Eikös työtä tehdä elämistä varten eikä eletä työtä varten? Vai onko työ sinun koko elämäsi? Ehditkö ja jaksatko arkena tehdä muutakin mielekästä kuin vain töitä? Miten sinun viikonloput sujuvat?
Tällä hetkellä minä elän työni puolesta vuoden toiseksi kiireisintä aikaa. Puhe siitä, että opettajilla olisi lyhyet työpäivät on täyttä puppua. Tällä hetkelläkin, näin sunnuntaipäivänä, takaraivossa tykyttää ensi viikolla tehtävät työt. Pitäisi ja pitäisi… Muista sitten… Tee ja hoida se… Tämä ja tuo palaveri… Huhhuijaa!
Tykkään työstäni, mutta tuntuu, että en ehdi muuta tehdä. Töitä en tietoisesti kotiin tuo, mutta sunnuntaina ajatukset alkavat väkisin kääntyä seuraavan viikon töihin. Viikolla illat menevät perheen kanssa ja arjen pyöritykseen sekä sohvalla reporankana maaten. Harvoin jaksan mitään muuta tehdä. Kun perjantai koittaa, alan stressaamaan kotitöistä. Pitäisi siivota, käydä kaupassa, touhuta jotain kivaa lasten kanssa, ulkoilla, liikkua… Alkaa vapaa-ajan suorittaminen.
Yksinkertaisesti en vaan jaksa. Siirrän siivousta koko ajan seuraavalle päivälle, kunnes koti alkaa näyttää siltä kuin täällä asuisi Kiljusen herrasväki. Onneksi sentään perheemme isäihminen jaksaa ulkoiluttaa ja touhuta lasten kanssa, kun itse hakeudun sohvalle. Ulkoilua ja liikkumista vastaan kehittelen erilaisia tekosyitä. Samalla omaa saamattomuutta surkuttelen ja huojennan oloani suklaalla. Samantien tulee paha mieli, kun sielujeni silmin näen, kun takapuoli leviää. Argh! Mistä löytää tasapaino tähän kaikkeen?!
Olen kuullut, että vanhempien pitäisi olla itsekkäitä, jotta he jaksavat tässä työn ja perhe-elämän ristiaallokossa. Pitäisi ensisijaisesti pitää huolta itsestä, jotta jaksaa huolehtia muista. Tällä hetkellä tuntuu, että en ehdi palautua työviikosta viikonlopun aikana. Lauantai menee suorittamalla edellisen viikon rästiin jääneet kotityöt. Sunnuntaina puuhastelen jotain kevyttä mistä milloinkin saan mielihyvää. On se sitten leipominen, blogin päivittäminen, sisustaminen tai vain oleilu. Missään muualla kuin kaupassa en oikein jaksa käydä koko viikonlopun aikana. Elämä on neljän seinän sisällä.
Jotain pitäisi asialle tehdä, mutta mitä? Palkata siivooja? Palkata viikonlopuksi lastenhoitaja? Hakea sairaslomaa? Mennä terapiaan? Aikatauluttaa vapaa-aika tarkemmin? Sulkea silmät kaaokselta? Lähteä reissuun viikonlopuksi? Nukkua paremmin? Syödä terveellisemmin? Aloittaa uusi, mielekäs harrastus? Nukkua päiväunet? Lukea jokin elämänhallintakirja? Itsensä hemmottelu? Varmaan kaikkea tätä, mutta kun aloittaminen ja toimeen ryhtyminen tuntuu tällä hetkellä niin vaikealta.
Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä työn, perhe-elämän ja oman vapaa-ajan tasapainottamiseen? Otan ilomielellä kaikki vinkit vastaan!
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti