Äidin omaa aikaa

Perheen miesväki lähti sunnuntain iloksi laskettelemaan, mutta minä jäin kotiin, koska halusin pitkästä aikaa omaa aikaa. Vanhempi poikani huikkasi minulle lähtiessään oven suusta, että hyviä siivouksia. Hmmm… Jäin hieman tätä miettimään. Ajatteleeko hän, että äiti ei tee muuta kuin siivoaa tai, että se oli itsestään selvyys hänelle, että jään sen vuoksi kotiin, että saan siivottua. 

Minulle kyllä annetaan ja osaan myös ottaa omaa aikaa esimerkiksi urheiluun, mutta vain olemiseen en sitä osaa ottaa. Koen, että urheileminen ei ole minulle omaa aikaa, vaan se kuuluu päivittäiseen to do-listaan. Toki tykkään myös lenkkeillä yksin, mutta koen, että nimen omaan oma aika on jotain muuta. Kuitenkaan en osaa myöskään löhöillä vaan sohvalla, vaan minun täytyy puuhailla jotakin, jotta aika tulee käytettyä tehokkaasti. 

Tätä pohtiessani tajusin, että olen suorittaja, joka suorittaa koko ajan jotakin. Päivisin olen töissä ja yritän tehdä työn mahdollisimman hyvin, mutta sen jälkeen alkaa vapaa-ajan suorittaminen kotitöiden ja lasten kanssa puuhailun merkeissä. Kun olisi aika hengähtää, en osaa, koska luulen, että on väärin vain olla. 

Poikani sanat mielessäni päätin nyt vain olla ja nimenomaan olla siivoamatta. Istuin sohvalle ja tuijottelin ulos. Kaunis ilma alkoi kuitenkin houkuttelemaan ulos ja pian kiskoin jo ulkovaatteita päälle ja suuntasin lumitöihin ja pienelle kävelylenkille. Loppumatkasta poikkesin lähikauppaan kukkaostoksille ja ajatukset pyörivät edelleen suorittamisen ympärillä. Kotona tein pikaraivauksen keittiöön, nappasin kuvat ja aloin kirjoittamaan tätä juttua. 

Nyt jos joku kysyisi minulta, että menikö tämäkin oman ajan viettäminen suorittamisen puolelle, niin vastaisin, että ei. Olen saanut tehdä juuri niitä juttuja mistä nautin, kukaan ei ole kysynyt tai vaatinut minulta hetkeen mitään, olen saanut olla ihan yksin. Toivottavasti oppisin näitä pieniä omia hetkiä ottamaan arkeen mukaan, koska ne lisää niin paljon omaa hyvinvointiani. Ja jos mieheni lukee tämän, niin kiitos. Sinunkin vuorosi tulee kyllä. :)

-Mari

Lastenhuoneen muutos

Meidän poikien huoneessa tapahtui ennen joulua pieni muutos. Muutos lähti liikkeelle siitä, kun syksyllä karsimme poikien kanssa vanhoja leluja pois. Samalla huomattiin, että kun leluja oli vähemmän, huoneeseen ei tarvinnut enää niin isoa säilytysratkaisua kuin sen hetkinen oli. Pöytätilaa taas tarvittiin enemmän. Siitäpä se ajatus sitten lähti.

Alunperin olin ajatellut, että en koske poikien huoneeseen ennen kuin heillä on selvästi nykyisillä leluilla leikit vähentyneet. Eskarilainen on jo useamman vuoden tykännyt leikkiä lähinnä pikkulegoilla. Ne olivat alunperin aina piilossa pikkuveljeltä, mutta vähitellen hänkin on oppinut niillä leikkimään nätisti; ei pistä legoja suuhun eikä pura samantien kaikkia rakennelmia atomeiksi. Nykyään pojat pystyvät leikkimään yhdessä legoilla joko yhteistä leikkiä tai kumpikin omaa leikkiään. Oli pakko keksiä paikka, jossa pikkulegoilla leikkiminen onnistuisi niin, ettei joka ilta tarvitsisi rakennelmia purkaa eikä ne taas olisi aina imurin tiellä. Pikkuveli leikkii mielellään myös eri kokoisilla autoilla sekä dubloilla, joten niitäkään ei voinut vielä heittää pois, mutta niille tarvittiin jokin säilytyspaikka.

Työkaverini teki samaan aikaan muuttoa ja niiltä vapautui Ikean kaksi metallista laatikostoa ja päätin niiden varaan tehdä pitkän pöydän pojille, mutta pöytälevy uupui. Sillä hetkellä ei ollut rautakaupat auki ja tililläkin ehkä sen verran vajetta, että täyspuisen pöytälevyn hankinta ei ollut mahdollista. Sitten muistin, että meillä on ollut yksi käyttämätön ovi varastossa. Sahasin sen mittaansa ja pistin sen kaksipuoleisella jämerällä teipillä kiinni laatikostoihin. Voi, että olen tyytyväinen! Huoneeseen tuli tilan tuntua roimasti enemmän.

Nyt veljekset sopivat vieretysten pöydän ääreen leikkimään legoilla tai piirtelemään. Toiseen laatikostoon lajittelin legot väreittäin ja toisessa on sitten poikien sekalaisia aarteita. Kolmeen sängynaluslaatikkoon mahtuivat dublot ja pikkuautot. Ikean Mackapär kaapin kannoin eteisestä poikien huoneeseen ja siellä säilytetään nyt isompia autoja, palapelejä sekä joitakin legorakennelmia. Jalat irrotin kaapista turvallisuussyistä. Muutama kangaskori kätkee sisälleen rooliasuja sekä pehmoleluja ja isoissa legosäilytyslaatikoissa ovat junaradan osat sekä erilaisia taistelu-ukkeleita. 

Hankintalistalla on vielä pöydän päälle seinälle toisesta pojasta samanlainen Birth poster. Haaveilen myös toisesta tuollaisesta vanhasta koulutuolista. Joten jos samanlainen iskee silmään, niin vinkkaa siitä minulle.

Aiemmat kuvat poikien huoneesta löydät täältä. Eikö ole huone nyt vähän isommille pojille suunnattu? Mitä diy-ratkaisuja sinä olet tehnyt?

-Mari

Himoshoppaaja ja ostoskrapula

Olen jo vuoden ajan etsinyt itselleni pitkää talvitakkia. Sellaista, joka olisi pohkeisiin saakka ja jota voisi käyttää toppahousujen, farkkujen sekä hameiden tai mekkojen kanssa pelkäämättä, että jalat paleltuu jo kotioven ulkopuolella kynnysmatolla. Sellaista takkia, joka on sopivan naisellinen, mutta ei liian hienosteleva. Viime viikonloppuna lopulta löysin unelmien takkini, mutta mitä tunteita se minussa herättikään. 

Olen viime vuosina pyrkinyt vähentämään kaikenlaista shoppailua. Aikaisemmin, kun jollakin elämän alueella alkoi ahdistamaan, painuin helposti kaupungille ja ostin halvalla sitä mitä sillä hetkellä sattui haluttamaan. Rahaa paloi halpaketjuihin ja yleensä minulle tuli ostosahdistus jo ennen kotiovea. Toisaalta taas kyttäsin tunnettujen suomalaisten brändien droppeja ja tein spontaaneja ylikalliita hankintoja. Tilanne alkoi olla jo hieman kriittinen ja minun oli lopulta pysähdyttävä ja pohdittava, että mistä käytökseni lopulta johtui. 

Olen pitkään rankaissut itseäni holtittomasta rahankäytöstä ja kieltänyt itseltäni kaiken turhan ostamisen. Tuumin kuitenkin tuossa loppusyksystä, että olisipa ihanaa, jos olisi joskus rahaa panostaa myös omaan talvipukeutumiseen. Lapsille tulee kausien vaihtuessa tsekattua tarkastikin, että heiltä löytyy kaikki sen kauden vaatteet ja asusteet. Pyrin ostamaan kirpputoreilta melkeinpä kaikki vaatteet sekä itselle että lapsille, mutta jos jotain en löydä, silloin suostun ostamaan uutena kaupasta tarvitsemani jutun. 

Tämä kirppareilta ostaminen omalla kohdallani on ollut myös hieman huono tapa. Helposti tulee ostettua ”vähän sinne päin” -tuotteita muutamalla eurolla ajatuksella ”koska ne nyt on vaan halvempia käytettynä”. Muutaman käyttökerran jälkeen ostamani tuotteet hajoavat, menevät huonoksi tai eivät täytäkään tarkoitustaan ja sitten on aika ostaa taas uutta. Loppupeleissä rahaa kuluu enemmän kuin olisin ostanut heti alkutekijöissä uuden ja laadukkaan tuotteen suoraan kaupasta. 

Nyt, kun löysin sattumalta tarvitsemani ja himoitsemani takin, aloin kassalle mennessäni pohtimaan ankarasti voinko tai saanko ostaa itselleni sen takin. Jonossa laitoin viestiä miehelleni ja ystävilleni, että onko ostaminen järkevä päätös. Aikuisena ihmisenä hain selkeää lupaa muilta ostokselleni. Eräs ystäväni linkkasi minulle jutun Naiseuden voima-blogista jossa pureuduttiin vastaanottamisen taitoon. Samaistun blogin sanomaan siitä, että ainakin minusta tuntuu nykyään siltä, että en saa ostaa itselleni mitään, koska en ole ansainnut sitä. Minun olisi pitänyt olla enemmän ”jotakin” tai tehdä jotakin enemmän ja vasta sitten voin palkita tai hemmotella itseäni jollakin haluamallani asialla. Eikä näin tietenkään saisi ajatella. Olen yhtä arvokas saamaan ja vastaanottamaan kivoja asioita kuin kuka muukin.

Takin ostoa seuraavana yönä aloin kuitenkin miettimään tarkemmin ostostani. Minulle tuli ostoskrapula. Tuliko takki tarpeeseen vai ostinko sen vain päähän pistosta? Olisinko pärjännyt ilman sitä? Menikö nyt rahat hukkaan? Joo, joo, joo ja ei. Lopulta perustelin ostopäätöstäni niin, että ehkä ostin takin hieman päähänpistona, mutta olin pitkään halunnut sellaista takkia. Nyt takki oli todella hyvässä alennuksessa, koko oli just minulle sopiva ja siitä löytyi kaikki ne ominaisuudet, mitä olin takille asettanut. Olisin jatkossakin pärjännyt ilman kyseistä takkia, mutta tiedän, että tulen pitämään takkia useamman vuoden.

Ehkä olen oppinut hieman järkevämmäksi shoppailijaksi. Ostan tarpeeseen sekä itselleni että lapsilleni. Nykyään en koe kuin lievää ostoskrapulaa ja vain hetken, kunnes muistutan itseäni miksi kyseisen tuotteen ostin. Käyn kaupungilla tietoisesti harvemmin. En kuljaile kaupoissa ”se ku vain”, vaan yleensä lähden ihan asiasta tehen. Ehkä tässä asiassa on hieman tullut kehityttyä. 

Nyt on helppoa nakata ihastukseni niskaan ja lähteä ulkoilemaan lasten kanssa. Tällä takilla ei nimittäin palellu pyllykään! Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

-Mari

Talvikodin tuulia

Huh, tulipalopakkaset ovat toistaiseksi ohi. Valon määrä on lisääntynyt viime päivien aikana huimasti ja energian määrä on ainakin minulla tuplaantunut. Kotona on tapahtunut myös pientä järjestelyä ja selkeyttämistä. Koti on pukeutunut seesteiseen talviasuun ja odottaa hiljaisesti kevään tuloa. 

Olohuoneessa sisustus on muuntunut talvisen kuulaaksi. Väreinä harmaa, valkoinen ja aavistus haaleaa roosaa sekä kultaa tuovat minulle mieleen kunnon pakkaspäivän. Keväämmällä on sitten aika sisustaa kotia kirkkaammilla väreillä. 

Tasoilta olen karsinut tavaroita ja asetelmat ovat hyvin minimalistisia. Vaikka tykkään polttaa kynttilöitä pitkin vuotta, minulla on vain muutama kynttilä esillä enää tammikuussa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen luovuin myös meidän suuresta peikonlehdestä. Se alkoi olla jo niin iso, että vei liian suuren tilan olohuoneesta. Se sai uuden kodin naapurista. Uusi poikanen on jo kuitenkin tulossa. Joulukukat alkavat vähitellen vedellä viimeisiään ja kaupasta onkin tarttunut mukaan jo useamman kerran tulppaanikimppu. Tuoreet leikkokukat ovat vaan niin ihania!

Muuten kodin ja kaappien järjestämistä meillä tapahtuu pitkin vuotta. Minulla on koko ajan kierrätyskeskukseen menevä laukku joko eteisessä tai auton peräkontissa, jonne ruukaan kerätä pieniä, mutta hyväkuntoisia lastenvaatteita, omia käyttämättömiä vaatteita, käyttöesineitä, ehjiä leluja tai meille turhia tekstiilejä. Olen sitä mieltä, että kun nämä tälläiset turhakkeet saa kaapeista heti pois ja lisätilaa kaappiin, etsiytyy myös tavarat heti oikeille paikoilleen eikä jää lojumaan minne sattuu. 

Sunnuntain kunniaksi täytyy tehdä muutama työjuttu, mutta muuten ajattelin rentoilla koko päivän. Ehkä alkuillasta teen Youtuben avustuksella Bodybalancen eikä pieni hemmotteluhoito saunan yhteydessä ole ollenkaan huono idea. 

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
-Mari

Suunnitelmia uudelle vuodelle

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille! Viime viikolla alkoi arki ja perjantaina tuntui, että lomaa ei ole ollut ollenkaan. Mutta kyllä se arki taas lutviutuu, kunhan arjen kuviot ja rutiinit löytävät paikkansa. 

Perustin tämän blogin toukokuussa 2018 esitelläkseni erinäisiä aikaansaannoksiani sisustamisen ja muiden projektieni suhteen. Juttuja selatessani huomasin, että joukkoon on mahtunut myös matkoja itseeni milloin mihinkin asiaan liittyen. 

Nyt on taas yksi matka melkeinpä päätöksessään, koska täytän tämän vuoden maaliskuussa 40-vuotta. Olen viimeisen vuoden aikana ikäkriiseillyt välillä enemmän ja välillä taas löytänyt jonkinlaisen tasapainon itseni ja ikäni kanssa. Välillä se on tuntunut maailmanlopulta, välillä taas ihan ok ajatukselta. Vihdoin tässä yhtenä iltana tajusin, että mikäs tässä ollessa. Kohta ollaan nelikymppisiä, mutta silti minä olen minä. Ja ennen kaikkea olen onnellinen. Elämäni on kaoottisen järjestelmällistä ja minä tykkään siitä. 

Olen saavuttanut kaikki ne asiat mistä pienenä haaveilin, vaikka Kruununprinsessa Victorian parasta ystävää minusta ei tullutkaan. Olen löytänyt oman prinssin, jonka kanssa on rakastettu, matkusteltu, rakennettu yhteistä elämää ja kasvatettu lapsia. Meillä on oma koti, jossa viihdymme ja työ, josta tykkään. 

Olen usein vuodenvaihteessa tehnyt päätöksen, jolloin minun on pitänyt alkaa laihduttamaan, syömään terveellisemmin, aloittaa karkkilakko ym. Nyt teinkin uudenlaisen päätöksen. Olen päättänyt huolehtia kokonaisvaltaisemmin omasta hyvinvoinnistani. Minulla ei ole suurempia vaivoja tai sairauksia, joita voisin käyttää tekosyynä laiskuudelleni. Ymmärsin myös, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perusta ei ole pelkästään liikunta vaan kaikki mahtavat ja hauskat jutut mitä elämä milloinkin tarjoaa. Päätin siis alkaa elämään itseäni varten!

Olen kerännyt erilaisia keinoja, miten omaa kokonaisvaltaista hyvinvointia voi hoitaa:

• Käy yksin saunassa. 
• Kävele metsässä. 
• Liikunta kaikessa muodossa yksin tai yhdessä. 
• Tee syvähengitysharjoitus. 
• Pidä oma spahetki ja tee pieni kasvohoito tai jalkahoito. 
• Tanssi villakalsareissa lempimusiikkisi tahtiin. 
• Soita ystävälle ja jutelkaa pitkään. 
• Mene kahvilaan kahville ja ota kylkeen myös hyvää kakkua. 
• Syvävenyttele pitkään tai joogaa. 
• Tee saunajooga. 
• Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa. 
• Pötkähdä sohvalle, laita silmät kiinni ja anna unelmille siivet. 
• Vaeltele kukkakaupassa ja anna kukkien ihanien tuoksujen huumata sinut. 
• Leiki lasten kanssa lumileikkejä. 
• Käy hieronnassa. 
• Taikinaterapiaa; laita sämpylä-tai pullataikina tulemaan ja leivo jotain herkullista. 
• Naura oikein kunnolla, että poskilihaksiin sattuu. 
• Laske liukumäestä ja ota keinussa kovat vauhdit.

• Raivosiivoa kunnon hevimusiikin tahtiin.

 
Tässä nyt vain muutama esimerkki! Itse aion tänään uhmata kovaa pakkasta ja lähteä käymään pakkaspäivän kävelyllä ystävän kanssa.

Ihanaa arkea sinulle ja nautitaan elämästä! 

-Mari

Ps. Tämä ihanan selkeä seinäkalenteri on Valkoinen harmaja-blogin Suvin tekemä. Saat sen tulostettua täältä. Itse ajattelin tähän kalenteriin merkitä omat hyvinvointiini liittyvät menot ja suunnitelmat. Toivottavasti kalenteri täyttyy ihanista merkinnöistä.