Haluanko olla Vilijonkka vai Muumimamma?

Töissä toukokuu on yksi kiireisimmistä kuukausista ja se näkyy kotona konkreettisesti tekemättöminä kotitöinä. Valitettavasti taas jatkuva kiire tai kiireen tuntu aiheuttavat minulle pahantuulisuutta.

Lauantaiaamuna olisin saanut nukkua tai ainakin yritin nukkua hieman pidempään, mutta levoton mieli ei antanut enää kuuden jälkeen rauhaa enkä nukahtanut enää uudestaan. Konkoilin alakertaan ja kurkkua alkoi vähitellen ahdistaa. Perjantaina en ehtinyt juurikaan kotitöitä tehdä ja se kostautui heti seuraavana päivänä. Tiesin, että päivästä olisi tulossa lämmin, joten tavoitteena oli saada jotain konkreettista tehtyä myös ulkona. Sisähommat eivät napanneet yhtään.

Aamu alkoi kuitenkin rauhallisesti monella kupillisella kahvia. Suunnittelimme päivän ohjelmaa ja illan grillausta. Nuorimmainen alkoi vinkumaan ulos jo ysin aikoihin, joten laitoin hänelle kamppeet niskaan ja itselle yöpaidan päälle vaan sen verran vaatetta, että tarkenin terassilla siemailla neljättä kupillista kahvia samalla, kun nautittiin auringosta, kuunneltiin lintujen laulua ja puhallettiin saippuakuplia.

Lopulta minulle päänsäryn ja äkäisyyteni aiheuttaneet tekemättömät kotityöt ratkesi sillä, että jokainen niiden tekemiseen kykenevä perheenjäsen teki lopulta osansa. Myöhemmin päivällä pienemmän kanssa ulkoillessa tuli vähän samalla siivottua terassia, joten iltapäivällä päästiin nauttimaan ensimmäinen päivällinen tälle kesälle ulkona. Päivän mittaan myös otsaryppyni sileni, aamulla alkanut päänsärky hellitti ja pahantuulisuuteni vaihtui iloisuuteen ja rentoon mieleen.

Aloin myös miettimään, että miksi vain minä meidän perheestä kokee ahdistuneisuutta ja riittämättömyyttä sotkuisesta kodista ja kotitöiden tekemisestä. En haluaisi aina olla se nalkuttava naakka, joka käskyttää muita tekemään osansa.

Haluaisin, että kotityöt jakaantuisi tasaisesti kaikkien perheenjäsenten kesken. Karkeasti tällä hetkellä jako on se, että minä hoidan siivoamiseen ja pyykkihuoltoon liittyvät työt ja mieheni ruoanlaittoon ja autoon liittyvät hommat. Teinari tekee niitä hommia, mitä hänelle milloinkin annetaan esimerkiksi vessojen pesu, imurointi, roskien vienti sekä tiskikoneen tyhjentäminen ja -täyttö. Keskimmäinen lähinnä siivoilee omia lelujaan uusien lelujen toivossa. Mutta juurikin nuo päivittäiset siivoushommat jotenkin jäävät aina minun kontolleni.

Utopistisessa maailmassa jokainen tekisi omat hommansa käskemättä. Mutta minun täytyy kai vaan hyväksyä osani ja kohtaloni, että minä olen työnjohtaja tässä perheessä. Minun täytyy vaan opetella delegointia, koska niinhän hyvät johtajat tekevät. :)

Se minua kuitenkin suuresti ihmetyttää, että miksi me naiset aina päivitellään näitä tekemättömiä kotitöitä varsinkin ystävillemme. Ne samat hommat on jokaisen perheen tehtävä. On siivottava, tiskattava, laitettava ruokaa yms. Ne nyt on vaan tehtävä. Tuskin miehet päivittelevät toisilleen sitä, että kuinka raskasta oli tänään imurointi. Uskon, että me naiset haluamme antaa hyvän ja reippaan kodinhengettären kuvan toisille naisille, kun kerromme mitä kaikkea olemme tänään tehneet. Missään nimessä ei saa olla laiska! Kellä oikeasti kiinnostaa, jos meillä ei ole viikkoon imuroitu tai märät pyykit ovat olleet kaksi päivää koneessa odottamassa kuivumaan laittoa?! Ei minulla ainakaan. Päinvastoin välillä pitäisikin taputtaa ystävää olalle ja sanoa:

-Hellitä, keitä vaikka kahvia ja ota pala suklaata.

Ehkä se lauantaiaamun extemporeulkoilu ja saippuakuplien puhaltelu yöpaita päällä olikin juuri sitä, mitä oikeasti tarvitsin. Vain yhdessä oloa nuorimmaisen kanssa, vaikka oman pään sisällä pyörremyrsky pyöri. Hommat hoitui, kenellekään ei sattunut mitään ja äitikin rentoutui. Haluan kuitenkin, että lapset muistavat minut joskus muunakin kuin rätti kädessä heiluvana nalkuttavana naakkana. Elämässä on oltava muutakin kuin siivoaminen, vaikka yhdynkin osittain Vilijonkan sanontaan, että siisti ja puhdas koti on yhtä kuin siisti ja puhdas mieli ja joskus jopa apulaisen palkkaaminen äidin velvollisuus perhettään kohtaan.

-Mari

Ps. Nyt ei tämä väsynyt naakka edes jaksanut kuvia ottaa, joten saat antaa mielikuvituksellesi siivet! <3