Vaatekaapin värimaailma

* Yhteistyö 

Minulta on toivottu postausta kapselivaatekaapin muodostamisesta. Aloin omaa vaatekaappia tutkimaan siitä näkökulmasta, mutta en saanut yhtään asukokonaisuutta muodostettua järkevästi. Kaikki vaatteet riitelivat keskenään väriensä puolesta ja synkkä musta väri vallitsi vaatekaappini sisusta. Mietin, että onkohan ajatuksenikin yhtä mustia ja synkkiä. Asialle oli siis tehtävä jotain. 

Sainkin sopivasti mahdollisuuden päästä rovaniemeläisen väri, -tyyli- ja meikkikouluttajan Jaana Sierilän auttavien käsien ulottuville. Minulle tehtiin värianalyysi sekä Jaana opasti minua löytämään kasvoilleni parhaimmat meikkisävyt, jotka korostavat parhaita puoliani. Värianalyysin tavoitteena on nimenomaan löytää sellaiset värit vaatetukseen ja kasvojen ehostukseen, jotka saavat juuri sinut loistamaan ja hehkumaan. Niin, että katsojan huomio kiinnittyy ensimmäiseksi juuri sinun kasvoihisi ja siihen kuinka upea olet. 

Värianalyysi pohjautuu luonnon kiertokulkuun. Jokaisena vuodenaikana on luonnossa tietynlaiset värit ja sävyt valloillaan. Jokainen vuodenaika, talvi, kevät, kesä ja syksy, on analyysissa jaettu vielä kolmeen alakategoriaan, vaalea, medium ja kontrastinen. Väripaletteja on siis oikeasti 12, joten analyysi on tarkkaa hommaa. 

Se, mistä tietää, mikä vuodenaika itse on, pitää tietää oman ihon, silmien ja todellinen hiusten väri. Vuodenaika määritetään ihan vain tutkimalla omaa luonnollista väritystä sekä kokeilemalla, miten tietyt värit käyttäytyvät iholla. Esimerkiksi minun tapauksessani punainen väri aiheutti kasvoilleni epämääräisiä varjoja ja tummat silmänaluset oikein kirkuivat kasvoista esiin. Puhumattakaan kaksoisleuan korostumisesta! Sitten taas pinkki sävy häivytti kriittisiä paikkoja kasvoistani ja kohotti poskipäitäni ylemmäs. 

Mennessäni Jaanan luo, pukeuduin tyylikkäästi mustiin urheilutrikoisiin ja mustaan t-paitaan. Kerroin, että musta väri on minulle turvallisuuden väri. Esimerkiksi, jos olen ostamassa uutta mekkoa, ostan todella helposti mustan, koska pelkään kyllästyväni helpommin värilliseen vaihtoehtoon. Kerroin myös, että inhoan vihreää ja oranssia väriä. Jaana hymyili ja sanoi, että todennäköisesti mieleni tulisi muuttumaan käymämme session jälkeen. 

Sen verran olin etukäteen tutkinut värianalyysin tekoa, että olin ihan varma, että olisin kevätihminen. Keväällä on kirkkaat värit valloillaan. Lehdet puhkeavat puihin, nurmikko kasvaa kirkkaan vihreänä ja kukat puhkeavat eri väriloistossaan. 

Jaanan tarkasti ja ammattitaitoisten tutkivien silmien alla minä osoittauduinkin kesäihmiseksi. Kesällä kuuma aurinko on paahtanut luonnon väriskaalaa ja luonto on niin sanotusti jo antanut parhaansa. Kesään kuuluu toisaalta hempeitä pastellisia sävyjä, mutta myös hieman murrettuja sävyjä. Oikeastaan hieman savuisia sävyjä. Tarkemmin vielä olisin kontrastinen kesä oman luonnollisen hiusvärini mukaan, mutta koska vaalennan hiuksiani, väripalettini onkin medium kesä. 

Minulle oli silmiä avaavaa esimerkiksi se, kuinka minullekin niin tuttu ja rakas musta väri on suorastaan vihollinen minulle itselleni. Musta vie kaiken elon ja värin kasvoiltani. Haluan ihmisten huomaavan kasvoni, enkä kiinnittävän huomiota minun mustaan möhkälemäiseen olomuotooni. Ymmärsin myös, että kaikki värit ovat sallittuja, kunhan niiden sävymaailma sekä viileys, kirkkaus, syvyys ovat juuri minun kasvoilleni sopivat eli kesän sävyiset. Okei, minun väripalettiin ei kuulu oranssi missään muodossa. Toisaalta eihän kukaan kiellä minua käyttämään mustia tai oransseja vaatteita, mutta miksi en haluaisi näyttää parhaimmalta itseltäni?

Olen nyt syksyn ajan yrittänyt opetella käyttämään pukeutumisessani oman väripalettini värejä. Olen huomannut, että vireystasoni on muuttunut eloisammaksi ja virkeäksi. Okei, muutaman mustan vaatteen olen jättänyt vaatekaappiini, mutta muuten olen toteuttanut Jaanalta saamiani ohjeita ja vinkkejä. Vaatekaappini ei loppujen lopuksi kaivannut hirveästi uusia vaatteita, koska olin tietämättäni hankkinut jo juuri minun sävymaailman vaatteita, vaaleanpunaista, tummansinistä, tumman harmaata sekä ruskeaa. Nyt kun olen löytänyt omat värini, minun on myös helppo tehdä tulevia hankintoja hyvillä mielin pelkäämättä, että vaatteet jäisivät käyttämättömänä kaappiin lojumaan. 

Palatakseni vielä kapselivaatekaappiajatukseen; mielestäni ehkä tärkeintä on, että vaatteet joita käytät, ovat oikeasti sellaisia, jotka imartelevat sinua ja joista itse tykkäät. Jokaisen paidan, housun, mekon tai hameen tulisi olla sinun lempivaatteesi. On myös helppo koostaa oma vaatekaappi täydelliseksi, jos tuntee oman tyylin ja värit, jotka sopivat sinulle ja joita on helppo yhdistellä keskenään. 

Jos sinulla on pienikin mahdollisuus päästä kokeilemaan värianalyysiä, suosittelen lämpimästi! Olemmehan kaikki oman elämämme supermalleja ja haluamme näyttää hyvältä. 

Kuvissa on muutamia asuja uuden ja vanhan minäni päällä. Mitä mieltä olet? Oliko värianalyysistä hyötyä?

-Mari

Epäonnea ja onnea

Saan helposti päähänpinttymiä, jotka on vain saatava toteuttaa. Tällä kertaa pinttymä kohdistui Lundian Classic-hyllykokonaisuuteen. Olen jo pitempään haaveillut kirjahyllystä, johon saisin kirja-aarteeni esille ja somessa olin nähnyt kuinka Lundia alkoi olla todella suosittu. Lundian ostaminen uutena kuitenkin hirvitti hintansa puolesta, joten päätin koluta kirppareita ja nettikirppiksiä Lundian kirjahylly silmissä kiiltäen. 

Näin siinä sitten kävi, että eräänä lauantaina kävin yhdellä paikallisella kirpputorilla pyörähtämässä ja huomasin ilokseni, että sinne oli tullut kauan haaveilemaani kirjahyllyä myyntiin. En kuitenkaan ostanut sitä heti, vaan päätin kerrankin olla harkitsevainen. Mietin hyllyä melkeinpä päivin ja öin. Seuraavana viikonloppuna ajoin uudestaan samaiselle kirpputorille ja nappasin hyllykön mukaani. Minulla oli hieman kiire kuntosalille ja nopeasti valitsin myyjän avustuksella kaksi päätytikasta, seitsemän hyllyä ja takahenkselit. 

En malttanut oikein treeniäkään tehdä kunnolla loppuun, kun olin niin innoissani onnistuneesta kirppislöydöstäni. Taputin myös itseäni olkapäälle siitä etten ollut luovuttanut etsimisprosessissani ja päätynyt paniikkiratkaisussa johonkin halpisratkaisuun. Vuoden odotus ja etsiminen oli päättynyt. 

Kotona aloitin melkein välittömästi hyllyn hionnan. Hieman ihmettelin rautoja päätytikkaissa, mutta ajattelin niiden kuuluvan vain hyllyjen kiinnittämiseen. Pari päivää hioin kalustetta ja lopulta oli maalauksen aika. Väriksi valitsin Tikkurilan valkoisen, koska se oli turvallinen ja neutraali sävy. Mietin myös jotain lämpimämpiä sävyjä, mutta pelkäsin, että värivalinta olisi ollut pidemmällä tähtäimellä huono. 

Sitten minulle iski kova flunssa. Kovassa päättäväisyydestä päätin kuitenkin Netflixin tuijottamisen välissä maalata kirjahyllyn osia pari kertaa päivässä vähän kerrallaan. Muutenhan projekti olisi vain viivästynyt ja keskelle olohuonetta levitetyt osat eivät houkutelleet kovin pitkään. 

Tuli kirjahyllyn kasaamisen aika. Katselin netistä ohjeita ja kyselin kavereilta neuvoja. Lähetin tyttäreni ostamaan Lundian hyllynkannatintappeja. Ne alussa ihmettelemäni rautaosat pyörivät edelleen jaloissa. Tapit olivat kuitenkin liian lyhyitä ja liian ohuita. Yritin hyllyjä laittaa paikoilleen myös rautaosien avulla. Kunnes tajuntaani iski hiljalleen ajatus, että eihän tämä olekaan Lundian hylly! Tämä on jokin kopio ja sattui vain olemaan kirpparilla samassa läjässä muiden Lundian osien kanssa. 

Melkein nakkasin osat pihalle, kun niin kiukutti. Ärsytti, etten ollut tarkempi. Miksi en ollut tarkistanut jo kirpparilla, että sopivatko osat yhteen?! Mutta, kun olen päättäväinen ja jääräpäinen tietyissä asioissa sekä ongelmaratkaisutaitoa löytyy jonkin verran, päätin, että ihan sama. Olen kirjahyllyä omin pikku kätösin tuunannu, uhrannut siihen aikaa ja rahaa ja tykkään kovasti hyllykön mallista, niin ihan sama vaikkei se ole Lundiaa. Päätin, että tästähän tulee meille kirjahylly vaikka henki menisi. 

Ongelmaksi muodostui hyllyjen kiinnittäminen. Koko höskästä ei tulisi tukeva, mikäli hyllyt lepäisivät pelkästään hyllynkannatintappien varassa. Takahenkselit eivät riittäisi pitämään kirjahyllyn etuosaa tukevana. Ja mistä kummasta löytäisin reikiin sopivat kannattimet?! Mukana tulevia rautaosiakaan ei ollut tarpeeksi eikä ne erityisemmin houkutelleet rumuutensa vuoksi. 

Lopulta sahasin hyllyjen päihin isommat lovet, johon päätytikas sopisi paremmin. Kyselin sopivia kannattimia sieltä sun täältä, etsin nettikaupoista, ostin kokeilupakkauksia ja eri paksuisia metallisia tankoja ja tappeja. Tuntui, ettei mikään ei sovi eikä mikään onnistu. Lopulta päätin mennä helpoimman kautta ja ostin puisia poratappeja, mutta nekin oli aluksi liian ohuita. Reiät olivatkin paksumpia, vaikka olin ne mittaavinani tarkasti. Taas rautakauppaan ostamaan paksummat tapit, mutta ne oli sitten taas liian paksut. Hioin tapit hieman ohuemmiksi, pursotin liimaa reikään ja vasaroin tapit paikoilleen. Lopulta ruuvasimme miehen kanssa osan hyllyistä sivuilta kiinni sivutikkaisiin, joten etureunastakin tuli tukeva. 

Sanonpahan vain, että olihan tämä homma! Viikon aikana kävin sellaista tunteiden vuoristorataa alun innostuksesta totaaliseen pettymykseen ja takaisin iloon ja onneen. Lähitarkastelua kirjahylly ei hirveästi kestä, mutta se on toimiva ja muotokieleltään just sellainen kuin haluan. Ennen kaikkea onpahan huonekalu jolla on tarina. 

Tässä se nyt siis on!

-Mari

Makuuhuoneen värimaailma

Makuuhuoneen värimaailma alkoi tökkimään mieltäni alkukeväästä oikein toden teolla. Tumman sininen seinä kylmänä sävynä riiteli mielessäni kovasti lämpimien ja puunväristen ikkunapuitteiden, lattian, sängynpäädyn ja muiden minun silmää hivelien esineiden kanssa. Toisaalta sängynpääty tuli hienosti esille tummansinisestä seinästä, mutta kaipasin kovasti huoneeseen rauhallisempaa tunnelmaa.

Tikkurilan maalisävyjä voi nykyään testailla hauskalla puhelimeen asennettavalla Colour Master-sovelluksella. Sovellus toimii niin, että huoneesta otetaan kuva ja täppäämällä valikosta eri maalisävyjä voi kokeilla miltä mikin sävy oletetusti näyttäisi omassa tilassa. Kokeilin varmasti kaikki sävyt Tikkurilan Tunne väri-värikartasta, kunnes lopulta päädyin maalaamaan makuuhuoneen päätyseinän sävyllä Linna J484.

Linna on maanläheinen hieman ruskehtavaan taittava sävy, muistuttaa ehkä laimeaa maitokahvia. Maalattu seinä näyttäytyy eri valaistuksessa kuitenkin hyvin erilaiselta, välillä tummemmalta ja välillä jopa hieman angoran vaaleanpunaiselta. Muut makuuhuoneen seinät on maalattu jo aikaisemmin Höyhen F487-sävyllä. 

Mielestäni makuuhuoneessa on nyt rauhallisempi tunnelma ja värit sointuvat kaikkinensa hyvin yhteen. Unet ovat levollisia ja lempeitä. Mitä mieltä sinä olet? Oliko muutos onnistunut?

-Mari

Hellepäivä Roiskeella

 *Kaupallinen yhteistyö/ palvelu saatu

Sääennusteet lupasivat kelien viilentymistä loppukesälle, joten oli aika ottaa tämän uskomattoman helteisen kesän viimeisestä hellepäivästä kaikki irti. Päätimme suunnata perheen voimin Rovaniemen Kesätekemisen keskus Roiskeelle.

Kesätekemisen keskus Roiske on Rovaniemen Ounaspaviljongille kesällä 2021 rakennettu kaikenlaisen kesätekemisen keskus, johon liittyy vesi. Harrastamisen toteuttaminen on tehty helpoksi, koska Roiskeen nettisivuilla on selkeä varauskalenteri sekä infoa eri lajien harrastamisesta. Kalenterista voi valita itselleen sopivan ajan oman kesätekemisen toteuttamiseen. Hinnat ei todellakaan päätä huimaa, joten helposti uskaltaa kokeilla eri lajejakin. 

Roiskeella voi vuokrata mm. SUP-lautoja, soutuveneitä ja kajakkeja. Aloittelijakin voi vuokrata oman liikkumisvälineen, koska asiantunteva henkilökunta opastaa välineen käyttöön. Kokeilu on turvallista pelastusliivien ansiosta ja märkäpukujakin on saatavilla hieman viileämmille keleille. Suureen suosioon on noussut wakeboarding tai vesihiihto, jossa kaapeli vetää harrastajaa veneen sijasta. Loppukesästä Roiskeen alueelle on tulossa myös kelluva vesipuisto, jossa viihtyvät varmasti myös perheen pienemmätkin vesinautiskelijat. Roiskeen pihalta löytyy oleskelutila, jossa voi ottaa aurinkoa ja muuten vaan nauttia ihanasta kesäpäivästä, ja jos nälkä sattuu yllättämään, vieressä on Ravintola Rokan koju, josta saa mm. aivan hullun hyviä sänkkäreitä. 

Meidän perhe lähti matalalla kynnyksellä kokeilemaan vesiharrastamista ja vuokrasimme Yki venekanootin. Mukaan otettiin uimakamppeet ja vähän evästä, koska Ounasjoen suistoalueella on uskomattoman hienoja hiekkasärkkiä. Ounaspaviljongin seutu on juuri sopivaa veneilyyn, suppailuun tai kajakilla melomiseen, koska virtaus on heikkoa ja vesi paikoin todella matalaakin. Meloimme puolisen tuntia, kun vastaan tuli aivan upea ranta ja lapsista piti melkein pitää kiinni, etteivät ne syöksyisi suoraan uimaan Ounasjoen lämpimään veteen. 

Päätimme parkkeerata tälle särkälle ja nauttia hetki hellepäivästä. Tämä on juurikin se, miksi Roiske on niin oivallinen juttu. Kaikilla ei ole omaa vesillä liikkumisvälinettä, joilla pääsisi avartamaan omaa mielikuvaansa Rovaniemen upeasta luonnosta. Roiske antaa tähän mahtavan mahdollisuuden. Plussaa saa myös hiljaiset ja ympäristöystävälliset vaihtoehdot vesillä liikkumiseen. 

Uimisen ja evästelyn jälkeen oli aika palata takaisin. Pari tuntia meni tosi nopeasti. Lasten kanssa kannattaakin varata aikaa myös maissa käymiseen ja eväiden syöntiin, koska eväät on yleensäkin retkillä parasta. Varausta tehdessä kannattaakin miettiä, että haluaako myös retkeillä vai liplatteleeko pelkästään vesitse ympäri Ounasjokea. Luulen, että tunnissa ei vielä pitkälle pötki, mutta pari tuntia on jo sopiva aika. Lapset ei ehdi kyllästyä, mutta ehtii retkeillä sopivasti. Rantaan saavuttua lapset totesivat yhdestä suusta, että tämä oli kesän kivoin päivä!

Oletko sinä innostunut vesiharrastamisesta? Käy ihmeessä kokeilemassa Roiskeella olisiko vesiharrastaminen sinua varten. Itse aion ehdottomasti vuokrata vielä tälle kesälle SUP-laudan ja haluan tutkia tarkemmin Ounasjoen suistoaluetta. 

-Mari

Polskuttelua ulkoaltailla

Jos lapsilta kysytään mikä kesässä on parasta, vastaus on varmasti aika usein uiminen. Välillä rannalle lähteminen on työlästä ja kaikkien kamppeiden kerääminen ja kotiin tullessa hiekan siivoaminen ärsyttää. Hyvä vaihtoehto on tällöin Rovaniemen kaupungin uimahalli Vesihiidessä olevat ulkoaltaat. 

Kesäisin uimahalleissa pyörivät lasten uimakoulut ja tällöin uimahalliin ei pääse päivällä sisälle uimaan. Meidänkin koulutulokas kävi viikon ajan uimakoulua. Viimeisen uimakoulupäivän kunniaksi päätimme mennä koko perheellä ensimmäistä kertaa ulkoaltaille uimaan. 

Minimaalisella sisäänpääsymaksulla pääsee nauttimaan auringosta ja uimisesta, ilman hiekkaa. Altaille kuljetaan normaalisti uimahallin sisältä pukuhuoneiden, suihkun ja saunan kautta, joten uimahallin peseytymissäännöt pätevät myös ulkoaltailla. Alueelta löytyy lastenallas, jossa syvyys on noin puoli metriä sekä 25 metriä pitkä isompi allas 1,1 metrin tasapohjalla. Allasaluetta ympäröi nurmikkoalue, joten auringonotto tai piknikeväiden syönti onnistuu hyvin uimisen välissä. Pieni leikkipuisto ilostuttaa myös pikku-uimareita, ja jos haluaa pelata rantalentistä, sekin onnistuu. Omat uimalelut on myös sallittu, mutta pitää muistaa, että niiden pitää olla puhtaita ennen kuin niitä uimahalliin vie. 

Meidän kokemus tästä uintireissusta oli positiivinen. Uimavalvojien tarkassa valvonnassa oli turvallista uiskennella hieman luonnonvesiä lämpimämmässä vedessä. 6-vuotias pystyi helposti harjoittelemaan uimista isommassa altaassa ja pienempi kohta 4-vuotias kuopuksemme kahlaili ja leikki pikkualtaassa. Eväiden syönti uimisen välillä antoi energiaa uiskennella hetken pidempään. Toki tuuli toi pientä vilunvärettä ja nuorimmaisen piti välillä käydä saunassa lämmittelemässä. Vanhemmalle lapselle riitti lämmittely pyyhkeen mutkassa. Kannattaakin varata toinen pyyhe suihkutiloihin ettei tarvitse märällä pyyhkeellä kuivata peseytymisen jälkeen. Itse olisin viihtynyt altailla pidempäänkin, mutta 1,5 tuntia uintiaikaa täytty aika nopeasti. Ehkä minun pitää käydä yksin uimassa matkaa tai vesijuoksemassa joku toinen kerta. 

Tässäpä yksi vaihtoehto lämpimille kesäpäiville. Hellepäiviä näyttäisi vielä jatkuvan, joten suosittelen pulahtamaan vaihtelun vuoksi kirkkaisiin uimahallin vesiin. 

-Mari

Ps.En viitsinyt altailla hirveästi kuvia ottaa muiden asiakkaiden yksityisyyssuojan vuoksi, joten tässä on vain kuvia lastenaltaasta sekä leikkipuistosta. 

Olohuoneen kesätunnelma

Jännä miten ihmisen, ja varsinkin naisen, mieli on muuttuvainen. Olisi mielenkiintoista verrata 10 vuotta sitten olevaa sisustustyyliäni tämän päiväiseen. Tuolloin kaiken piti olla valkoista seiniä, huonekaluja ja koriste-esineitä myöten. Luonnonvalkoinen ei käynyt missään nimessä vaan valkoisen piti olla nimenomaan puhtaan valkoista. Yritin väkisin muuttaa kotimme 80-luvun tunnelmaa ja yleisilmettä moderniksi ja kiiltäväksi. 

Olen ehkä vihdoin ymmärtänyt sanonnan ”Mitä et voi muuttaa, korosta sitä”. Puunväriset ikkunapuitteet ovat olleet alusta asti minun viha-rakkaussuhde. Toisaalta ne ovat kauniit, mutta toisaalta ne pimentävät huoneita ja tämä korostuu varsinkin talvella. Aikoinaan lattiaa vaihtaessa halusin tuoda tilaan vaaleutta ja valoa, mutta kuitenkin tuoda lämpöä lattiaan yhdistämään ikkunapuitteet ja lattian toisiinsa. Muun sisustuksen suunnitteluun otin lähtökohdaksi nämä kaksi elementtiä, ikkunapuitteet ja lattian. 

Oikeastaan viime kesänä alkoi jo olohuoneen ja makkarin värimaailmaan tulla vivahteita lämpimistä maanläheisistä väreistä. Olohuoneessa oli jopa pientä bohotunnelmaa juuttimaton ansiosta. Eikä ole pitkä aika, kun ajattelin, että beige ei ole mikään väri ja inhosin yli kaiken ruskeaa väriä.

Vaalea sohva hieman beigellä vivahteella on antanut olohuoneen sisustukseen paljon mahdollisuuksia. Vaikka olohuoneessa tekstiilit ovatkin pääsääntöisesti vaaleita ei yleisilme ole mielestäni kolkko. Puun eri sävyt tasapainottavat tunnelmaa ja taas musta tuo kontrastia muulle tunnelmalle. Muut värisävyt, kuten lempivärini vaalea roosa, tuovat sisustukseen kerroksellisuutta ja mielenkiintoa. Kaiken ei tarvitse olla samaa tasaista sävymaailmaa. 

Katsotaanpa miten värimaailma muuttuu syksyn tullen. ;)

-Mari

20 kysymystä kesästä

Onnea kaikki Mari, Maija, Maria, Meeri, Kukka-Maaria, Maaria, Maiju, Maikki, Marika ja Riia nimiset. Tänään on myös minun nimipäiväni, joten on hyvä syy tälle postaukselle. Jasmin blogista Valokuvaajan silmin haastoi minut vastaamaan 20 kysymykseen kesästä. Tässäpä tulee siis minun vastaukset. Samalla pääset tutustumaan minuun lisää. 

1. Mekko vai housupuku? Puen aina mekon mikäli se on vaan mahdollista ja järkevää. 

2. Shortsit vai hame? Shortseilla haen yleensä rennompaa lookkia. Hameen kanssa yläosan miettiminen on vaikeampaa. 

3. Lippis vai lierihattu? Nykyään minulla on jopa kaksi lierihattua, jotka on mukavan vilpoisia helteellä ja suojaavat myös kasvoja auringolta. Lippistä käytän lähinnä urheillessa. 

4. Pehmis vai jäätelöpallo? Pehmis ja tietty sekoituksella. 

5. Herneet vai mansikat? Tuoreet, suomalaiset mansikat on kyllä niin makoisia! Sitä paitsi olen allerginen tuoreille herneille. 

6. Palju vai poreallas vai järvivesi? Kesällä järveen on kyllä niin huippua pulahtaa kuumasta saunasta. 

7. Grilliherkut vai kesäkeitto? Grillatut kasvisnyytit on kyllä niin herkullisia ja muutkin grilliherkut. 

8. Mökki vai teltta? Mökki. En ole oikein koskaan ollut telttailutyyppiä, mutta olen alkanut opettelemaan telttailemista. 

9. Varjo vai auringonpaiste? Olin ennen aikamoinen auringonpalvoja, mutta nykyään on kiva myös loikoilla varjossa. 

10. Kesäsade vai kesätuuli? Riippuu tuulesta ja sateen kylmyydestä! :D

11. Lavatanssit vai festarit? Ehdottomasti festarit!

12. Roadtrip vai riippumatto? Reissussa on mukava käydä, mutta kotona on parasta. 

13. Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut? Olen aina ollut aamuvirkku. Aamulla muiden vielä nukkuessa on ihana tassutella hyvin nukutun yön jälkeen keittiöön ja laitella kahvit rauhassa tippumaan ja juoda ensimmäinen kuppi kaikessa hiljaisuudessa. 

14. Ravintola vai picnic? Ehkä picnic omalla terassilla. :)

15. Päivä rannalla vai huvipuistossa? Rannalla. Huvipuistot on minusta liian meluisia paikkoja ja nykyään minulle tulee huono olo jo pelkästään eri kieputtimien katselusta. 

16. Matkailu kotimaassa vai ulkomailla? Kesällä ehdottomasti kotimaassa. Suomessa on niin mahtavia paikkoja!

17. Trampoliini vai löhötuoli? En ole hyvä temppuilemaan. Itsesuojeluvaistoni on liian vahva, joten tyydyn katselemaan löhötuolista muiden taitavia temppuja. 

18. Sandaalit vai tennarit? Olen aina ollut tennarityttöjä, mutta lämpimällä kelillä ehdottomasti sandaalit, mutta ei missään nimessä korolliset. :)

19. Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä? Jos lähden käymään jossakin, niin kyllä kesälläkin pitää vähän pilkettä silmäkulmassa olla ja huulissa kiiltoa. 

20. Kukkien istuttaminen vai kasvimaan lannoitus? Tällä hetkellä tyydyn kukkien istuttamiseen. Haaveena on kuitenkin pieni viljelylaatikko tai joskus jopa oma pieni kasvimaa. 

Saitko jotain lisätietoa minusta? :)

-Mari

Stressitasojen laskettua

Minulla on kesälomaa nyt viikko takana ja vähitellen alan olla normaalissa olotilassa. Enää ei aamulla herätessä ole työasiat päällimmäisenä mielessä ja energiaa alkaa olla muuhunkin kuin vain pakollisiin kotitöihin. 

Viime vuosi on monelle ollut haastava töiden tai työttömyyden osalta ja osasyynä tähän on varmasti ollut korona-aika. Itse olen luokanopettajana ollut onnellisessa asemassa, että itseäni kohtasi viime lukuvuoden aikana vain viikon mittainen etäopetusjakso, muuten koulua ollaan saatu käydä kohtuullisen normaalisti. Toisaalta epävarmuus ja erinäiset poikkeusolot ja -ratkaisut kouluarjessa ovat kuormittaneet paljonkin. 

Kuormitus on näkynyt osaltani siinä, että henkilökohtaisessa arjessa en ole jaksanut tehdä oikein mitään ylimääräistä. Työn vastapainona olen yrittänyt liikkua säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta millekään luovalle ajattelulle ei ole ollut voimavaroja. Juttelin taannoin yhden työkaverini kanssa ja hänkin totesi, että luovuus pääsee valloilleen vasta kun stressitasot saa laskettua tarpeeksi alas. 

Tämän ensimmäisen lomaviikon aikana olen saanut nukuttua hieman paremmin, joka sekin jo itsessään kertoo siitä, että levon aika tuli tarpeeseen. Samalla olen alkanut taas lukemaan kirjoja ja sormet syyhyävät tekemään muutakin kuin näppäilemään kännykän näppäimiä. Pohdin kovasti jonkin neuletyön aloittamista, jossa aivoja saa haastaa ja ajatukset lentävät ihan jonnekin muualle ja taikinaterapia kuulostaa aina herkulliselta. 

Huhuilin yksi päivä paikallisella Facebook-ryhmässä raparperien perään ja sainkin haettua yhden nipun. Vaniljainen raparperipiirakka valmistui gluteenittomalla valmispohjalla, koska sallittua on mennä välillä sieltä mistä aita on matalin. Ohjeen piirakkaan bongasin @anninuunissa Instagram-tililtä. 

Herkullista lauantaita kaikille! 
-Mari

Ulkotilojen kesäsisustelua

Helatorstain helleaallossa sain siivouspuuskan ja siivosin ulkotilat kuntoon. Siitepöly teki kuitenkin tepposet ja olenkin loman ensi päivät siivoillut terassia ja parveketta uudelleen sekä laittanut erilaisia istutuksia ympäri kotia. 

Meillä on yläkerrassa koko asunnon levyinen parveke. Vielä ei olla satsattu parvekelaseihin, vaikka se hieman salainen haaveeni onkin. Lasit suojaisi kalusteita ja tekstiilejä säiden vaihteluilta. Lattia on kylmä betonilattia, joten juuttimatot antavat jalalle mukavan ja lämpöisen tuntuman. Ne on myös helppo rullata talveksi varastoon jemmaan. 

Kesäisin kuivaan pyykit pääsääntöisesti aina ulkona ja toinen pää parvekkeesta pitääkin ulkokodarin virkaa. Parvekkeen toinen puoli on lähinnä saunojien vilvoittelupaikka. Toki välillä, kun kaipaan omaa rauhaa istahdan lukemaan omaan pieneen nurkkaukseen. Parvekkeelle toin ainoastaan kuivakukkia tuomaan tunnelmaa. Aidot kukat unohtaisin kuitenkin kastella ja ne kuolisivat alta aikayksikön. 

Alakerran terassilla leikitään, nautitaan auringosta, grillataan ja syödään. Viime kesänä mustaksi öljytty terassi kaipasi uuden öljyn ylleen. Sohvan päälliset eivät ole liikaa haalistuneet, joten ne saavat kelvata vielä tänäkin kesänä. Ruokapöydän tuolit lähtivät loppukesästä uuteen kotiin, joten hommasin uudet hieman matalammat tuolit. Näissä Maskun Alton pinottavissa tuoleissa on todella hyvä istua. Hieman voisivat olla korkeammat tai ruokapöydän pöytä matalampi. Vanhat pehmusteet kelpasivat vielä pesun jälkeen näihinkin tuoleihin, joten saatiin istumakorkeutta hieman korkeammaksi. Vielä pitää yrtit tuoda hyllylle kasvamaan, niin tulee mukavaa vihreyttä ja rehevyyttä ruokapöydän ympärille. 

Etupihalla ei suurempia muutoksia ole tapahtunut. Tosin siirsin takapihalta ruskean lelulaatikon eteen ja tietysti erilaisilla kukilla sisääntulokin näyttää kesäiseltä. 

Tämmöisiä ulkotilojen kesäsisusteluita täällä. Joko sinä olet saanut ulkotilat loikoilu kuntoon?

-Mari

Kolme kultareunaista

Tiedätkö sen tunteen, kun joku sukulainen antaa sinulle lahjaksi sisustusesineen, joka sinun mielestä ei sovi sillä hetkellä millään lailla kotiisi. Olet kuitenkin kohtelias ja otat lahjan vastaan. Kannat esinettä vuosi tolkulla mukanasi velvollisuuden tunnosta, kunnes jonakin päivänä mielesi tekee täyskäännöksen. Näin kävi minulle. 

Rakas edesmennyt mummini innostui ukkini kuoleman jälkeen tekemään ryijyjä. Pappi sanoi mummini hautajaisissa muistopuheessaan, että ukkini kuollessa mummini kätki surunsa rakastettunsa menetyksestä jokaiseen solmimaansa lankaan, solmuun ja ryijyyn. Näitä ryijyjä taisi syntyä aikoinaan aika monta. 

Minä sain myös omani. Minun ryijyn nimi on ”Kevät orastaa”. En aikoinaan osannut tätä suurenmoista käsityön taidonnäytettä arvostaa ja ryijy oli monta vuotta varastossa rullalla. Välillä mietiskelin, että haluaisin ryijyn laittaa johonkin esille, mutta sille ei vain tuntunut löytyvän paikkaa. Mummini poismenon jälkeen muistin ryijyn olemassaolon. Halusin tuoda mummin lähelle minua ja niin ryijy löysi lopulta paikkansa meidän makuuhuoneesta. 

Ryijyn viereen laitoin ukilta perinnöksi saadun taulun, jossa on Kuusamon kirkko ja vanha Kirkonkylän koulu, joka nykyisin Kirkkokedon kouluna tunnetaan. Pieni taulu ylhäällä on tyttäreni tekemä. Taulussa olen kuulemma minä suruissani, kun minulla on niin ikävä tytärtäni, kun hän on reissussa. Näin nämä kaikki kolme kultareunaista löysivät paikkansa ja tuntuvat kuuluvan täydellisesti yhteen. 

-Mari

Kirje mummille

Hei mummi!

Näin yhtenä yönä tässä keväällä unta, tai ehkä se oli enemmänkin painajaista, tästä nimenomaisesta päivästä. En tiedä olinko minä hereillä vai unessa, mutta aloin kirjoittamaan sinulle kirjettä. 

Haluan kiittää sinua, että olit maailman paras mummi. Mummit yleensä ottaen on parhaita, mutta sinä olit meidän paras mummi. Kuuntelit aina tarkkaavaisesti meidän höpinöitä, heitit huumoria, pidit huolta ja annoit neuvoja, kun niitä sinulta kysyin.

  
Kiitos kaikista niistä villasukista. Sinulla oli aina komerossa koppa valmiita villasukkia odottamassa ja sieltä sain valita itselleni sopivimmat vaikken edes tarvinnut uusia. Sinulta saamat lapaset roikkuvat luokkani katossa joulukalenterin muodossa. Niillä on nyt aivan erityinen tunneside. 

Kiitos, kun saatiin pienenä serkkujen kanssa leikkiä teidän saunan lattialla kotista sinun Tupperware-astioilla. Olihan siellä lauteiden alla vähän ahdasta, mutta hyvin me lastenlapset sinne mahduttiin leikkimään. Se oli meidän lasten juttu. 

Kiitos, kun ovesi oli aina minulle auki ja sain tulla koulusta parhaan ystäväni kanssa kotiinne välipalalle. Siellä odottikin aina tuoreet sämpylät ja pullat lämpimän suklaan eli kaakaon kans. 

Joskus jouluisin olit töissä, mutta tulimme jouluaattona moikkaamaan sinua töihin. Joka joulu työpaikkasi aulasta löytyi se pieni vitriinikaappi, johon oli koottu joulumaisema ja sinulla oli tonttulakki päässä. Olit minulle suuri esikuva ahkerasta työtä tekevästä naisesta ja sympaattisesta, auttavaisesta ja lempeästä äidistä. Sellaisiksi haluan itsekin tulla. 

Kiitos, kun olet kasvattanut minulle ja sisaruksilleni aivan mahtavan isän sekä meille kolme loistavaa setää. Teitte ukin kanssa hyvää työtä heidän kanssaan, joten kyllä he täällä pärjäävät. Vaikka ainahan se on äidin huoli omista lapsista, on ne sitten kuinka vanhoja. Ja minkälaisen perheen te ukin kanssa saittekaan! Saitte liudan lapsenlapsia ja lapsenlasten lapsiakin. Me kaikki jäämme kaipaamaan sinua suuresti. Toivottavasti olet ylpeä meistä kaikista. 

Minusta sinä olit maailman rohkein mummi, joka kohtasi kaikki elämän antamat ylä- ja alamäet pää pystyssä ja nöyränä. Et ole jäänyt tuleen makaamaan vaan aina taistellut rohkeasti loppuun saakka. Olit minulle teräsmummi. 

Hyvää taivasmatkaa mummi ja kerro ukille terveisiä. Rakastan sinua ja olet aina ajatuksissani. 

Terveisin,
lapsenlapsesi Mari
Kuva: Santeri Mikkonen

Käytännöllisyys edellä

Olen esteetikko. Pidän kauniista esineistä ja siitä, että kaikki epämääräinen kodin sälä on piilossa. Lapsiperheessä ei vaan aina pysty kaikkea piilottamaan, jolloin joudun tekemään kompromissin omien aatteideni kanssa ja menemään käytännöllisyys edellä.

Olen kuullut sanonnan, että eteinen on kodin käyntikortti. Eteinen antaa vieraille ja ovella piipahtelijoille kuvan koko kodin tyylistä ja ajatuksen siitä, minkälaisia ihmisiä kodissa asuu. Viisihenkisessä perheessä, jossa harrastetaan paljon, pieni eteinen on kirosana. Koulu- ja tarhareput sekä aikuisten työlaukut, talvisin luistimet, hiihto- ja laskettelumonot, talvivaatteet ja viiden hengen monet kengät vievät tilaa aivan järkyttävän paljon. Puhumattakaan tästä kevään kura-ajasta, kun eteinen pursuilee sekä välikausivaatteista ja talvivaatteista. Vaikka osa tavaroista eivät ole jokapäiväisessä käytössä, niiden on oltava helposti saatavilla. 

Lastenhuoneesta meiltä vapautui Ikean Kallax-hyllykkö, jolle ei löytynyt paikkaa mistään muualta kuin eteisestä. Olen nähnyt paljon kuvia, jossa lapsille on järjestetty kotiin päiväkodista tuttu lokerikko omille ulkovaatteille. Tuunasin meidän Kallaxin kolmelle lapselle sopivaksi. Alhaalle jätin korin asusteita varten. Välistä otin pois muutaman välihyllyn, jolloin lokeroon tuli tilaa takeille ja haalareille. Jokaiselle lapselle kiinnitin kolmihaaraisen koukun omaan lokeroon. Käytössä olevat kengät voi nakata lokerikon alatasolle, johon liimasin palan kuramattoa suojaamaan lokerikon pintaa. 

Eihän tämä mikään kaunis ratkaisu ole, mutta muutaman kuukauden käytön jälkeen, voin sanoa, että on toimiva. Myös kolmevuotias on oppinut laittamaan omat asusteensa omaan lokeroonsa. Toki koukku on vielä hänelle turhan korkealla, joten aikuinen auttaa laittamaan haalarin koukkuun, mutta eskarilainen osaa jo hyvin laittaa omat kamppeensa omille paikoilleen ja hän myös löytää omat vaatteensa helpommin ulos lähtiessään.

Eteinen odottaa vielä pientä pintaremonttia. Seinät kaipaavat uutta maalipintaa, jonka jälkeen koko hyllykkö kiinnitetään seinään kunnolla kiinni. Halusin kuitenkin teille jo vilauttaa tätä loistavaa järjestämisideaa, josta kunnian saa some ja Pinterest. Näin ne asiat tuppaavat järjestymään, kun niille antaa hieman aikaa ja tutkii rauhassa mahdollisuuksia.

-Mari