Meidän 5-vuotias kysyi viime syksynä aika ajoin, että ollaanko me muuttamassa tai aiotaanko me muuttaa johonkin muualle. Hän totesi monta kertaa, että hän ei halua muuttaa, että tämä on hänen kotinsa. Tämä pisti minutkin pohtimaan kotia ja sen merkitystä.
Täytyy myöntää, että välillä löydän itseni selailemassa etuovesta myytäviä asuntoja. Hakukriteerinä on muun muassa uudempi ja modernimpi rivitalo, makuuhuoneita saisi olla kolme, jopa neljäkin, kodinhoitohuone, kuraeteinen, säilytystilaa sisällä ja hieman isompi piha. Remontteja ei tarvitsisi miettiä, vaan saisi elää kohtuullisen huolettomasti. Asumiskustannuksien pitäisi tietenkin myös olla kohtuulliset.
Vastaan ei ole tullut vielä yhtäkään varteen otettavaa vaihtoehtoa näillä spekseillä. Jos muut kriteerit täyttyvät, niin yleensä hintaa asunnolla on jo sen verran, että en koe järkeväksi lähteä muuttoruljanssiin. Täytyy myös myöntää, että kun on itse hionut ja maalannut joka ikisen seinän ja miettinyt materiaalivalinnat itselle mieluisiksi, on hyvin vaikea löytää sellaista kotia, joka kolahtaisi isosti.
Muuttaessani lapsuudenkodistani ja päätyessäni nykyiseen kotiin, muuttoja oli siinä välissä tullut yhdeksän. Yhdessä vaiheessa tuntui, että muutin vuoden välein. Kai sitä kuitenkin aina muutti hieman edellistä asuntoa parempaan. Tuohon aikaan jokainen asunto oli täydellinen siihen elämänvaiheeseen. Jokaista kotia olen aina tykännyt laittaa omanlaiseksi, jossa olisi hyvä asua sen hetkisen elämän mukaan.
Kodin pitäisikin olla jokaiselle turvasatama, jossa on turvallista olla ja, jossa saa olla huolettomasti oma itsensä. Jokaisen koti on asujien näköinen sisustuksellisesti sekä tunnelmaltaan. On helppo neuvoa toisia, että tehkää näin tai noin, mutta muut eivät tiedä asujien tapaa elää. Eläminen nimenomaan pitää näkyä kodissa. Välillä saa olla leluja keräämättä, tiskejä pöydällä ja villakoiria sohvan alla. Jos omassa kodissa ei saisi elää niin kuin haluaa niin missä sitten.
Meillä minä yritän kovasti pitää järjestystä yllä, mutta joudun edelleen nostamaan joka ikinen kerta olohuoneeseen mennessäni sohvatyynyt paikoilleen. Portailta kerään pesuun meneviä sukkia. Joskus aamulla harmittaa niin vietävästi, kun ei illalla jaksanutkaan tyhjentää tiskikonetta. Jos eläisin yksin, niin tuskin näitä asioita joutuisin toisten puolesta tekemään. Siivoaisin vain omat jälkeni. Mutta on nuo kämppäkaverit kyllä ihan kivojakin, joten en heitä vaihtaisi pois.
Vastaus keskimmäiseni kysymykseen siis oli: ei ainakaan nyt ole suunnitelmissa muuttaa mihinkään meidän omasta kodista. Täällä meillä kaikilla on niin hyvä yhdessä olla!
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti