Hyvää äitienpäivää!

Tämä on minun 16. äitienpäiväni. Muistan ensimmäisen vielä hyvin. Pieni vastasyntynyt sylissä ja onnellinen olo siitä, että olen juuri tuon pienen prinsessan äiti. Pelko myös siitä, osaanko, pystynkö ja kykenenkö olemaan vanhempi. Vuosien saatossa olen huomannut, että olen osannut ja saan olla hänestä suunnattoman ylpeä. Hänestä on kasvanut kaunis, omaa tietä kulkeva, rohkea nuori nainen. Uskon, että nämä kaksi muuta koheltajaa löytävät aikanaan myös oman tiensä.

Tänä äitienpäivänä olen ollut tavallista kiitollisempi siitä, että saan olla äiti. Minulla on kolme ihanaa ja tervettä lasta, jotka kiristävät hermojani aika ajoin suurestikin. Toisaalta heistä jokainen osaa olla omalla tavallaan niin uskomaton persoona. Saan päivittäin hämmästellä heidän ajatuksen juoksuaan. He saavat minutkin näkemään ja iloitsemaan elämän pienistäkin erikoisuuksista. Vastakin iloitsimme ja ihailimme pihalta löydettyä suurta valkoista ukkoskiveä.

Suurin pelkoni, joka lamaannuttaa minut hetkittäin ja salpaa hengityksen, on se, että menettäisin lapseni tai he äidin. Tämä on varmasti jokaisen vanhemman pahin painajainen. Keskimmäisen syntymän jälkeen pelko alkoi vaikuttaa minuun niin vahvasti, että autolla ajaminen vauva kyydissä pelotti. Mietin etukäteen kauhuskenaarioita mitä voisi tapahtua. Onneksi sain apua ja pelko ei enää näyttäydy konkreettisesti elämässäni, mutta edelleen se palaa mielen sopukoihin aika ajoin. Pelon kanssa on vain opeteltava elämään. Surullista, mutta totta on se, että me vanhemmat olemme vain heillä lainassa ja he meillä, kunnes oma elämä vie heidät eteenpäin uusiin elämiin.

Olen myös vuosien aikana ymmärtänyt, että saan olla etuoikeutetussa asemassa, että minulle on siunaantunut kolme lasta. Liian moni syli joutuu elämään vuosia ilman sitä harrasta toivetta, omaa lasta. Jokainen hoitokerta, pieni toivon ripaus, murentunut unelma on sydäntäsärkevää. Toivon vilpittömästi voimia heille kaikille, jotka kamppailevat lapsettomuuden ristiaallokossa.

Toivon, että ennen seuraavaa äitienpäivää voisin olla lapsilleni enemmän läsnä. Vähentäisin suorittamista, leikkisin ja pelaisin. Iloitsisin aidosti jokaisesta pienestä elämän ihmeestä. Vähentäisin hoputtamista ja kiirettä. Ottaisin aikaa myös vain itselleni. Haluan olla turvallinen, kuunteleva, läsnäoleva, positiivinen kannustaja ja ehkä jopa välillä pullantuoksuinen äiti. Niin kuin oma rakas äitini on. Maailman paras esikuvani. <3

Peilistä katsot minuun,

vuosi vuodelta enemmän.

Sillä minä olen sinusta,

ja sinä olet minussa,

Äiti.

(Anna Puu)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille sekä äidinmielisille!

-Mari

Ps. Viikko aikaa vielä osallistua arvontaan! Käyhän rohkeasti kommentoimassa täällä mistä haluat minun kirjoittavan. Kommentilla olet mukana kahden Saara Sarparannan Poro-julisteen arvonnassa. Arvonta päättyy 19.5.2019 klo 18.