Perheessämme alkoi hieman erilaiset päivät nyt vuoden vaihteen jälkeen. Perheemme isäihminen jäi nuorimmaisen kanssa viettämään isyysvapaata meidän muiden rynnistäessä tavalliseen tapaan kouluun, päiväkotiin ja töihin.
Hieman ovat aamut olleet erilaisia. Normaalisti minä olen vienyt lapset autolla päiväkotiin ja isä pyöräillyt töihin, vaikka minulla on reilusti puolet lyhyempi työmatka. Nyt isän etuoikeutettu vapaa on antanut minulle mahdollisuuden kulkea kävellen töihin. Lapset saavat näin nukkua hieman pidempään ja katsella aamun lastenohjelmia hetken rauhassa ilman tuli takapuolen alla hoputtavaa äiti-ihmistä.
On ollut mahtavaa kävellä töihin! Siinä saa mukavasti pienen hien pintaan, kropan hereille ja ajatukset siirrettyä vähitellen työasetukseen. Matkaan ei kulu kuin vajaa puoli tuntia ja sinä aikana olen kuunnellut äänikirjoja, tyhmiä juttuja radiosta tai musiikkia. Välillä on ollut ihanaa vain kuunnella hiljaisen kaupungin heräämistä.
Työpäivien jälkeen olen jaksanut hoitaa vain aivan pakolliset kotityöt ja näin perjantai-iltana sohvalla istuessani huomaan laiminlyönnin seuraukset. Sohvapöydällä on edelleen toissa iltaiset murentuneet piparinmurut, huonekalujen alle piiloutuvat villakoirat, viikon aikana tulleet postit on lajittelematta ja keittiön tasolla on myös epämääräinen kasa päiväkodista tulleita pääjalkaispiirustuksia. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on ollut koetinkivi, kun aikaiset herätykset ja päivien hektisyys ovat vieneet mennessään. Nyt on kuitenkin viikonloppu! Aion siivota vasta huomenna, joten aikainen sauna ja pieni iltapalaherkuttelu kruunaa tämän päivän ja aloittaa ansaitun viikonlopun.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti