Kotihäpeä ja kotipositiivisuus

Sisustusblogeissa on ollut viime aikoina puhetta kotihäpeästä. Itse syyllistyn välillä tähän. Katsotaan tunnistatko sinä itseäsi kuvauksesta.

Selailet sisustusinspiraation saaneena innostuneena Pinterestiä, sisustuslehtiä ja sisustusblogeja. Kuvissa vilahtelee toinen toistaan ihanampia koteja, jotka ovat siistejä ja hillittyjä. Koteja, joissa kaikki tavarat ovat oikeilla paikoillaan. Innostus alkaa vähitellen vaihtua lannistumiseen. Missään ei näy puolipitoisten vaatteiden röykkiöitä, leluja pitkin poikin lattioita, sohvalle kuuluvien sisustustyynyjen muuttumista milloin hyppypaikaksi, majaksi tai kiviksi, joiden päällä tasapainoillaan ja varotaan tippumista laavaan. Missä ovat keittiön tiskit, ruokapöydälle unohtuneet edellisillan iltapalan jämät, pyykistä tulleet puhtaat vaatteet, jotka odottavat viikkausta ja kaappiin laittoa. Lista tuntuu olevan loputon… Epäonnistuneena laitat netin ja lehden kiinni ja alat vain siivoamaan ja järjestelemään sen tuhannen kerran sille päivälle paikkoja. Ehkä sitten joskus… Ehkä keskityt sisustamiseen, kun lapset ovat sen verran isoja, että osaavat olla sotkematta järjestelemiäsi harkittuja asetelmia, viihtyvät omissa huoneissaan ja ennen kaikkea osaavat siivota edes jollain lailla omat jälkensä.

Toinen esimerkki: Olet sopinut, että kaveri tulee kylään ja huomaat, että koti on kaaoksen vallassa. Alat hullun lailla laittamaan paikkoja kuntoon. Majan rakentajat hermostuvat, kun seinät kaatuu ja leikit korjataan pois. Itse olet melkein hermoraunion partaalla, kun jotain pitäisi vielä saada loihdittua kahvipöytään. Kun vieras saapuu, selittelet epäjärjestystä ja vähättelet lopulta lähikaupan pakastealtaasta napattua valmiskakkua. Miksi? Koska haluat antaa vaikutelman, jossa olet täydellinen huushollin pitäjä, jolla on koko ajan kaikki langat käsissä? Kuulostaako yhtään tutulta? Voitko rehellisesti sanoa, että et syyllisty kumpaakaan edellä mainitusta?

Paljon on puhuttu kehopositiivisuudesta. Positiivinen ajattelu pitäisi laajentaa omassa mielessään koskemaan myös omaa kotia. Kodin pitäisi olla sinun turvasatama, jossa saat olla juuri sellainen kuin olet. Siellä ei tarvitse suorittaa tai esittää mitään. Juuri sinun ja teidän perheen koti pitäisi rakentaa juuri sellaisista esineistä ja asioista, jotka tekevät teidät iloiseksi ja onnelliseksi. Jokaisen kodin ei tarvitse näyttää samalta. Jokaisesta kodista ei tarvitse löytyä samoja desing-huonekaluja tai -esineitä, jotta siellä olisi onnellisia asukkaita. Pitäisi muistaa, että netissä ja lehdissä olevien kuvien on tarkoitus luoda katsojalle mielikuvia minkälaista kuvan kodissa olisi asua. Samalla myös ideoita, miten jonkun omassa mielessä olevan ehkä ongelmakohdan voisi omassa kodissa ratkaista. Kun muistaisi tämän myös itsekin.

Näillä lapsiperheen rehellisillä kuvilla haluan toivottaa kaikille nautinnollista sunnuntaita ja leppoisaa ensi viikkoa!

Olethan myös muistanut osallistua arvontaan! Jos et, niin käy kommentoimassa täällä, niin ehdit vielä mukaan. Ensi sunnuntaina arvotaan kuka saa 6 kpl ihania Puinen pyyhemerkkejä!

Terkuin,

Mari