Tiedättekö lasten leffan Kaksin karkuteillä? Se, jossa Tähkäpää on teljetty torniin ja hän pakenee pikkurikollisen avustuksella tornista katsomaan leijuvia valoja, joiden näkemisestä hän on unelmoinut koko ikänsä? Leffassa on laulu, jossa Tähkäpää ja erinäiset kelmit laulavat unelmistaan. Jonkun toisen unelma voi olla toisen mielestä hassu tai typerä, mutta unelmoijalle se on tärkeä.
Unelmoinnista kirjoittaminen tuli mieleen, kun esikoiseni pääsi ripille viime viikonloppuna. Olen viime viikot palannut useasti muistoissani esikoiseni lapsuuteen ja muistellut hänen unelmiaan silloin lapsena. Samalla aloin miettimään omia unelmiani.
Lapsena halusin olla taitoluistelija ja ennen kaikkea halusin päästä isoihin luistelukisoihin keräämään jäälle heitettyjä kukkia ja pehmoleluja. No, taitoluistelua pääsin kokeilemaan, kun kuuluin hetken aikaa aikuisten muodostelmaluistelujoukkueeseen. Unelma siis toteutui. Jossain vaiheessa unelmoin aviomiehestä, kolmesta lapsesta ja omasta kodista. Nekin ovat toteutuneet! Mutta mistä haaveilen nyt?
Minulla on muutama salainen haave. Jos minulla olisi rahaa, perustaisin oman kahvilan. Tiedän jo minkä antaisin kahvilalle nimeksi, mitä siellä tarjottaisiin ja minkälainen sisustus ja tunnelma siellä olisi. Lapset voisivat tulla sinne koulun jälkeen tekemään läksyjä ja myöhemmin opetella työntekoa tekemällä muutamia tunteja viikossa töitä. Mutta…
Minusta ei yksinkertaisesti ole yrittäjäksi. En jaksaisi elämää epävarmuudessa ja sitä kaikkea taloudellista stressiä. Muun muassa tämän vuoksi tämä on vain haave.
Toinen salainen haaveeni olisi kunnostaa joku vanha kyläkoulu asumiskuntoon. Kuulen jo nyt isäni sanovan korvaani: hullu! :) Tässäkin on muutama mutta; raha ja toisekseen, siippani ei ole erityisen innostunut omakotitaloasumisesta. Ja kolmanneksi, arvostan avioliittoani ja perhettäni sen verran paljon, että en halua riskeerata heidän ja meidän hyvinvointia minun henkilökohtaisen unelmani vuoksi.
Mielestäni ripille pääsy on myös tietynlainen siirtymäriitti nuorelle. Lapsuus on tietyllä tavalla ohi ja nuoruus alkaa. On aika unelmoida, nostaa unelmat korkealle ja tavoitella niitä. Aikuisena on aikaa olla kyyninen ja realisti. Niin kuin tylsä-minä. Tai sitten pitää vain laskea unelmat saavutettaviksi. Tai edelleen tavoitella niitä korkeampia!
Mikä on sinun salainen haave ja unelmasi?
Lopussa on muutama kattauskuva lauantaina vietetyistä rippijuhlista. Enemmänkin kuvia olisi voinut taas ottaa, mutta kun unohtu! Nämä kuvat löytyivät onneksi meidän perhealbumista. Juhlapaikkana oli Rovaniemen keskustassa sijaitseva Alaruokasen talo, joka on ihana ja vanha peräpohjolaistyylinen rakennus. Täytekakku oli tilattu Kotileipomo Lähtevänojalta ja minunkin oli sitä lusikallinen maistettava ja se oli taivaallista! Lähtevänojalla on loistavaa asiakaspalvelua; he toimittivat kakun suoraan juhlapaikalle eikä sitä tarvinnut erikseen edellisenä päivänä hakea.
Paremmasta huomisesta unelmoiden,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti