Etätyöpiste

Nyt kun ollaan pakostakin kotona paljon, oikeastaan koko ajan, kodin viihtyvyyteen täytyy satsata. Jotta koti näyttäisi kodilta eikä työpaikalta, minunkin oli pakko myöntyä ja kehiteltävä meille pieni työpiste. En mielelläni roudaa töitä kotiin, mutta nyt se on oikeastaan vähän pakon sanelema juttu, jos aion töitä etänä tehdä. Rehellisesti sanottuna tämä oli myös yksi hyvä syy vähän päästä mööbleeraamaan. 

Onneksi kaikki tarvittavat huonekalut löytyivät kotoa eikä mitään tarvinnut lähteä ostamaan. Olin jo pitkään miettinyt, että poikien huoneessa kaksi pöytätasoa on liikaa, koska ainoa joka pöytiä siivoilee olen minä. Toiselle pöydälle kerääntyi legorakennelmat ja toinen pöytä keräsi piirustuksia ja sekalaisia leluja. Tuumasin, että jos tasoja olisi vähemmän, olisi myös vähemmän siivottavaa. Päätin siis, että perintösingerpöytä siirtyy taas alakertaan ja teen siitä meille työpöydän. 

Olohuone kokikin melkoisen myllerryksen, jotta sain kaikki huonekalut oikeille paikoilleen, mutta tykkään kovasti lopputuloksesta. Ainoa huono puoli on, että tv-taso ja itse telkku on vähän huonossa paikassa ja telkun katsominen mistä tahansa sohvaa on ehkä hieman haasteellista. Toisaalta taas en tykkää, että telkku on kovin hallitsevassa osassa olohuonetta, joten nyt se on vähän piilossa. Katsotaan pyörähtääkö huonekalut parin päivän päästä taas uusille paikoille vai mennäänkö tällä järjestyksellä jonkin aikaa. 

Löytyykö teidän kotoa työpistettä tai ihan työhuonetta? Onko sille ollut viime aikloina käyttöä?

-Mari

Elämää poikkeusoloissa

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Näin on alkanut varmaan aika moni kirjoitus, lehdistötilaisuus tai keskustelu naapurin kanssa. Olen pyöritellyt blogia parin viikon ajan ja on tuntunut jotenkin todella turhamaiselta postata juttuja esimerkiksi sisustuksesta, kun maailmassa tapahtuu juuri nyt todella vakavia asioita. Toisaalta sisustaminen ja ne minua itseä voimaannuttavat asiat ovat juuri niitä asioita joita kaipaan ja jotka pitävät minut selväjärkisenä. Ne vievät ajatuksiani jatkuvasta negatiivisesta uutistulvasta jonnekin positiiviseen tulevaisuuteen. 

Olen ollut kohta kaksi viikkoa sairaslomalla. Kerron tästä vielä lisää omassa postauksessa, kun olen siihen valmis. Mutta samaan aikaan kun jäin sairaslomalle, alkoi Suomessa tapahtumaan. Olen todella huono uutistenlukija, mutta nyt minulla on ollut aikaa seurata miten tilanteet kehittyvät. Olen myös luonteeltani erittäin herkkä, joten aika äkkiä nämä valloillaan olevat kysymykset, uutiset, pelko ja epävarmuus tulevasta saapuivat myös minun uniin. Olen nukkunut todella huonosti. 

Samalla, kun jäin kotiin, työpaikka sai aivan uuden merkityksen. Työpaikallani tapahtui muutoksia. Olen ihmistyyppinä sellainen, että haluan pidellä kaikkia lankoja käsissäni ja muuttuva tilanne hämmensi minua niin paljon, etten voinut olla sekaantumatta työpaikan asioihin. Yleensäkin haluan olla tapahtumien keskipisteessä vaikuttamassa asioihin. Luotan siihen, että muutkin osaavat hoitaa haastavia tilanteita, mutta haluan olla tietoinen mitä tapahtuu. Epävarmuus ei ole minulle mikään itsestään selvä juttu. Varsinkaan kun omaan vielä kärsimättömän, lyhytjänteisen ja impulsiivisen luonteen. 

Tiimikaverini olivat varmasti yhtä hämillään kuin minä tästä tilanteesta ja minä tulin vielä sairaslomalta erilaisten sähköisten alustojen kautta häsläämään heitä lisää. Nyt kun tilanne on rauhoittunut ehkä hieman, olen heille ehkä anteeksipyyntökakun velkaa. 

Olin etukäteen ajatellut, että sitten kun jään sairaslomalle, aion nauttia täysin rinnoin päivällä hiljaisesta ja tyhjästä kodista. Minulla oli monta projektia mielessä, joita voisin hiljakseen toteuttaa vointini niin salliessa. Myös pitkään listalla olleet näkemättömät elokuvat ja sarjat houkuttelivat käpertymään sohvan nurkkaan. Koska en saanut harrastaa liikuntaa, kevyet ja pienet happihyppelyt olivat to do-listallani myös. Mutta miten kaikki muuttuikin aika altayksikön. 

Jo ennen kuin Suomen hallitus teki ratkaisevia päätöksiä, mutta tilanne oli jo epävarmempi, päätimme pitää nuorimmaiset lapset kotona minun sairaslomani ajan. Samaan aikaan myös perheen teini-ikäinen siirtyi etäopetukseen. Itsekkäät suunnitelmani sairaslomani ajaksi menivät täysin uusiksi. Päivät täyttyivät lasten hoitamisesta, ruokkimisesta ja viihdyttämisestä samalla varmistaen, että esikoinen pystyy rauhassa opiskelemaan kotona. Elinpiiri kutistui kotiin neljän seinän sisälle, omalle pihalle ja pikareissuihin lähikauppaan. 

Olemme kuitenkin nauttineet hitaista aamuista lastenohjelmia katsellen, pelailleet lautapelejä sekä sählyä ulkona, käynyt luistelemassa lähikentällä, retkeilleet oman kodin läheisyydessä, leiponeet ja ihan vain vain touhunneet yhdessä. Kun mitään erikoista tai mihinkään ei voi lähteä, pienetkin arkiset ja tavalliset asiat tuntuvat erityisiltä. On aikaa kuunnella mitä toisella on sanottavana ja olla läsnä. Eli jos ei tästä pandemiasta mitään hyvää jää jäljelle, niin ainakin tämä yhdessäolo läheisten kanssa on ollut korvaamatonta. 

Sairaslomani viimeiset päivät aion nauttia omien lasten kanssa puuhailusta, ulkoilmasta ja kotoilusta. Luulen nimittäin, että loppuviikko on yhtä hullun myllyä fyysisesti kuin henkisestikin, kun palaan töihin. On se sitten konkreettisesti työpaikalla tehtävää työtä tai etätyötä. 

Voimia meille kaikille ja pysytään terveenä! Kuvissa kotimme ainoa huone, joka pysyy jonkinlaisessa siisteydessä koko päivän ajan. Muualla on keskeneräisiä leikkejä, vaatteita, pyykkejä... 

<3 Mari

Kevään vihreyttä sisustukseen

Täällä on vietelty talvilomaa ihanissa kevättalvisissa keleissä. Aurinko on kivunnut jo päivän aikana sen verran korkealle, että välillä tuntuu jopa ihan keväiseltä, vaikka eletään maaliskuun alkua. Tämä onkin mielestäni talven parasta aikaa! On ollut ihana viettää lomaa ilman remonttihässäköitä ja lomaa onkin vietelty lähinnä lasten ehdoilla. Olemme nauttineet sukulaisten ja perheenjäsenten seurasta, ulkoilleet ja retkeilleet. Sisustuskärpänenkin on käynyt meillä lennollaan, kun kotiin on päivittynyt muutama uusi viherkasvi. Kevät on juurikin valon, raikkauden ja vihreyden aikaa. 

Ajattelin jossain vaiheessa, kun makrameeamppeleita alkoi näkyä sisustuksissa, että meille ei koskaan tule tuommoista naruhässäkkää tuomaan mummolatunnelmaa meidän moderniin kotiin. No, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, eikä meidän koti kyllä niin moderni ole, ettei tänne muutama mummolamainen naruhässäkkä sovi. 

Huutelin paikallisessa äitiryhmässä, että olisiko siellä joku joka osaisi tehdä makrameeamppeleita. Sieltä bongasin Lappinjan, josta tilasin pari mustaa amppelia.  

Lappinjan amppelit ovat siroja ja yksinkertaisia. En uskaltanut laittaa kukkia keraamisiin ruukkuihin, vaan löysin Kodin Terrasta kivat muoviset ruukut. Amppelit sain mukavasti roikkumaan verholaudasta, vaikka itse kiinnityskannake ei mikään kaunis olekaan. Makuuhuoneessa roikkuu hentoinen lankaköynnös ja olohuoneesta löytyy perinteisempi kirjorönsylilja. 

Yläkerran aulan tasolle laitoin kumiviikuksen. Sen selkeä muoto ei vie tilaa pienestä aulatilasta, mutta tuo siihen hieman viihtyisyyttä. Peikonlehden pistokas saa kasvatella oksiaan kumiviikuksen kainalossa. Ehkä aulan tasolle ei nyt kerääntyisi ihan niin paljon puolipitoisia vaatteitakaan, kun kukkia pitää hieman varoa. Katsotaan miten he tuossa viihtyvät. Paikka on loppujen lopuksi aika pimeä. Vielä etsinnässä olisi isompaan ruukkuun sopiva meriheinäkori tai ruskehtavat paperipussit antamaan pehmeyttä aulaan ja sitomaan aulan sisustus muuhun kodin sisustukseen. 

Mitä viherkasveja teidän kodista löytyy? Lisäätkö vihreää väriä sisustukseen kevään edetessä? Joko olet kukkien mullat vaihtanut vai ruukaatko sitä tehdä?

-Mari