Brändikiusaaminen; aihe, joka on kiertänyt mieltäni kuin kissa kuumaa puuroa. Pakko kai tähän on vain tarttua, vaikka tiedän toisaalta sohaisevani muurahaispesää.
Törmäsin brändikiusaamisen käsitteeseen tänä syksynä. Työpaikan kahvipöydässä tuli puheeksi nuorten muoti. Päivittelimme yhteen ääneen sitä kuinka paljon saa nykyään pistää rahaa nuorten vaatteisiin. Pitää olla Nikeä, Adidasta, Calvin Kleiniä, Ganttia tai muuta vastaavaa. Okei, aina on joku juttu muodissa ja se todennäköisesti maksaa. Minun nuoruudessani oli Levis 501 farkut ja nappiverkkarit. Ne, kellä semmoset oli luokan suosituimpia, koska ajateltiin heillä olevan muutakin kivaa. Ja kyllä muistan, että itellä niihin Leviksen farkkuihin tuli säästettyä kesällä rahaa, jotta sai elokuussa laittaa ne ekana koulupäivänä jalkaan. Voi sitä onnen päivää!
Aina on joku trendi päällä ja jos et halua liikaa erottua massasta noudatat trendiä ja uppoudut muuhun porukkaan. Jos et noudata ja pukeudut hieman muusta porukasta erilaisemmin, voi olla vaarana, että olet kiusaamisen uhri. Varsinkin, jos et ole suosittu ja omaat vähänkään heikomman itsetunnon.
Ylen aamutv:ssä 28.8.2018 tutkija Samil Aledin kertoi, että brändeillä kiusaaminen on nykyään hyvin yleistä. Hän luokittelee kiusaamisen erilaisiin kategorioihin. Yksi näistä on brändi-ignoranssi, jolloin yhtenä päivänä nuori saattaa kuulua porukkaan, kun päällä on jotain ”hyvää merkkiä”, mutta jos päällä onkin ns. markettikamaa, niin silloin ei edes moikata eli ignoorataan hänet täysin. Toinen kiusaamisen muoto liittyy maineenhallintaan. Nuori saattaa kuulla muiden haukkuvan häntä ja hänen perhettään köyhäksi, jos nuorelta ei löydy vaatekaapista tiettyjä merkkejä. Mistä tämä johtuu? Miksi tämä on mennyt näin raadolliseksi?
Netti ja some tuo koko ajan nähtäville suurien superstarbaleiden pukeutumistyylejä ja nuoriso kopioi niitä ahnaasti. Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan me vanhukset luettiin Suosikkia ja otettiin roolimalleiksi rokkareita tai menestyviä urheilijoita. Mutta minä uskon, että meillä vanhemmilla on tässä myös osamme.
Nuoret kyttäävät jatkuvasti toisiaan ja toistensa pukeutumista. Jos ja kun nuori bongaa jotain suosittua jonkun kaverinsa tai tuntemattomankin päältä, hän helposti haluaa sen myös itselleen. Se, miten me vanhempina tähän suhtaudutaan on avainasemassa: ”Ai, sä haluut ton Guessin laukun. Joo, tottakai ostetaan se sulle vaikket sä sitä oikeesti edes tarvi!” ”No, ei meillä kyllä nyt tuohon oo varaa, mut hei, äiti hommaa rahat jostain!” ”Säästäppä kuule ite rahat kesätöistä/ rippirahoista/ kuukausirahoista.” ”Et tarvitse tuota, joten anna olla. Se on rahan tuhlausta. Vähempikin riittäisi.” Mihin toimintamalliin sinä kuulut?
Itse haluaisin opettaa lapsilleni vastuullista rahan käyttöä. Kaikkea ei tarvitse ostaa mitä haluaa. Eikä ainakaan uutena. Käytettykin voi olla aivan priimaa kamaa. Haluaisin myös opettaa ekologista ja eettistä ajattelua. Kuinka paljon maapallo kuormittuu jokaisesta tavarasta tai vaatteesta mikä valmistetaan ja ostetaan.
Nykyään on onneksi jo vastuullisiakin vaatefirmoja, jotka ottavat kantaa maapallon tilanteeseen sekä tuotteiden valmistamiseen. On ihan suomalaisia merkkejä, jotka kantavat hienosti kortensa kekoon huolehtiessaan valmistusprosesseistaan. Mutta sitten on me kuluttajat, jotka eettisyyden ja ekologisuuden nimissä hamstraavat kaapit täyteen tätä suosittua ekologista tuotetta ja samalla maksavat siitä ehkä jopa itsensä kipeiksi. Näin tuottaja huomaa, että jaahas, kysyntää on; hän nostaa tuotantoa ja samalla tuotantokustannuksia ahneuksissaan ja näin noidankehä on valmis! Mutta miten tämä liittyy brändikiusaamiseen?
Lasten ja äitien maailma on raaka. Itsekin vasta äitiyslomalla ollessani sokaistuin ja menin tähän lastenvaatehullutukseen mukaan. Tunsin, että en ole mitään muuta kuin huono äiti, jos puen lapseni ketjuvaatteisiin, jotka saattavat sisältää mitä vain myrkkyä kuin taas suomalaisiin, huolellisesti suunniteltuihin ja valmistettuihin (kalliisiin) vaatteisiin. Eihän sitä kukaan ääneen sanonut, mutta minulle tuli tämmöinen olo. Halusin kuuluvani myös ”hyvien äitien” joukkoon. Samalla huomasin alkavani bongailemaan näitä merkkilastenvaatteita vastaantulevilta lapsilta. ”Ai, tuoltakin löytyy tuota merkkiä. Näyttää uudelta. Niillä täytyy olla hitosti rahaa.” Samalla oma todellisuudentajuni hävisi ja aloin ajattelemaan, että me ollaan ihan rupusakkia, kun meiltä löydy sitä ja tätä merkkiä. Ja näinhän ne nuoretkin ajattelevat! He haluavat kuulua porukkaan, antaa itsestään jonkinlaisen kuvan muille, ehkä jopa ihan päinvastaisen mitä oikeasti ovat ja mitä he asioista ajattelevat.
Järkyttävää on se, että jopa kolmasluokkalaiset tietävät näitä suosittuja brändejä. Jotain oppilasta saatetaan katsella ihaillen, kun häneltä löytyy useammat Adidaksen verkkarit. Joku taas saattaa kysellä toiselta välitunnille lähtiessään, että eikö sulla edes ole Polarn O. Pyretin kuorivaatteita. Lapset oppivat hyvin nopeasti mikä merkki on in ja mikä out. Se on kotoa opittua, jos kotona käytetyistä ja puhutuista merkeistä tehdään numero.
Ratkaisuksi brändikiusaamisen ehkäisyyn tutkija Aledin ehdottaa, että jotta kiusaamista ei tapahtuisi, vanhemmat voisivat ostaa näitä suosittuja merkkejä vaikka käytettyinä, jos/kun uusiin ei ole varaa. Aledin kehoittaa myös nuoria välttämään ääripäitä esimerkiksi pukeutumisessa välttääkseen kiusaamisen. Itse liputan omaperäisen tyylin puolesta, mutta ymmärrän tutkijan pointin. Kiusaaminen ei missään nimessä eikä muodossa ole sallittua, mutta jos nuorelle/lapselle ostetaan vanhanaikaisia, likaisia tai rikkinäisiä vaatteita, joissa hän ei tunne oloaan mukavaksi, hän voi helposti joutua silmätikuksi. Tällöin meillä vanhemmilla on vastuu kiusaamisen ehkäisyssä ja siihen puuttumisessa.
Toivon kovasti, että jokainen nuori ja aikuinen saisivat elää elämäänsä turvallisessa ilmapiirissä, jossa jokainen saisi olla just sellainen kuin itse haluaa ja hänet vieläpä hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa omana itsenään.
Kuvassa on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen kampanjajuliste kiusaamisen ehkäisemiseksi. Kuva on lainattu netistä. Ollaan me kaikki rohkeita!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti