaan välillä kuitenkin ikkunaan pientä näkösuojaa. Kukkalaatikko ikkunalaudalla ajaa kesäisin sen asian hyvin ja samalla tuntuu, että kukat olisivat myös sisällä.

Sisääntulo ja keittiön ikkuna on pohjoiseen päin ja siihen aurinko paistaa vähän aikaa aikaisin aamulla. Pääosan päivästä se puoli on varjossa ja se luo hieman haasteita kukkien valinnalle. Ainakin tämmöiselle poropeukalolle, joka ei tiedä puutarhanhoidosta yhtään mitään ja yleensä unohdan alkuinnostuksen laannuttua jopa kastella kukkia.

Istutin keittiön ikkunan kukkalaatikkoon keskelle murattia ja sivuille violettia kellokukkaa. Oven pieleen isoon ja vanhaan ruukkuun istutin yhden lempikukistani, vaaleanpunaisen hortensian. Ikkunalaudalle on kerääntynyt myös kokoelma sydämen muotoisia kiviä koristeeksi.

Takapihan aurinkoisella puolella on ruokapöydällä yksinäinen orvokki kynttilän vieressä. Ikkunalaudalla on myös keltaisia orvokkeja ja murattia sekä kokeilussa ruukkutomaatti. Saa nähdä saadaanko nauttia tuoreista tomaateista jossain vaiheessa. Äitienpäivän ruukkuruusu saa ilahduttaa parvekkeella saunasta tulleita vilvottelijoita.

Aidan viereen olen ruskoliljan ja joidenkin tuntemattomien sipulikukkien viereen istutellut yrttejä. En ole niitä siemenestä asti kasvattanut vaan sitä mukaa olen laittanut multaan, kun olen kaupasta niitä ruukuissa tuonut. Tilaa on vielä useammalle yrttiruukulle. Saa nähdä miten ne siinä kesän viihtyvät. Muita kukkia takapihalle ei seuraavina vuosina tule. Saavatpahan lapset leikkiä rauhassa eikä äidin tarvi koko ajan hokea ”Varokaa minun kukkia!”

Etupihan kukkapenkit ovat vielä työn alla. Katsotaan saisinko niille tänä kesänä tehtyä jotain.

Mutta nyt saa kesä toden teolla tulla! Olen valmis!

Terkuin,

Mari