Kohti Pyhän polkujuoksukisaa!

No niin, nyt sen voi sitten julkisestikin sanoa. Päätin vuosi sitten, että aion osallistua Pyhällä järjestettävään tunturimaraton polkujuoksukisaan. Kisassa on matkoina maraton, puolimaraton sekä kymppi. Kisa juostaan Pyhätunturin jylhissä maisemissa. Pari päivää sitten tein ilmoittautumisen tunturikympille. Ääk!

Mistä tämä kaikki sai alkunsa? Heinäkuussa 2017 meille syntyi vauva ja silloin päätin, että tämä olisi The Vuosi, jolloin ottaisin itseäni niskasta kiinni ja aloittaisin säännöllisen liikunnan ja alkaisin syömään terveellisesti. Hinku omiin 15 vuoden takaisiin mittoihin oli kova, mutta enemmän toivoin saavani kiinni liikunnallisesta elämäntavasta. Olin ollut jo monta vuotta epäsäännöllisen säännöllinen liikkuja, joka aina kesän, syksyn ja vuoden vaihteen kynnyksellä aloitti kuntokuurin, mutta muutaman, tehokkaan viikon jälkeen into lopahti. Aina.

Ensi töikseni hankin kuntosalin jäsenyyden. Minulle räätälöitiin synnyttäneen naisen saliohjelma. Samalla aloitin myös säännölliset vaunulenkit. Kun vauva oli 3-4 kuukauden ikäinen, halusin treeniin lisäboostia ja ilmoittauduin myös mukaan FitFarmin FitMama-valmennukseen. Kuuden viikon aikana sain kiinni ateriarytmistä ja suklaan syöminen vähentyi hurjasti. Vaunulenkit, erilaiset puistojumpat vaunuilla ja ilman sekä kotijumpat tuli näiden viikkojen aikana hyvin tutuiksi. Hankalissa tilanteissa sekä pienissäkin onnistumisissa vertaistukiryhmä Facebookissa oli loistava! Ruokavalio ja liikunnan määrä otettiin valmennuksessa hyvin huomioon, jotta esimerkiksi imetys ei vaarantuisi liian vähäisen energiasaannin vuoksi. Valmennuksen aikana sain painoa tippumaan ihan kohtalaisesti ja senttejä katosi tasaisen tappavaan tahtiin. Oli siistiä, kun ennen raskautta käytössä olleet farkut sopivat jalkaan!

Suurin painonpudottajani oli kuitenkin siirtyminen imetysdieetille. Imetysdieetti on ruokavalio, jossa rajataan ruoka-aineita omasta ruokavaliosta pois, jotta saadaan selville vauvan mahdolliset allergiat. Ei siis mikään laihdutusdieetti! Jossakin vaiheessa olin aika tiukallakin dieetillä, kun allergian aiheuttajia ei meinannut millään löytyä. Tämä vaikutti omaan ruokavalioon siten, että kun ruokavaliosta poistui dieettiaineiden myötä muun muassa kaikki herkut, paino putosi automaattisesti.

Painon putoaminen ei sinänsä ollut ykköstavoitteeni, vaikka pitkään olinkin ollut ahdistunut omasta ruumiinkuvastani, mutta se helpotti keväällä juoksun aloittamista, kun elopainoa ei ollut liian paljon kannettavana.

Juoksun treenaamisen aloitin joskus kesän alussa. Yritin käydä pari kertaa viikossa juoksemassa. Joskus se toteutui ja toisinaan taas ei. Salille en saanut itseäni millään raahattua. Taisin koko vuonna käydä salilla maksimissaan kymmenen kertaa. Voisin sanoa, että rahat meni aivan hukkaan. Päätinkin irtisanoa jäsenyyden nyt kesällä. Katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa sitä taas uudestaan. Salitreenin sijasta heiluttelin kahvakuulaa kotona silloin kun pienin nukkui päiväunia tai kuntoiluun löytyi edes puolituntia aikaa. Tsempparini hoki minulle ajatusta, että kaikki liikkuminen on eteenpäin, vaikka sitä tekisi vain puolituntia. Tällä ajatuksella pyrin edelleen toimimaan. Pienikin riittää.

Tänään kävin sitten ensimmäistä kertaa juoksemassa 10 kilometriä meidän mökkitietä. Matkalla tuli pidettyä pari lyhyttä taukoa ja käveltyä tuli muutama paha ylämäki. Lähtö oli todella vaikea. +25 asteen helle ei helpottanut juoksemista yhtään. Alkumatkasta ilmoitin siipalleni ja tsempparilleni, että perun koko ilmoittautumisen. Minusta ei vaan olisi juoksijaksi. Hirveä valitus oli käynnissä. Kuitenkin ensimmäisen tavoitteen ohitus oli helppo, samoin kuin toisen. Jotenkin sitä itsestään löysi lopuksi virtaa ja potkua jopa vähän kiristää vauhtia viimeiseen ylämäkeen. Olin kyllä lenkin jälkeen todella fiiliksissä! Ehkä minusta sittenkin on kisaan! Nyt vielä muutama viikko treeniä ja lauantaina 11.8. starttaa elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma! Katsotaan miten muijan käy! :)

Ja 15 vuoden mittoihin on vielä paljon matkaa, mutta uskon, että olen vihdoin löytänyt liikunnan riemun ja ilon uudestaan. Ja ne mitat saa kyllä odottaa, olen enemmänkin tyytyväinen jokaiseen liikuntasuoritukseen, jonka teen. Tästäkään en aio itselleni painetta ottaa; jos juoksututtaa niin sitten juostaan!

Terkuin,

Mari

Laaturuokaa Ravintola Nilistä

Meillä on mieheni kanssa tapana kerran kesässä viettää parisuhdeaikaa hyvän ruoan merkeissä. Ruuhkavuodet verottavat oman osansa kahdenkeskisestä ajasta, mutta jos pääsemme edes kerran kesässä kahdestaan liikkeelle, olemme tyytyväisiä. Rakastamme molemmat hyvää ruokaa ja tavaksi on tullut käydä syömässä Ravintola Nilissä Rovaniemellä.

Nili tarjoilee Lapin ainutlaatuisia herkkuja tunnelmallisessa miljöössä. Vaikka kyse on ns. hienommasta ravintolasta, asiakkaita ei käännytetä ovelta pois, jos ei ole puvuntakkia päällä. Myös lapsia olen nähnyt ravintolassa käyvän. Palvelu on ensiluokkaista. Esimerkiksi pöytävarausta tehdessämme ilmoitimme minun erikoisruokavaliosta. Kokki oli osannut varautua tähän ja listalta löytyi minulle monta herkullista vaihtoehtoa mistä valita.

Menu on sopivan simppeli. Kausittain vaihtuva Rovaniemi menu viidellä ruokalajilla vie makumatkalle tuntureille ja erämaihin. A la carte-listalta voi myös valita itseä miellyttävän kokonaisuuden. Raaka-aineet ovat puhtaita lappilaisia ja suomalaisia makuja. Kaikki ruoat tehdään alusta alkaen itse eikä valmiita aineita käytetä. Annokset ovat näyttäviä taideteoksia, joilla lähtee nälkä. Ei tarvitse kotimatkalla poiketa grillille! Makumatka Niliin on yhtäaikaa tunnelmallinen kokemus suussasulavia makuja ja taivaallisia tuoksuja.

Me otimme tällä kertaa alkuruoaksi Poroisännän palkisilta, jossa oli poron paahtopaistia katajanmarjasalsalla sekä Kitusen jäljillä, joka oli kuksallinen karhulientä ylikypsällä karhunlihalla. Keittiöltä tuli myös alkuun mukavat tervehdykset; karhunlientä minulle ja miehelle kermaista metsäsienikeittoa. Lisäksi saimme nauttia rieskaa ja ruisleipää kirnuvoilla.

Pääruoaksi valitsimme molemmat erikoislistalta Satujen saarelta, joka sisälsi Islannissa vapaasti laiduntavan karitsan kyljystä, puna- ja valkokaalta sekä kynsilaukalla maustettua herkkutattikastiketta. Jälkkäriksi minulle tuotiin puolukkasorbettia ja miehelle Rhabarbarum; raparperi-valkosuklaakakkua, voikukkavaahtoa ja kuusenkerkkäjäätelöä.

Mielestäni tämmöiset ruoat vaativat täydellisen makuelämyksen saavuttamiseksi oikeanlaiset juomat niin otimme jokaiselle ruoalle myös suositellut viinit. Ne oli kyllä kuin piste iin päälle.

Ruoan makua ei voi liikaa kehua. Lyhyesti voisin sanoa, että suolat ja pippurit oli kohdallaan. En malttaisi odottaa seuraavaa kertaa! Kuvat meinasi unohtua ottaa, kun aina oli niin kiire päästä maistelemaan uutta annosta! Suosittelen vilpittömästi käymään Nilissä!

Terkuin,

Mari

Porvoo - tuo historiaa huokuva pikkukaupunki

Kesälomamatkamme loppuhuipennus oli pieni visiitti ihanaan ja idylliseen Porvooseen. Kävimme haistelemassa tietysti vanhan kaupungin tunnelmaa. Rattailla köröttely mukulakivillä ei mitään herkkua ollut, mutta eipä se matkustajaa haitannut. Uni maistui.

Aloitimme kaupunkiin tutustumisen käymällä syömässä. Löysimmekin heti mukavan terassin Brasserie L’amourin takaa. Menu oli sopivan lyhyt, joten ruokavalinnat tehtiin nopeasti. Oli mukavaa huomata, kuinka hienosti erityisruokavaliot otettiin vastaan. Ruoka oli hyvää, maukasta ja riittoisaa. Lasten pitsoilla oli nimittäin kokoa!

Rankat sadekuurot haittasivat kaupunkiin tutustumista, mutta onneksi kahviloita riitti sadesuojaksi kaikille turisteille. Päätimme pistäytyä suositeltuun Cafe Helmeen.  

Kahvit tarjoiltiin reilunkokoisista aidoista kahvikupeista tasseineen ja kakkuvalikoimasta löytyi vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Tarjolla olisi ollut myös vegaanista kakkua, joka on harvinaisuus, mutta valitettavasti kakkuun oli laitettu pähkinää niin se jäi kokeilematta. Kolmen kaverin piparminttu-suklaajäätelö sai kelvata minulle ja olipa se vain hyvää! Mahtavaa, kun kahviloissa aletaan vihdoin heräämään myös vegaanisiin tuotteisiin!

Takapihalla oleva viehättävä terassi olisi ollut ihana paikka kahvin nautiskeluun, mutta sadekuuro yllätti meidät ja jouduimme siirtymään sisälle. Kahvila huokui historiaa. Kuvat vuoden 1809 Porvoon valtiopäivistä pistivät miettimään historiaa ja sitä, kuinka historiallisessa paikassa juuri sillä hetkellä olimme.

Kahvilan yläkerrasta, Helmen Budoaarista, pystyy varaamaan kahdella huoneella ja kylpyhuoneella varustetun huoneiston. Olisipa vain ihanaa olla yötä 1700-luvulla rakennetussa talossa niiden kaikkien ihanien tavaroiden ja muistojen ympärillä. Mitä kaikkea ne seinät ovatkaan nähneet!

Porvoon vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan ihanampia sisustuskauppoja, mutta valitettavasti useimpiin on hankala mennä rattaiden kanssa, joten moni ihana putiikki jäi katsastamatta. Lähdön hetkellä piipahdimme kuitenkin yhteen putiikkiin ja sieltä tarttui tytölle mukaan suloiset pistokkaat sekä minulle musta 5101 pumppupullo tiskiainetta.

Olen todella huono tekemään matkoilla ostoksia. Minulle tulee totaalinen runsaudenpula ja lamaannun kaikkien ihanien tavaroiden ja vaatteiden edessä. Seuraavalla reissulla aion kiertää ketjukaupat kaukaa ja lähteä etsimään kirppareita ja pieniä putiikkeja, joista voi löytää vaikka mitä ihanaa.

Paluumatkalla autolle oli pakko kiertää joen toista puolta, jolloin vanhan kaupungin ranta-aitat näkyvät selvästi. Kahviloiden terassit ja museot näyttäytyvät tästä kulmasta todella viehättäviltä.

Paljon jäi taas näkemättä. Seuraavalla kerralla on pakko muun muassa päästä Runebergin talolle! Seuraavaa Porvoon reissua siis odotellessa!

Terkuin,

Mari

Reissusta kotiinpaluun autuus ja ahdistus

Tulimme eilen myöhään kotiin 1,5 viikon lomareissulta. Kiertelimme Etelä-Suomea sukulaisten ja tuttujen iloksi ja harmiksi. Hyvin meitä pidettiin joka paikassa eikä nuorimmaisen korvatulehduksesta johtuneet yöhuudotkaan ilmeisesti kovinkaan paljon talonväkiä haitannut. Kävimme reissun aikana tutustumassa Tampereen kiipeilykeskukseen, Helsingissä luonnontieteellinen museo oli pikkupojille elämys ja Linnanmäellä saatiin jonottelun ohella pitää myös hauskaa. Nyt on kuitenkin ihanaa olla hetki kotona ja rauhoittua.

Kateellisena reissussa kattelin kavereiden hellepäivityksiä Rovaniemeltä. Meitä ei helteet hellineet vaan sää oli perus Suomen kesää; +15 ja välillä paistoi aurinko ja välillä satoi rankastikin. Pelkäsin, että helteet oli siinä, mutta onneksi ensi viikolle on luvattu edelleen lämpöä. Aion nauttia niistä täysin rinnoin ja ehkä pääsemme tänä kesänä rannallakin käymään.

Aion myös seuraavat päivät olla täysin epäsosiaalinen ja nauttia vain kotoilusta. Kun on ollut pitkään reissussa ja punkannut toisten nurkissa, on joutunut olemaan sosiaalinen koko ajan. Hengähdystauko muista ihmisistä on paikallaan.

Minua vaivaa myös reissusta paluu-stressi. Kun on ollut pitkään kotoa pois, palatessa täytyy tehdä pikaisesti kaikki tekemättömät kotityöt pois alta. Piha on kuin viidakko, kesäkukat kuoleman kielissä, purkaa laukut, pestä vuorellinen pyykkiä… Ehkä jotain rempan poikastakin saattaa olla tiedossa. Onneksi lähtiessä tuli tehtyä pieni pikasiivous niin koti ei ihan heti vaadi mitään suursiivousta. Samalla pitäisi nauttia näistä lämpimistä ja hitaista aamuista ja päivistä. Kyllä vain elämä on hankalaa! :D

Mutta nyt juon kahvin rauhassa ja mietin tulevia päiviä ja tekemättömiä töitä myöhemmin. Kiitos kaikille teille ihanille joiden luona saimme viettää pienen tai pidemmänkin hetken. Monia ihmisiä jäi taas näkemättä, mutta ehkä joskus taas törmätään.

Terkuin,

Mari