Meillä on ollut kunnon tautipesäke viime viikkojen ajan. Me otettiin vanhasta viisastuneena ennen joulua influenssarokotteet koko perheelle, mutta nyt saatiin uusi tuttavuus, kun nuorimmainen sairastui rs-virukseen. Kesken toipumisen perheeseemme iski myös noro-virus. Yksi toisensa jälkeen sairastuttiin ja näytti yhdessä vaiheessa jopa siltä, että keskimmäinen lapsista sairastui noroon uudelleen. Nyt tuntuu, että meitä aikuisia ja vanhinta lasta vaivaa myös rs-virus, mutta lievemmässä muodossa.
Aina, kun jompikumpi pojista sairastuu, alkaa oman kaulan ympärillä kuristaa. Se tietää jommankumman vanhemman poisjääntiä töistä, koska kipeää lasta ei tietenkään päiväkotiin voi viedä. Kivi-paperi-sakset-pelillä arvottiin kotiin jäävä hoitaja tällä kertaa ja minä hävisin kaksi kolmesta.
Elo puolikuntoisten lasten kanssa kotona on muuta kuin onnea ja iloa. Toisaalta lapset olivat sen verran hyvässä kunnossa, että jaksoivat leikkiä ja touhuta, mutta ulos tai ihmisten ilmoille heitä ei voinut viedä. Tämä extravapaapäivä antoikin minulle hyvän mahdollisuuden ja syyn siivota pitkästä aikaa kunnolla. Samalla sain itselleni edes hieman paremman omantunnon, kun jouduin taas jäämään kotiin kipeiden lasten kanssa, koska olisin ollut enemmän kuin halukas menemään töihin. On ahdistavaa ilmoittaa esimiehelle, että joutuu jäämään kotia eikä pääse töihin. On itse terve, mutta lapset sairastaa.
Viime keväänä, kun aloin pohtia töihin paluuta vanhempainlomalta, mietin kovasti vaihtoehtoa, jossa olisin jäänyt osittaiselle hoitovapaalle. Käytännössä se olisi tarkoittanut, että olisin tehnyt nelipäiväistä työviikkoa. Silloinen esimieheni tuki minua tässä vaihtoehdossa. Idea kuitenkin kaatui taloudellisesti. Olisimme silti joutuneet maksamaan täyttä hintaa päivähoidosta, joten yhtälö pienempi palkka + täydet hoitomaksut = taloudellinen katastrofi. Toki kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta kyllä se vaikuttaa, jos joutuu liikaa kiristelemään taloudellisesti.
Nyt, kun sain jo perjantaina siivottua koko kodin perusteellisesti, eikä lauantaille jäänyt mitään hommaa, olen saanut myös levättyä ja tehtyä muita mukavia juttuja yksin ja perheen kanssa. Olen rehellisesti sanottuna ollut rennompi. Mieleen hiipi uudestaan ajatus, että jos sittenkin kokeilisi ensi vuonna nelipäiväistä työviikkoa. Todennäköisesti se yksi päivä menisi siivoamiseen, mutta jos itse nauttisin siitä ja lasten kanssa yhdessä touhuamisesta, niin tätä kannattaa ehkä vielä harkita uudestaan.
Onko sinulla kokemusta lyhennetystä työviikosta? Kerro ihmeessä kokemuksiasi!
Terkuin,
Mari
Ps. Kerrankin sain jopa kuvattua valoisaan aikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti