Treffiweekend

Reilu viikko sitten juhlistimme mieheni kanssa meidän 13-vuotista yhteistä taivalta sekä 9-vuotista hääpäivää. Vaikka ei ollut tasalukujen juhlistamisen aika, halusimme kerrankin ottaa aikaa toisillemme oikein kunnolla. 

Päivä alkoi puolenpäivän tietämillä, kun isovanhemmat saapuivat meille lapsenvahdeiksi. Minua jännitti hieman, miten pojat pärjäisivät kokonaisen vuorokauden ilman meitä. Käymme hyvin harvoin missään kahdestaan ja nyt oli se hetki, kun olisimme molemmat yön yli pois. Huoli kuitenkin haihtui, kun lähtiessämme molemmat pojat heiluttivat hyvän tuulisina meille ja käskivät meidän pitää hauskaa. Ja niinhän me aiottiin pitää. 

Lähdimme aluksi maastopyöräilemään Ounasvaaran poluille Santasportilta vuokraamillamme läskipyörillä. Mieheni on kova maastopyöräilijä ja tuntee Ounasvaaran maastot kuin omat taskunsa. Minulla jännitti viekö hän minut heti aluksi kunnon pöpelikköön, jossa tarvitaan teknistä ajotaitoa. Ei suinkaan vaan ajelimme kohtuullisen helppoja polkuja ristiin rastiin. Välillä toki sain ajella kieli keskellä suuta ja väistellä puita, juuria ja kiviä. Välillä kuului ilon kiljahduksia ja välillä paniikinomaisia kiljahduksia, kun meinasin kaatua. Vähitellen kuitenkin aloin luottamaan omiin taitoihin ja kuntoon sekä myös pyörään, että sillä pääsee melkein mistä vain. 

Innostuin kovasti maastopyöräilystä. Tuntui ihanalta ajella syksyisessä metsässä. Välillä sai lepuuttaa silmiä kauniissa maisemassa ja välillä taas sai keskittyä enemmän polulla pysymiseen. Nyt meillä onkin haaveena ostaa meille yhteinen läskipyörä, jolla voisimme vuorotella työmatkoja talvellakin ja kesällä tehdä yhdessä maastopyörälenkkejä. 

Pyörälenkin jälkeen matka jatkui keskustassa ottamassamme hotellihuoneessa, jossa saatiin valmistautua illalliselle. Teimme ajoissa pöytävarauksen Rovaniemellä vasta avattuun Gustav-ravintolaan. Ravintola ei mainosta itseään fine dining-paikkana, mutta minusta se oli sitä. En menisi esimerkiksi lasten kanssa sinne syömään. Ideana Gustavissa on, että asiakas saa koota kylmistä, lämpimistä ja makeista menuista mieleisensä. Annokset ovat tarkoituksella pieniä, jotta voi maistaa useampaa ruokalajia. 

Aluksi pöytään tuotiin viipaleita Gustavin juureen leivottua hapanleipää kuusisuolalla maustetun kirnuvoin kanssa. Leipä oli kyllä taivaallista! Mieheni söi aluksi hiillostettua siikaa ja minä söin lohi-cevichen. Molemmissa annoksissa kalojen kypsyys oli just niin hyvä kuin vain olla. Ruoka vain suli suuhun! Väliruoaksi valitsimme maa-artisokkakeiton, jonka söimme puoliksi. Tämäkin on Gustavissa mahdollista, että syö seuralaisen kanssa puoleksi annoksen. Niin sanottuna pääruokana molemmat ottivat naudan ulkofilettä punakaalin ja punajuuripyreen kera. Miehen annoksessa oli ikävästi lihaan jäänyt muutamia rötkäleitä, joita joutui suorimaan pois, mutta minulla liha sattui olemaan tosi sileää. Maku oli kyllä kohdallaan tässäkin annoksessa. Illallinen huipentui jälkiruokaan, joka oli kasa minilettuja mansikoilla ja jäätelöllä. Gustavista ei tarvinnut lähteä nälkäisenä kotiin. 

Uni maistui hotellin lakanoissa makealta ja kotiin oli mukava palata runsaan hotelliaamupalan jälkeen. Yö oli mennyt myös kotiväellä hyvin. Katsotaan milloin otamme seuraavan irtioton arjesta. Tämän vuorokauden antimilla jaksaa ainakin hetken. 

-Mari