Epäonnea ja onnea

Saan helposti päähänpinttymiä, jotka on vain saatava toteuttaa. Tällä kertaa pinttymä kohdistui Lundian Classic-hyllykokonaisuuteen. Olen jo pitempään haaveillut kirjahyllystä, johon saisin kirja-aarteeni esille ja somessa olin nähnyt kuinka Lundia alkoi olla todella suosittu. Lundian ostaminen uutena kuitenkin hirvitti hintansa puolesta, joten päätin koluta kirppareita ja nettikirppiksiä Lundian kirjahylly silmissä kiiltäen. 

Näin siinä sitten kävi, että eräänä lauantaina kävin yhdellä paikallisella kirpputorilla pyörähtämässä ja huomasin ilokseni, että sinne oli tullut kauan haaveilemaani kirjahyllyä myyntiin. En kuitenkaan ostanut sitä heti, vaan päätin kerrankin olla harkitsevainen. Mietin hyllyä melkeinpä päivin ja öin. Seuraavana viikonloppuna ajoin uudestaan samaiselle kirpputorille ja nappasin hyllykön mukaani. Minulla oli hieman kiire kuntosalille ja nopeasti valitsin myyjän avustuksella kaksi päätytikasta, seitsemän hyllyä ja takahenkselit. 

En malttanut oikein treeniäkään tehdä kunnolla loppuun, kun olin niin innoissani onnistuneesta kirppislöydöstäni. Taputin myös itseäni olkapäälle siitä etten ollut luovuttanut etsimisprosessissani ja päätynyt paniikkiratkaisussa johonkin halpisratkaisuun. Vuoden odotus ja etsiminen oli päättynyt. 

Kotona aloitin melkein välittömästi hyllyn hionnan. Hieman ihmettelin rautoja päätytikkaissa, mutta ajattelin niiden kuuluvan vain hyllyjen kiinnittämiseen. Pari päivää hioin kalustetta ja lopulta oli maalauksen aika. Väriksi valitsin Tikkurilan valkoisen, koska se oli turvallinen ja neutraali sävy. Mietin myös jotain lämpimämpiä sävyjä, mutta pelkäsin, että värivalinta olisi ollut pidemmällä tähtäimellä huono. 

Sitten minulle iski kova flunssa. Kovassa päättäväisyydestä päätin kuitenkin Netflixin tuijottamisen välissä maalata kirjahyllyn osia pari kertaa päivässä vähän kerrallaan. Muutenhan projekti olisi vain viivästynyt ja keskelle olohuonetta levitetyt osat eivät houkutelleet kovin pitkään. 

Tuli kirjahyllyn kasaamisen aika. Katselin netistä ohjeita ja kyselin kavereilta neuvoja. Lähetin tyttäreni ostamaan Lundian hyllynkannatintappeja. Ne alussa ihmettelemäni rautaosat pyörivät edelleen jaloissa. Tapit olivat kuitenkin liian lyhyitä ja liian ohuita. Yritin hyllyjä laittaa paikoilleen myös rautaosien avulla. Kunnes tajuntaani iski hiljalleen ajatus, että eihän tämä olekaan Lundian hylly! Tämä on jokin kopio ja sattui vain olemaan kirpparilla samassa läjässä muiden Lundian osien kanssa. 

Melkein nakkasin osat pihalle, kun niin kiukutti. Ärsytti, etten ollut tarkempi. Miksi en ollut tarkistanut jo kirpparilla, että sopivatko osat yhteen?! Mutta, kun olen päättäväinen ja jääräpäinen tietyissä asioissa sekä ongelmaratkaisutaitoa löytyy jonkin verran, päätin, että ihan sama. Olen kirjahyllyä omin pikku kätösin tuunannu, uhrannut siihen aikaa ja rahaa ja tykkään kovasti hyllykön mallista, niin ihan sama vaikkei se ole Lundiaa. Päätin, että tästähän tulee meille kirjahylly vaikka henki menisi. 

Ongelmaksi muodostui hyllyjen kiinnittäminen. Koko höskästä ei tulisi tukeva, mikäli hyllyt lepäisivät pelkästään hyllynkannatintappien varassa. Takahenkselit eivät riittäisi pitämään kirjahyllyn etuosaa tukevana. Ja mistä kummasta löytäisin reikiin sopivat kannattimet?! Mukana tulevia rautaosiakaan ei ollut tarpeeksi eikä ne erityisemmin houkutelleet rumuutensa vuoksi. 

Lopulta sahasin hyllyjen päihin isommat lovet, johon päätytikas sopisi paremmin. Kyselin sopivia kannattimia sieltä sun täältä, etsin nettikaupoista, ostin kokeilupakkauksia ja eri paksuisia metallisia tankoja ja tappeja. Tuntui, ettei mikään ei sovi eikä mikään onnistu. Lopulta päätin mennä helpoimman kautta ja ostin puisia poratappeja, mutta nekin oli aluksi liian ohuita. Reiät olivatkin paksumpia, vaikka olin ne mittaavinani tarkasti. Taas rautakauppaan ostamaan paksummat tapit, mutta ne oli sitten taas liian paksut. Hioin tapit hieman ohuemmiksi, pursotin liimaa reikään ja vasaroin tapit paikoilleen. Lopulta ruuvasimme miehen kanssa osan hyllyistä sivuilta kiinni sivutikkaisiin, joten etureunastakin tuli tukeva. 

Sanonpahan vain, että olihan tämä homma! Viikon aikana kävin sellaista tunteiden vuoristorataa alun innostuksesta totaaliseen pettymykseen ja takaisin iloon ja onneen. Lähitarkastelua kirjahylly ei hirveästi kestä, mutta se on toimiva ja muotokieleltään just sellainen kuin haluan. Ennen kaikkea onpahan huonekalu jolla on tarina. 

Tässä se nyt siis on!

-Mari