Toissa viikon lopussa tuli päivitettyä Facebookiin kuinka paljon tässä on sairasteltu tälle syksylle ja kuinka väsyneitä me vanhemmat oikein olemme. Samaan syssyyn meiltä hajosi pyykinpesukone, joten olemme olleet hieman jännän äärellä viime viikonlopusta lähtien.
Nykyään, kun ei oikein näe muita kuin töissä työkavereita ja kotona perhettä, niin ei tule kellekään kerrottua kasvokkain mitä oikeasti kuuluu. Toki lähimmät työkaverit tietävät poissaolojenkin perusteella, että meidän perheessä sairastetaan. Joillekin tulee purettua sydäntä enemmänkin ja kiitos teille kuuntelusta. <3 Mutta silti omia henkiystäviä tulee nähtyä liian harvoin.
Se, että julkisesti kertoo todellisista vaikeuksista, on kuitenkin vaikeaa. Helposti sitä tulee heitettyä koko homma vitsin puolelle tai sitten loppujen lopuksi vähäteltyä omaa tilannetta. Ja kyllähän sitä mieluummin hehkuttaisi onnea ja iloisia asioita kuin onnettomia kohtaloita.
Mielestäni en ole negatiivinen tyyppi, joka päivittelee somessa omaa pahoinvointiaan, mutta joskus kun oikein ärsyttää, sitä tulee tehtyä. Eikös se pitäisi olla niin, että jos haluaa julkisesti jotain jakaa, niin sekä risut että ruusut.
Nyt sain päivityksen kommentteihin todella paljon tsemppi-kommentteja, jotka lämmittivät hurjasti mieltä. Myös yksi ystävä kuullessaan pyykkiahdingostamme tuli hakemaan meidän pyykit kotiinsa pestäväksi ja toimitti kuivat pyykit viikonlopun aikana meille kotiin asti. Toinen ystävä pyysi minut kahville ja lenkille tuulettamaan päätä neljän seinän sisältä. Eräs sukulainen tuli pitkänkin matkan takaa hoitamaa päiväksi pikkupotilaita ja yksi ihana tuttu toi himosisustajalle kasan vanhoja sisustuslehtiä mielen virkistykseksi. Muitakin avun tarjouksia on tullut. Kiitos näistä!
Jos en olisi julkisesti kertonut meidän tilanteesta, tuskin olisin osannut, kehdannut tai viitsinyt kenellekään asiasta soittaa ja pyytää apua. Miksihän se onkin niin vaikeaa? Miksi emme osaa pyytää apua silloin kun sitä eniten tarvitsemme? No, tänä viikonloppuna jatketaan eloa edellisen viikonlopun malliin; sairastaen ja pyykkivuorta kasvattaen, sillä uusi pesukone saapuu vasta ensi viikolla. Onneksi myös nykyään rahalla saa helpotusta vaikeuksiin. Vein nimittäin yhden satsin pyykkejä suoraan pesulaan! :)
Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
Terkuin,
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti