Kävin yksi päivä kylässä ihanassa kodissa. Talo oli perinnetyylinen kaksikerroksinen omakotitalo, jossa ruoka tuoksui jo kotiovella, lempiartistiani Anna Puuta lainatakseni. Tämän kodin sisustus oli sekoitus vanhaa ja uutta ja värejä oli käytetty paljon. Värikkäät, mutta hillityt tapetit antoivat mukavaa tunnelmaa eri huoneisiin. Huonekaluja ei ollut paljon, joten olohuoneessakin jäi tilaa lasten leikeille. Huomioni kiinnittyi olohuoneen seinustalla olevaan ihanaan keltaiseen vanhaan lipastoon sekä ikkunoiden alla olevaan vanhaan puutuoliin. Talossa oli ihana ja lämpöinen Huvikumpumainen tunnelma.
Kotiin ajaessani aloin miettimään mikä tekee meidän kodista meidän kodin. Minkälainen tunnelma meillä on ulkopuolisin silmin? Vai onko meidän koti kenties tylsä ja epäviihtyisä paikka?
Jos kerrankin unohdetaan käytännöllisyys ja se, mitä pitäisi saada tehtyä tai mitä me halutaan, niin loppujen lopuksi tykkään tosi paljon meidän kodista. Olemme remontoineet asunnon viimeisen kahdeksan vuoden aikana oikeastaan lattiasta kattoon. Itse remppaamalla asunnon tunnearvo on noussut. Samalla on tullut tehtyä muutamia rakenteellisia muutoksia, mutta sisustus ja viimeistely on kuitenkin ollut pitkälti minun heiniäni.
Jos katsellaan hieman mistä meidän koti koostuu, niin meillä näkyy vahvasti meidän koko perheen rakas harrastus, laskettelu. Vanhat puusukset portaikon kaiteen listoina oli miehen idea. Jo eläkkeelle siirtyneet läskisukset ovat jääneet sisälle vähän vahingossa ja siinä ne ovat nauttineet eläkepäivistään jo monta vuotta. Erilaiset vuorimaisemat tauluissa sekä keittiön välitilassa toistavat omalta osaltaan lasketteluharrastuksen näkymistä. Varsinkin keittiön välitilassa oleva valokuva Alaskan vuorimaisemasta on tärkeä ja rakas, joka tuo mieleen paljon hienoja muistoja.
Osa huonekaluista on saatuja ja sillä tavalla niistä on tullut rakkaita. Esimerkiksi keittiön Artekin ruokailuryhmä on ollut jo 70-luvulla mieheni lapsuudenkodissa. Nyt pöytä ja tuolit kaipaisivat vain hiontaa ja uutta lakkaa päälle, mutta muuten ne sopivat meidän kotiin kuin nenä päähän. Samasta osoitteesta on kantautunut meille myös valkoinen piano, jota joskus jopa soitetaankin.
Musta-valkoinen sisustus on toisaalta hyvin tylsä, mutta väriä sisustukseen tuovat fiiliksen mukaan väriä vaihtavat sohvatyynyt sekä huoneesta toiseen vaeltavat lasten lelut. Musta-valkoiseen sisustukseen on myös helppo yhdistää mitä tahansa tehosteväriä.
Se, minkälainen tunnelma meillä on ulkopuolisin silmin, sitä on mahdoton tietää. Toivottavasti meille on vieraiden kiva tulla ja toivottavasti he viihtyvät meillä käydessään.
Näiden ajatusten siivittämänä sain tänään kestitä harvinaisia päivällisvieraita. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti