Stressitasojen laskettua

Minulla on kesälomaa nyt viikko takana ja vähitellen alan olla normaalissa olotilassa. Enää ei aamulla herätessä ole työasiat päällimmäisenä mielessä ja energiaa alkaa olla muuhunkin kuin vain pakollisiin kotitöihin. 

Viime vuosi on monelle ollut haastava töiden tai työttömyyden osalta ja osasyynä tähän on varmasti ollut korona-aika. Itse olen luokanopettajana ollut onnellisessa asemassa, että itseäni kohtasi viime lukuvuoden aikana vain viikon mittainen etäopetusjakso, muuten koulua ollaan saatu käydä kohtuullisen normaalisti. Toisaalta epävarmuus ja erinäiset poikkeusolot ja -ratkaisut kouluarjessa ovat kuormittaneet paljonkin. 

Kuormitus on näkynyt osaltani siinä, että henkilökohtaisessa arjessa en ole jaksanut tehdä oikein mitään ylimääräistä. Työn vastapainona olen yrittänyt liikkua säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta millekään luovalle ajattelulle ei ole ollut voimavaroja. Juttelin taannoin yhden työkaverini kanssa ja hänkin totesi, että luovuus pääsee valloilleen vasta kun stressitasot saa laskettua tarpeeksi alas. 

Tämän ensimmäisen lomaviikon aikana olen saanut nukuttua hieman paremmin, joka sekin jo itsessään kertoo siitä, että levon aika tuli tarpeeseen. Samalla olen alkanut taas lukemaan kirjoja ja sormet syyhyävät tekemään muutakin kuin näppäilemään kännykän näppäimiä. Pohdin kovasti jonkin neuletyön aloittamista, jossa aivoja saa haastaa ja ajatukset lentävät ihan jonnekin muualle ja taikinaterapia kuulostaa aina herkulliselta. 

Huhuilin yksi päivä paikallisella Facebook-ryhmässä raparperien perään ja sainkin haettua yhden nipun. Vaniljainen raparperipiirakka valmistui gluteenittomalla valmispohjalla, koska sallittua on mennä välillä sieltä mistä aita on matalin. Ohjeen piirakkaan bongasin @anninuunissa Instagram-tililtä. 

Herkullista lauantaita kaikille! 
-Mari