Onko itselle armollisuus laiskuutta?

Viime vuonna tähän aikaan olin julkisesti ilmoittanut osallistuvani Pyhän polkujuoksutapahtumaan. Julkinen ilmoitus ”pakotti” minut lenkille. En voinut perua menoa, vaikka samalle viikonlopulle sattui toinenkin kesän suosikkitapahtumani. Pienellä sumpuloinnilla asiat järjestyivät niin, että molemmat tapahtumat onnistuivat.

Liikunta ei jossain vaiheessa enää tuntunut niin pakkopullalta vaan luonnolliselta osalta elämää. Syksyllä kuitenkin alkoivat työt ja valitettavasti alkoi myös oma sekä lasten sairastelukierre. Oli liian helppoa jäädä sohvalle syömään suklaata ja vedota muotilauseeseen ”Olen armollinen itselleni. Nyt en jaksa. Lepään.”.

No, tästä armoliaisuudesta alkoi tulla tapa eikä liikkuminen enää ollutkaan niin kivaa. Tuntui liian vaikealta nostaa se levennyt takapuoli siitä hyvin muotoutuneesta sohvannurkasta. Armoliaisuus oli muuttunut puhtaasti laiskuudeksi ja saamattomuudeksi.

Kunnes tämä kaikki lävähti tajuntaani meidän kesälomareissulla alkukesästä. Olin ottanut kokeilematta päälle viime kesänä ostettuja kesävaatteita. Yhtenä helteisenä päivänä päätin laittaa kaupungille mustat shortsit. Eihän ne mennyt kiinni, ja jos olisin pyllistänyt saumat takaa ja sivusta olisivat ratkenneet. Voi elämän kevät ja kuoleman syksy, ajattelin. En kai minä NOIN paljon ole voinut lihoa!

Äkkiä lähdin lähimpään kauppakeskukseen. Minun oli saatava uusia kesävaatteita! Sovituskopeissa pala kurkussani kasvoi ja mikään vaate ei istunut. Itku ei ollut kaukana. Miten minä olen voinut jättää itseni näin hunningolle? Minua ei itkettänyt pelkästään painon nousu, vaan huomasin kuinka huono ryhtini oli, jalkoja ja selkää särki. Tajusin sen siinä hetkessä konkreettisesti, että jos en NYT ala tekemään itselleni jotain, rapistun entisestään enkä jaksa enää edes leikkiä omien lasten kanssa.

Viime viikolla kävin sitten 6 kilometrin lenkillä, josta juoksin ainakin puolet. Juoksin asfaltilla, josta seurauksena oli hillitön alaselkäkipu. Kipu vaati huomiota ja hieronta sekä lepo auttoikin hieman. Tämä on juuri sitä itsensä kuuntelemista, jota pitää tehdä, mutta ei anna pikku seikkojen liikaa vaikuttaa eikä saisi olla liian mukavuudenhaluinen. Takana on nyt myös yksi maastojuoksulenkki, joka meni paljon paremmin. Mieli oli korkeammalla, polulla oli mielekkäämpää juosta enkä niin välittänyt siitä, jos välillä piti kävellä. Tunnin lenkki meni kuin siivillä ja mikä olo lenkin jälkeen olikaan! Liikkuminen metsässä on niin voimaannuttavaa!

Olen päättänyt, että jatkossa minulla on kaksi lenkkipäivää ja 2-3 lihaskuntotreeniä viikossa. Aikaa näille reilun tunnin mittaisille sessioille on löydyttävä. Ja nyt samalla voin ilmoittaa, että elokuussa tavataan taas Pyhällä! Onpahan joku ulkoinen tavoite ja motivaation kohde siellä häämöttämässä ja tsemppaamassa minua liikkumaan.

Ymmärrän nyt myös armollisuuden hieman eri tavalla. Minun täytyy kuunnella itseäni enemmän ja löytää se armo jostain muualta kuin sieltä aidan alta. Joskus se, että lähtee lenkille, onkin juuri sitä armeliaisuutta. Sillä hetkellä voi olla, että tiskit voivat odottaa ja armeliaisuus löytyykin sieltä kotitöiden suunnalta. Tasapainoilu tämän kaiken lasten, kodin, työn ja itsestä huolehtimisen välillä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Katsotaan onko oppi kantapään kautta mennyt perille, mutta liikunnallinen elämä, täältä tullaan!

-Mari

Juhannustaikoja

Milloin viimeksi olet tehnyt juhannustaikoja? Tässä kun on seitsemän vuotta ollut naimissa, ei ole paljon enää tarvinnut juhannustaioilla naimaonnea tai aviomiehen laatua taioilla varmistella. Sillä mennään mitä on annettu ja saatu! :)

Muistan kuitenkin, kun nuorena tyttönä saatoin vielä viime hetkellä ennen nukkumaan menoa käydä pikaisesti hakemassa seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle. Kun pään laski tyynyyn, toivoin unessa näkeväni juuri ”Hänet”. Aamulla en monestikaan edes muistanut, mitä unta yöllä tuli nähtyä ja pettymys oli suuri.

Näin aikuisella iällä juhannus tarkoittaa ehkä jotain muuta kuin tulevan puolison taikomista. Minulle on tärkeää kokoontua mökille nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Saunotaan, uidaan tai pikemminkin pulahdetaan järviveteen, ja katsellaan yöttömän yön auringonlaskua ja huidotaan sääskiä.  Ehkä keskikesän yön tunnelmassa on oikeasti jotakin taianomaista.

Ihanaa juhannusta kaikille ja hyviä taikoja itse kullekin!

-Mari

Kalajoen Hiekkasärkät - pohjoisen rantalomakohde

Olimme kesälomamatkamme alussa pari yötä Kalajoen Hiekkasärkillä. Tuolla paikalla on jotenkin 90-luvun kaiku. Sinne lapsiperheet suuntasivat pienen rantaloman toivossa. Enkä toisaalta ihmettele!

Kun ajeli Rantatietä Kalajoelta päin kohti Hiekkasärkkien keskustaa, tuntui kuin olisi matkustanut lentokoneella jonnekin etelän lomakohteeseen. Pitkä hiekkaranta törmällä törröttävine vaaleine hotelleineen oli kuin kuva jostain matkailumainoksesta. Loma alkoi heti tuntua lomalta.

Olimme varanneet majoituksen Airbnbn kautta. Aivan uusi ja pieni rivitaloasunto, josta oli lyhyt matka joka paikkaan, oli hyvä valinta. Asunto sijaitsi loistavalla paikalla, vesipuiston ja kaupan välissä, ja asunnon varustelu toi helppoutta lomailuun. Asunnossa pystyi oleskelemaan vapaasti, tekemään ruokaa ja syömään oman aikataulun mukaan. Illalla oli mukava istua terassilla nauttimassa ilta-auringosta. Hinta ei todellakaan päätä huimannut, joten rahaa säästyi mukavasti loppulomaa varten. Asunnosta jäin kaipaamaan ainoastaan merinäköalaa ja ilmastointia.

Kalajoen Hiekkasärkiltä löytyy tekemistä moneen makuun ja vuodenaikaan. Vesipuisto ei ollut vielä auki ja sekös lapsia harmitti, mutta lapsuudesta muistan, kuinka haastavaa vesipuistossa on olla, jos sattuu olemaan viileä ja tuulinen ilma. Että ehkä ihan hyvä näin. Meille riittikin kävelyt rannan lankkupoluilla sekä leikit leikkipuistossa. Varpaita piti tietenkin käydä kastelemassa merivedessä ja leikkiä hiekassa, mutta uimaan emme uskaltautuneet.

Äiti sai myös hiukan omaa aikaa ja kulku suuntautuikin uuteen ja puurakenteiseen Ostoskylä Raittiin, josta löytyy suomalaisella desingnilla varustettuja liikkeitä mm. Iittala Outlet ja Pisa Design Lifestyleshop Aito sekä Unelmien putiikki kauniine naisten vaatteineen ja sisustusesineineen. Raitista löytyy myös SuperPark aktiivisille liikkujille.

Hiekkasärkät ovat selkeästi kohentaneet ilmettään ja aikaisemmasta elämästä kielivät lähinnä lomakylän hieman ränsistyneet pienet lomamökit. Näihin meinasimme muutama vuosi sitten jäädä yöksi, mutta kylmyys, kosteus ja siivoton mökki ei lapsiperhettä paljon houkutellut. Vastineeksi saimme yöpyä hotellissa merimaisemalla.

Uusia lomahuoneistoja valmistuu keskustaan rytinällä ja vuonna 2014 järjestettiin Kalajoella loma-asuntomessut, jotka osaltaan ovat varmasti myös vauhdittaneet paikan ilmeen nykyaikaistumista. Uudet, hienot huvilat rannassa tuovat hienostunutta ilmettä ja tunnelmaa. 90-luvun tunnelma alkaa olla historiaa.

Suosittelen käymään Hiekkasärkillä ja me ainakin menemme käymään uudestaan!

-Mari

Vinkkivitonen lomapakkaamiseen

Perinteeksi muodostunut kesälomareissumme Etelä-Suomeen on alkanut. Olen stressaava reissaaja. Seuraan säätiedotuksia ja yritän miettiä kuumeisesti mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Teen listoja puhelimeen jo viikkoja ennen reissua. Yritän pakata minimalistisesti, mutta yleensä tavaraa on aina aivan liikaa tai vääränlaista kampetta pakattuna ja loppumatkasta laukuista ei tunnu löytyvän mitään, kun puhtaat vaatteet ovat muuttaneet likavaatekassiin ja koko laukun sisältö on käännetty ympäri.

Yksi toivepostaus oli aiheesta miten lapsiperheessä valmistaudutaan kesälomareissuun, joten nyt on hyvä esitellä eräs pakkaamista helpottava niksi, johon törmäsin Facebookin Lapsiperheen järjestysvinkit-ryhmässä. Tämä ei siis ole minun keksimä. Ryhmässä on jo legandaksi muodostunut käsite thekassit. Nämä on todettu hyväksi niin reissaamisessa kuin ihan vaatekaapin järjestelyssäkin.

Lyhykäisyydessään ideana on se, että kaupan kestokassit taitellaan matalaksi eli korkeus puolitetaan. Kassin sisään pystyviikataan vaatteet ryhmittäin. Pystyviikkauksen ehdoton plussa on se, että varsinkin kaapissa, jossa on vetokorit, pystyviikkauksen avulla näkee yhdellä silmäyksellä mitä kaapissa on. Ei tarvitse alkaa kasoja penkomaan. Koska meillä säilytystilaa kaapeissa on rajallisesti, käytän tätä menetelmää ihan arjessa jatkuvasti. Omia vaatteita en ole vielä thekasseihin pystyviikannut, mutta se on to do-listalla. Miehen ja teinarin vaatteita en edes yritä. Kaapit olisivat silloin todennäköisesti sotkuisemmat kuin nyt, mutta pikkupoikien vaatteet pystyviikkaan ja se säästää oikeasti tilaa. Itse olen kokenut varsinkin pienemmät kestokassit tähän oikein hyväksi.

Yhteen thekassiin sain mahtumaan esimerkiksi pitkät housut ja paidat, toisessa on t-paidat ja shortsit ja kolmannessa on uikkarit, sukat, bokserit, harsot ym. luokittelematon vaatesälä. Kummallekin pojalle tuli siis 2-3 thekassia.

Viime kesänä pakkasin poikien thekassit yhteen suureen laukkuun, mutta nyt ajattelin vielä jalostaa ideaa. Olen hankkinut jokaiselle lapselle Stadiumista erivärisen laukun, jotta omien vaatteiden löytäminen olisi helpompaa eikä laukkua tarvitsisi penkoa aivan ylös alaisin. Thekassien käyttö reissatessa on siinä mielessä hyvä, että vaatteet pysyvät siisteinä ja järjestyksessä koko reissun ajan ja kotiin tullessa ei tarvi kuin nostaa the kassit semmoisenaan takaisin kaappiin.

Mukaan otan myös yhden erillisen laukun, johon pakkaan kaikkien ulko-ja sadevaatteet sekä vaihtokengät. Tätä laukkua ei kyläpaikkoihin sisälle edes kanneta, vaan haetaan tarvittaessa autosta.

Pitkää automatkaa varten on myös mietitty tekemisreppu, josta löytyy kirjoja, piirustusvälineet, unilelut sekä matkatyyny ja pieni peitto torkkuja varten. Eväslaukku pitää myös olla helposti saatavilla. Eväslaukkuun pakataan trippien ja smoothieden lisäksi talouspaperia ja epätoivottuja oksennuspusseja.

Laukkuja, kasseja ja nyssäköitä on siis joka sormelle, mutta ajattelen, että selkeys ja järjestys helpottaa kaikkien, ennen kaikkea minun, reissaamista. Olemme myös huomanneet, että tetriksen pelaaminen auton takakontissa on huomattavasti helpompaa pehmeiden kassien kanssa kuin perinteisten suurten ja kovien matkalaukkujen kanssa.

Ihania automatkoja kaikille!

-Mari

Se on kesä nyt!

Hip hei! Se on kesä nyt! Eilen alkoi ansaittu kesäloma. Takana on kohtuullisen rankka lukuvuosi. Haasteita arkeen syksyllä tuli, kun palasin vanhempainvapaalta töihin ja nuorimmainen aloitti päiväkotiuran ollessaan just ja just vain 1 vuotta. Keskimmäinen aloitti uudessa päiväkotiryhmässä ja esikoisella alkoi peruskoulun viimeinen luokka. Lasten lukemattomat sairastelut verottivat voimia kotona, mutta myös työstä. Aina ei yksinkertaisesti jaksanut, vaan piti mennä helpoimman kautta. Keväällä tuntui jossain vaiheessa, että kesä ei tule ikinä ja viikonloppuja odotti kuin kuuta nousevaa. Elämä pyöri jatkuvassa odottelussa uudesta hengähdystauosta eikä arjesta osannut nauttia yhtään.

Apua ja tukea saatiin arjen yllättäviin haasteisiin ystäviltä, tutuilta ja sukulaisilta. Vilpitön kiitos kaikille! <3 Mutta tärkeintä oli oppia luopumaan omista tavoitteista ja katsomaan joitakin asioita läpi sormien. Ilon aiheita, positiivisia ajatuksia, onnea ja mustaa huumoriakin löytyi onneksi jokaisesta päivästä.

Se, mistä olen luopunut ja ajatellut sen helpottavan arkea, on ollut minun oma aika. Olen suoranaisesti laiminlyönyt oman fyysisen kunnon ylläpitoa. On ollut liian helppoa pötkähtää Pikku Kakkosen ajaksi sohvalle mussuttamaan salaa suklaata. Olen laiskuuttani selitellyt milloin milläkin tekosyyllä, mutta nyt kesällä tähän tulee muutos. Ei ole minkäänlaista syytä olla lähtemättä lenkille tai jumpalle, koska nyt on aikaa, valoa, energiaa ja ennen kaikkea lapset pärjäävät sen hetken ilman äitiä. Lähestyvä keski-ikä ei tule yksin vaan kroppa alkaa uhkaavasti muistuttaa siitä liikaa.

Koska myönnän olevani hieman suorittaja, aion tänä(kin) kesänä tehdä hieman remonttia kotona (projektejahan pitää aina olla), käydä enemmän ystävien luona kylässä, urheilla, nukkua ja valvoa pitkään, puistoilla lasten kanssa, nauttia kesäöistä, saunoa järven rannalla, reissata, syödä hyvää ruokaa ja lukea kirjoja.

Ihanaa kesää kaikille, olet sitten töissä tai lomalla! Nautitaan valosta ja lämmöstä sekä kerätään energiaa tulevaa talvea varten!

-Mari