No niin, nyt sen voi sitten julkisestikin sanoa. Päätin vuosi sitten, että aion osallistua Pyhällä järjestettävään tunturimaraton polkujuoksukisaan. Kisassa on matkoina maraton, puolimaraton sekä kymppi. Kisa juostaan Pyhätunturin jylhissä maisemissa. Pari päivää sitten tein ilmoittautumisen tunturikympille. Ääk!
Mistä tämä kaikki sai alkunsa? Heinäkuussa 2017 meille syntyi vauva ja silloin päätin, että tämä olisi The Vuosi, jolloin ottaisin itseäni niskasta kiinni ja aloittaisin säännöllisen liikunnan ja alkaisin syömään terveellisesti. Hinku omiin 15 vuoden takaisiin mittoihin oli kova, mutta enemmän toivoin saavani kiinni liikunnallisesta elämäntavasta. Olin ollut jo monta vuotta epäsäännöllisen säännöllinen liikkuja, joka aina kesän, syksyn ja vuoden vaihteen kynnyksellä aloitti kuntokuurin, mutta muutaman, tehokkaan viikon jälkeen into lopahti. Aina.
Ensi töikseni hankin kuntosalin jäsenyyden. Minulle räätälöitiin synnyttäneen naisen saliohjelma. Samalla aloitin myös säännölliset vaunulenkit. Kun vauva oli 3-4 kuukauden ikäinen, halusin treeniin lisäboostia ja ilmoittauduin myös mukaan FitFarmin FitMama-valmennukseen. Kuuden viikon aikana sain kiinni ateriarytmistä ja suklaan syöminen vähentyi hurjasti. Vaunulenkit, erilaiset puistojumpat vaunuilla ja ilman sekä kotijumpat tuli näiden viikkojen aikana hyvin tutuiksi. Hankalissa tilanteissa sekä pienissäkin onnistumisissa vertaistukiryhmä Facebookissa oli loistava! Ruokavalio ja liikunnan määrä otettiin valmennuksessa hyvin huomioon, jotta esimerkiksi imetys ei vaarantuisi liian vähäisen energiasaannin vuoksi. Valmennuksen aikana sain painoa tippumaan ihan kohtalaisesti ja senttejä katosi tasaisen tappavaan tahtiin. Oli siistiä, kun ennen raskautta käytössä olleet farkut sopivat jalkaan!
Suurin painonpudottajani oli kuitenkin siirtyminen imetysdieetille. Imetysdieetti on ruokavalio, jossa rajataan ruoka-aineita omasta ruokavaliosta pois, jotta saadaan selville vauvan mahdolliset allergiat. Ei siis mikään laihdutusdieetti! Jossakin vaiheessa olin aika tiukallakin dieetillä, kun allergian aiheuttajia ei meinannut millään löytyä. Tämä vaikutti omaan ruokavalioon siten, että kun ruokavaliosta poistui dieettiaineiden myötä muun muassa kaikki herkut, paino putosi automaattisesti.
Painon putoaminen ei sinänsä ollut ykköstavoitteeni, vaikka pitkään olinkin ollut ahdistunut omasta ruumiinkuvastani, mutta se helpotti keväällä juoksun aloittamista, kun elopainoa ei ollut liian paljon kannettavana.
Juoksun treenaamisen aloitin joskus kesän alussa. Yritin käydä pari kertaa viikossa juoksemassa. Joskus se toteutui ja toisinaan taas ei. Salille en saanut itseäni millään raahattua. Taisin koko vuonna käydä salilla maksimissaan kymmenen kertaa. Voisin sanoa, että rahat meni aivan hukkaan. Päätinkin irtisanoa jäsenyyden nyt kesällä. Katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa sitä taas uudestaan. Salitreenin sijasta heiluttelin kahvakuulaa kotona silloin kun pienin nukkui päiväunia tai kuntoiluun löytyi edes puolituntia aikaa. Tsempparini hoki minulle ajatusta, että kaikki liikkuminen on eteenpäin, vaikka sitä tekisi vain puolituntia. Tällä ajatuksella pyrin edelleen toimimaan. Pienikin riittää.
Tänään kävin sitten ensimmäistä kertaa juoksemassa 10 kilometriä meidän mökkitietä. Matkalla tuli pidettyä pari lyhyttä taukoa ja käveltyä tuli muutama paha ylämäki. Lähtö oli todella vaikea. +25 asteen helle ei helpottanut juoksemista yhtään. Alkumatkasta ilmoitin siipalleni ja tsempparilleni, että perun koko ilmoittautumisen. Minusta ei vaan olisi juoksijaksi. Hirveä valitus oli käynnissä. Kuitenkin ensimmäisen tavoitteen ohitus oli helppo, samoin kuin toisen. Jotenkin sitä itsestään löysi lopuksi virtaa ja potkua jopa vähän kiristää vauhtia viimeiseen ylämäkeen. Olin kyllä lenkin jälkeen todella fiiliksissä! Ehkä minusta sittenkin on kisaan! Nyt vielä muutama viikko treeniä ja lauantaina 11.8. starttaa elämäni ensimmäinen juoksutapahtuma! Katsotaan miten muijan käy! :)
Ja 15 vuoden mittoihin on vielä paljon matkaa, mutta uskon, että olen vihdoin löytänyt liikunnan riemun ja ilon uudestaan. Ja ne mitat saa kyllä odottaa, olen enemmänkin tyytyväinen jokaiseen liikuntasuoritukseen, jonka teen. Tästäkään en aio itselleni painetta ottaa; jos juoksututtaa niin sitten juostaan!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti