Hyvää uutta vuotta 2020 teille kaikille!
Piiiitkä blogihiljaisuus tai oikeastaan blogiloma on ohitse. Minulla oli joulukuun loppuun ja jouluun liittyvä muutama kirjoitus mielessä ja osa ihan viimeistelemättäkin, mutta aikaa ja keskittymiskykyä lopulliseen postaamiseen ei kuitenkaan ollut, joten ne jäi sitten julkaisematta. Instagramin storyn puolelle olen jotakin julkaissut loman aikana, mutta aika hiljaista ja matalaa profiilia olen silti loman aikana pitänyt.
Tämä hiljaisuus on itse asiassa pistänyt miettimään, että jatkanko blogin pitämistä enää ollenkaan. Onko tämä minulle enää sitä mitä lähdin alunperin hakemaan eli omien ajatusten selkeyttämistä sekä omien tekeleiden ja projektien esittelyä. Tottakai blogin pitäminen vaatii aikaa ja panostusta, jotta siinä olisi jotain järkeä. Kukaan ei varmaankaan jaksa kiinnostua blogista, jossa postausväli on harvakseltaan. Annankin itselleni aikaa nyt kypsytellä tätä ajatusta ja miettiä, mitä haluan tehdä. En halua, että Rosemaryn Sekametelisopasta tulee minulle liian suuri taakka.
Tämä ajatus itse asiassa ylettyy myös muuhunkin elämääni. Vuoden vaihteen kynnyksellä some pursusi ihmisten tekemiä uuden vuoden lupauksia, katsauksia menneeseen ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Minä päätin, että en tee lupauksia, mutta muutan ajattelutapaani. Päätin, että teen vain niitä asioita, joista nautin aidosti ja saan niiden tekemisestä itselleni hyvää mieltä. En ota yhtä ainutta extrahommaa, jos tiedän jo etukäteen, että se tulee aiheuttamaan minulle jossain vaiheessa liikaa stressiä tai päänvaivaa.
Haluankin vuoden 2020 olevan hyvän mielen vuosi. Haluan tehdä matkan itseeni ja miettiä kuka on tämä 38-vuotias kolmilapsisen perheen äiti, vaimo ja luokanopettaja. Haluan pohtia missä mennään nyt, mitä oikeasti haluan elämältäni ja mitä konkreettista aion haaveiden ja unelmien eteen tehdä. Haluan löytää tasapainon perheen, arjen, työn, ystävien ja harrastusten välille niin, että mikään näistä viidestä osa-alueesta ei kärsi. Ehkä siis sittenkin tein jonkinlaisen uuden vuoden lupauksen.
Mielenkiinnolla lähden tätä matkaa tekemään. Miten, se on vielä kysymerkki, mutta en ainakaan lähde Eat, pray, love -elokuvan tyyppiselle retriitille, joten ehkä se on vain hieman pienemmässä mittakaavassa ja oman pään sisällä tapahtuva matka.
Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti