Tämä kysymys on tämän talven aikana ollut meidän perheessä top 10-listalla. Esikoiseni päättää peruskoulun tänä keväänä ja jatko-opinnot sekä tulevat uravalinnat ovat mietityttäneet kovasti. Välillä hän on muuttamassa jo toiselle paikkakunnalle haaveilemansa opiskelupaikan perässä. Välillä taas ainakin äidistä tuntuu, että tuleva uravalinta menee niin metsään kuin olla ja voi. Toisaalta en haluaisi sitoa ja painostaa liikaa, koska kyse ei ole minun henkilökohtaisista valinnoista, joten on vain ohjattava hellästi "oikeaan" suuntaan ja luotettava, että elämä kantaa. Onkin hyvä palauttaa mieleen ne omat fiilikset, kun olin tuossa samassa tilanteessa.
Olen Kuusamosta kotoisin ja erittäin ylpeä siitä, mutta jatko-opinnot yläkoulun jälkeen 20 vuotta sitten olivat minunlaiselleni keskitasoisesti koulussa pärjäävälle nuorelle naiselle köykäiset. Muistelen, että laitoin hakupapereihin vaihtoehdoiksi lukion ja ammatilliselta puolelta merkonomikoulutuksen, vaikken tainnut jälkimmäisestä paljon ymmärtää, että mitä koulutus edes sisältäisi tai mikä koulutuksen käyneestä valmistuisi. Lukioon kuitenkin pääsin ja kolme vuotta hujahti nopeasti. Muistan, että ahdistuin kovasti ylioppilasjuhlissani kyselyistä mitä ja minne nyt. Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmani? Minulla oli Rovaniemellä sillä hetkellä työpaikka kahvilassa ja olin ajatellut pitää välivuoden. Muuta en oikeastaan tiennyt tulevaisuuden suunnitelmistani.
Lapsena kerroin kaikille, että minusta tulee isona taitoluistelija ja opettaja. Ennen kuin pääsin Lapin yliopistoon opiskelemaan luokanopettajaksi olin haaveillut muun muassa toimittajan työstä, mainos-ja markkinointialasta, sisustussuunnittelijan työstä, lastentarhanopettajan hommista ja monista muista aloista. Olen aina ollut arka ja turvaudun edelleenkin liikaa tuttuun ja turvalliseen, joten en koskaan ehkä jopa uskaltanut lähteä Rovaniemeä kauemmas opiskelemaan. Tämä harmittaa näin jälkikäteen muistellessa, koska joskus mietin, mitä maailmalla olisi ollutkaan minulle tarjottavana.
Haluankin kaikille nuorille ja ennen kaikkea omalleni sanoa, että kurkotelkaa unelmianne eikä haittaa vielä yhtään, jos et tiedä mikä sinusta tulee isona tai et pääse juuri sinne opiskelemaan mistä juuri nyt unelmoit. Maailma on täysin avoin, joten uskaltakaa seikkailla ja kokeilla! Sitä paitsi nykyään ihmisillä on monia ammatteja ja paljon puhutaan elinikäisestä oppimisesta. Koskaan ei voi olla valmis ja on hyvä haastaa itseään. Ehkä minäkin joskus uskallan hypätä tuntemattomaan ja perustaa haaveilemani kahvilan!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti