Lupasimme alkukesästä lapsille, että kävisimme jossain vaiheessa kesällä telttaretkellä. Melkein retki jäi tekemättä. Aina oli jotain muuta suunnitelmia, menoja, hyttysiä aivan liikaa, sateista, mutta viimeisellä lomaviikolla päästiin lähtemään.
Paikan kriteereinä oli helppo saavutettavuus, uimaranta ja tulipaikka. Huussit olivat plussaa, mutta ei välttämätöntä. Kyselin yhdessä Facebook-ryhmässä vähän vinkkejä, mihin meidän kannattaisi suunnata. Valitsimme muutamasta vaihtoehdosta helpoimmalta kuulostavan, pakkasimme auton ja lähdimme matkaan.
Voisi sanoa, että reissu meinasi tyssätä heti alkutekijöihin. Ajoimme saamani ohjeiden ja puhelimen navigaattorin avulla kohti retkipaikkaa, mutta päädyimmekin Puolustusvoimien harjoitusalueelle. Hiekkatie kapeni matkan edetessä, puomit ja vastaan tulleet armeijan kalusto aiheutti hämmennystä ja epäluuloa oikeasta paikasta. Päätimme lopulta kääntyä takaisin, kun puhelin ei löytänyt enää verkkoa ja ainakin minä pelkäsin, että eksymme pian totaalisesti.
Lasten pettymys oli suuri, mutta lohdutimme heitä, että kotiin ei varmasti mennä. Kaupunkiin päin ajaessa mietintämyssy oli tiukasti päässä, kun pohdimme kuumeisesti uutta retkipaikkaa. Päädyimme lopulta ajamaan kaupungin ulkopuolella olevalle eräälle uimarannalle. Kävelymatkaa autolta rannalle tuli noin puoli kilometriä. Olemme käyneet siellä ennenkin, joten tiesimme, että siellä olisi kota ja huussi. Paikka on kuitenkin sen verran kaukana kaupungista, että siellä ei mitään suurta yleisöryntäystä näkynyt. Muutama marjanpoimija ja iltauinnille saapunut perhe eivät meitä häirinneet.
Trangialla keittelimme ensin pussipastat ja sitten alkoi teltan pystytys. Meillä on kolmen hengen teltta, jossa on tilava eteinen tavaroiden säilytystä varten. Telttaan saimme mahdutettua hyvin kahdelle aikuiselle ja kahdelle pienelle lapselle nukkumapaikat, kun käänsimme kahden päät ulko-ovelle päin. Lapset olivat innoissaan makuupussissa nukkumisesta. Nuorimmainen ei ollut koskaan ennen nukkunut teltassa, mutta vanhempi poika oli jo konkari.
Illalla paistoimme vielä makkarat ja vaahtokarkkeja kodalla. Onneksi otimme pienen retkikirveen mukaan, jolla puoliso sai hakattua pölleistä pieniä puita. Nimittäin puuliiteri näin koronan ja kesällä olleen pitkän metsäpalovaaran vuoksi oli aivan tyhjä. Tuli siinä myös nirhaistua myös isäihmisellä sormeenkin, kun niin tosissaan puita hakkasi. Onneksi löytyi pari laastaria ja käsidesiä ensihätään. Lapset leikkivät rannalla tehden hiekkakakkuja. Uimaan emme kuitenkaan uskaltautuneet, koska ei ollut lämmittävää saunaa ja uinnin jälkeen saattaisi tulla hieman vilu. Vanhemmalla pojalla nenä vuoti jo valmiiksi alkuviikolla iskeneen kesäflunssan jäljiltä.
Yö teltassa meni hieman vaihtelevasti. Vanhempi lapsi nukkui koko yön sikeästi ja heräämättä aamuun asti, mutta nuorempi valvotti. Hän heräili vähän väliä itkemään. Flunssa alkoi hänelle tehdä tuloaan ja nukkuminen oli täten vaikeaa. Hän heräsi jo kuuden jälkeen ja siinä minä sitten pötköttelin hänen kanssaan ja katselimme iltasaduksi mukaan otettua Aku Ankka-lehteä.
Kun muut heräsivät kahdeksan maissa keittelimme pikakahvit ja puurot. Lapset keräsivät puuroihinsa mustikoita suoraan metsästä. Aamupalan jälkeen tiskasin astiat matkalta ostetulla tiskiaineella ja harjalla (unohtuivat kotiin), pakkasimme eväät sekä teltan ja lähdimme kävelemään autolle.
Ihmettelin kävellessä, kun nuorimmainen valitteli koko ajan ettei jaksa kävellä, että mistä nyt kiikastaa. Hän ei ollut syönyt edellisenä päivänä eikä aamullakaan juuri mitään. Nuha alkoi vaivata aamulla vielä enemmän ja autoon päästyämme kokeilin hänen otsaansa ja kuumahan se oli. Kotona mittasin häneltä kuumeen niin se huiteli jo lähellä 38 astetta. Ei ihme, että ruoka ei ollut maistunut ja pieni kävely tuntui ikuiselta vaellukselta. Seuraavana päivänä kuume oli jo laskenut, mutta perjantaina olisi lapsilla uuteen päiväkotiin tutustuminen, joten ei auttanut kuin varata koronatestiin aika ihan varmuuden vuoksi.
Meiltä testattiin kaikki kolme lasta samalla kertaa. Testi oli kyllä nopea, mutta toivon pyhästi, ettei uusintaan tarvitsisi lähteä. Oli se pienille lapsille sen verran kauhea kokemus. Testitulokset tulivat vasta alkuviikosta, joten päiväkotiin tutustuminen sai nyt jäädä ja uuteen päiväkotiin menokin viivästyi, koska testituloksia ei vain kuulunut.
Muutama huomio tästä meidän telttaretkestä, jotka otetaan varmasti paremmin huomioon seuraavalla kerralla:
Tutki ja suunnittele hyvin retkipaikka. Paperisesta kartasta ei ole haittaa. Ole varma siitä, mihin olet menossa. Älä jää kuulopuheiden varaan ”No, se on siinä oikealla jossain kohtaa tien vieressä.”
Ota ensiaputarvikkeita ja särkylääkettä mukaan.
Selvitä, onko retkipaikassa puita valmiina.
Vaihtovaatetta mm. sukkia lapsille tarpeeksi mukaan.
Erilliseen roskapussiin on hyvä kerätä kaikki roskat.
Lasten kanssa telttaillessa on ehkä hyvä testata ruoan kelpaavuus kotioloissa.
Pienestä häsläyksestä huolimatta meidän telttaretki meni tosi hyvin ja ihan varmasti lähdemme toistekin. Isompi pojista haluaisikin jo kovasti lähteä tunturivaellukselle ja kokeilemaan talviretkeilyä!
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti