Tässä runsauden ja yltäkylläisyyden maailmassa on hyvä pysähtyä näin joulun alla pohtimaan niitä perheitä ja lapsia, joilla asiat eivät ole niin hyvin kuin toivoisi olevan. Sydämeni särkyy kuunnellessani kuinka pieniä ja toisaalta myös arkipäiväisiä joulutoiveita vähävaraiset perheet lähettävät eteenpäin. Haluaisin auttaa ja osallistua enemmän, mutta pohjattomat eivät minunkaan taskut ole.
Meidän perhe on useampana vuonna lahjoittanut eteenpäin meille tarpeettomaksi jääneitä leluja. Olemme myös osallistuneet erilaisiin joululahjakeräyksiin. Tänä vuonna pienten lahjapakettien lisäksi organisoin työpaikalle keräyksen, jonka turvin yksi perhe saa perheelleen valmistettua jouluruoan tai ainakin avustusta siihen.
Olen ajatellut, että nämä pienet teot eivät minun tai meidän perheen kukkarolle ole suuria menetyksiä. Meillä on sentään kaksi tervettä työssäkäyvää aikuista ja perustoimeentulo on säännöllistä. Mutta näille ihmisille, joille apu tulee, se tulee myös tarpeeseen. Luulen, ettei kukaan huvikseen puolijulkisesti kehtaa pyytää apua, jos sitä oikeasti ei tarvi. Sitä paitsi uskon karmaan. Jos minulle tai perheelleni tapahtuisi jotain odottamatonta ja joutuisimme oikeasti pulaan ja pyytämään apua, uskon, että meitäkin autettaisiin. Samalla haluan myös lapsiani opettaa välittämään ja huolehtimaan lähimmäisistään sekä tuntemattomistakin ihmisistä.
Blogi ottaa nyt myös lomamoodin päälle ja siirtyy joulutauolle. Katsellaan mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan. :) Näiden kuvien myötä rauhallista joulua kaikille teille ihanille! <3
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti